Uusi blogisarja on avattu

Heippa kaikki!

Olen nyt vihdoin avannut uuden blogini, Vaarin majan tarinoita. Voitte mennä tutustumaan siihen seuraavassa osoitteessa:

http://vaarinmajantarinoita.blogspot.fi/

Tervetuloa maaseudun sielunmaisemiin!

Blogisarjan onnellinen päätös

UNELMIA JA TOTEUMIA

Näin tässä sitten kävi, eläkekortti on kädessä ja työt ovat takana. Siis ainakin se työ, mistä olen oikeutettu tälle vanhuuseläkkeelle.
















Toivottavasti terveyttä, kuntoa ja intoa riittää, niin jotain työtä pääsisin vielä tekemään. Ei tässä keinutuolin vietäväksi vielä kokonaan mennä.

Siitäkään huolimatta, että vaimoni osti minulle sellaisen eläköitymislahjaksi. Keinu kuvassa vielä kirppiksellä, mutta nyt jo siis minun omistuksessa.

Aikanaan oli siis unelma eläkkeelle pääsemisestä. Nyt se toteutui ja siksi aionkin päättää tämän blogi-sarjan tähän blogiin, olenhan siis jo nyt eläkkeellä, en odottelemassa sitä.
Todennäköisesti jatkan blogin kirjoittelua toisessa blogissa, ilmoitan siitä sitten erikseen.

Eihän tämä vielä eläkkeeltä tunnu, kun olen ollut pois töistä vasta niin vähän aikaa. Kesälomallakin olin pitempään pois, kun nyt (tätä kirjoittaessa) vapaalla töistä. Mutta sen olen jo tiedostanut, että kalenterista ei tarvitse enää katsoa, että milloin tarvitsee taas suunnata auton nokka kohti työpaikkakuntaa.

Tämä unelma on nyt siis toteutunut.

Mitäs muuta?

UNELMAN TÄYTTYMYS

Eräs toinenkin unelma on juurikin toteutumassa. Vähän on sellainen tunne, että onkohan tämä tottakaan. Toisaalta voisi pyytää jotakuta nipistämään itseään, että onko tämä unta, mutta toisaalta taas ei millään viitsi ketään pyytää. Etten vaan sattuisi heräämään tästä unesta.

Kirjoittelin blogia "Kohti unelmaa" 9.1.2014. Ihan vaan viitteenä seuraavalle tarinalle.

Olimme jo hieman menettäneet toivoa tuon kyseisen paikan suhteen, koska sieltä kylältä ei kuulunut puoleentoista vuoteen mitään.
Olimme ehtineet jo muuttaa Kauhajoellekin, kun poikamme sai opiskelupaikan ja olisi helpompi käydä koulua kotoa käsin.

Tulimme vaimoni kanssa joltain minun soittokeikalta syyskuun puolivälissä yötä myöten ja keskustelimme niitä-näitä. Satuin siinä sitten pohtimaan ääneen, että mitähän me tehtäisiin, jos tämä vuokraisäntä tuolta kylältä sattuisi jostain syystä otaamaan yhteyttä ja tarjoamaan asuntoa uudestaan.
Keskustelu jäi suunnilleen siihen, emme sitä asiaa sen kummemmin spekuloineet.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Viimeisellä työviikollani syyskuun puolivälissä, pari päivää tuon yöllisen keskustelun jälkeen sain sähköpostia: "Asunto olisi nyt vapautumassa, oletteko vielä kiinnostuneita tulemaan asukkaiksi?"

SIIS MITÄ??? Ei voi olla totta!!! Uskomatonta!!! Ihan käsittämätöntä!!!

Luin postin töissä ja laitoin viestiä heti vaimolleni kotiin. Siellä oltiin myös ymmyrkäisenä.

No, alkuhämmennyksen jälkeen laitoin viestiä isännälle, että ilman muuta olemme kiinnostuneita.

Siitä asia on nyt edennyt muutamien yhteydenottojen jälkeen siten, että olimme nyt lokakuun alussa käymässä Jyväskylässä äitini luona, samalla olin tapaamassa vanhoja koulukavereitanikin. Meillä oli ns. kaveritapaaminen, kävimme Jyp:in pelissä ja toisena päivänä ulkoilimme frisbeegolfin parissa, sekä kävimme myös biljardia pelaamassa. Kuvat JyPin pelistä sekä frisbeegolf-radalta Tuomiojärven rannalta, harjanteen päältä.

Sunnuntaina lähdimme kotimatkalle, mutta olimme sopineet isännän kanssa, että poikkeamme siellä katsomassa sitä asuntoa uudestaan ja sopimassa vuokraamiseen liittyvistä asioista.

Kolmas poikani halusi ajaa autoa (ajoi itse asiassa koko viikonlopun, että sain vain olla kyydissä), kun suuntasimme pohjoiselle Pirkanmaalle. Siellä pikkuisia maalaishiekkateitä ajellessa, peltojen, metsien ja järvien vuorotellessa maisemaa, poikanikin tuumasi, että onpas komeaa, täällähän voisi itsekin viihtyä.

Pääsimme siis asunnolle, maalaistalon pihapiiriin. Totesimme, että piha-aluetta olikin uusittu, valaistusta ja terassialuetta myöten. Sisäpuolelta asunto oli kokolailla siinä kunnossa, kuin se jo vajaat pari vuotta sitten nähtiin, pientä laittoa oli tehty kuitenkin.

Edellisen asukkaan kalusteita oli vielä paikalla, heillä oli muuttohommat vielä jonkun verran kesken. Mutta sehän ei haitannut, meille asunto on sovittu vapautuvaksi lokakuun lopulla, milloin muuttokin sitten tapahtuu.
Kävimme myös rantasaunalla. Sekin oli vielä entisellään, mutta suunnitelmat uuden rantasaunan rakentamiseksi on jo paperilla, toteutusta vaille valmis suunnilleen.

Lopuksi ajelimme isännän kotiin ja kahvipöytään. Jutustelun yhteydessä isäntä tekaisi vuokrasopimuksen, jonka sitten allekirjoitimme. Oli samalla myös puhetta, että työtehtäviäkin on sitten myöhemmin luvassa, kunhan pääsemme asettumaan.

Oli jotenkin käsin kosketeltava tunnelma yleensäkin tuona päivänä.
Kun ajoimme sinne niitä hiekkaisia kyläteitä ja ihailimme ruskaisia maalaismaisemia, tuli jotenkin niin rauhallinen olo, sellainen kiireetön ja leppoisa.
Kun taas pääsimme tien päälle, niin tuli taas rauhaton fiilis, liikennettä ja hälinää, kiirettä ja sellaista.
Se kolmisen tuntia siellä maatilalla oli niin rauhoittavaa, että toden teolla odottaa nyt sitä muuttoa muutaman viikon päästä.

Nuorimman poikammekin opiskeluasiat etenivät siten, että hetihän meidän piti alkaa kysellä opiskelija-asuntolapaikkaa, ja sattumalta sellainenkin löytyi. Hän ottaa sen vastaan lokakuun lopulla, heti muuton jälkeen. Joten sekin asian loksahti kohdalleen.
Kulkeminen opiskelupaikkakunnan ja kodin välillä tietysti hankaloituu, mutta ei käy kuitenkaan mahdottomaksi. Oppiipahan itsenäistymään.

On tämä maailma joskus ihmeellinen. Voiko tuollaisia ihmisiä ollakaan?
Sanotaan, että asioilla on tapana järjestyä, mutta olen joskus kuvitellut, että rajansa kaikella, ei mahdottomia ja utopistisia asioita tapahdu.
Mutta niin vain nyt taitaa tapahtua.

Seuraavat blogini liittyvät mitä todennäköisimmin juurikin maalla elämisen opetteluun ja tunnelmiin. Palaan siis asiaan marrakuun vaiheilla, uudella blogilla ja tarinalla. Kiitokset näiden blogien lukijoille. Ehkä olette päässeet hieman sisälle outoon huumorintajuuni ja elämänkatsomukseeni.

Hyvää syksyä!

Mummoni 100v juhlat

SUKUJUHLISSA PETÄJÄVEDELLÄ

Kunnioitettavaan ikään ehtinyt äidin äitini saavutti syyskuun 6. päivänä huikean sadan vuoden iän.
Sitä olimme juhlistamassa Petäjävedellä Taipaleen tilalla lauantaina 5.9.2015.

Mummonihan on vieläkin ihan rautaisessa kunnossa. Näkö on tietysti heikentynyt ja kuulossakin alkaa olemaan ongelmia, kasvotusten pitää puhua rauhallisesti ja ilman ulkoisia hälyääniä. Muisti pelaa tosi hyvin ja jalka nousee kohtuullisesti. Käyhän mummoni äitini kanssa kaupungillakin suunnilleen kerran viikossa ja osallistuu palvelutalon kerhotoimintaan.

Juhlaviikonlopuksi olin varannut ison mökin Petäjävedeltä, koska meitä oli varsin iso omakin porukka. Vaihtoehtona olisi ollut hajamajoittuminen Jyväskylään äitini ja veljeni koteihin. Ja se olisi lisännyt myös logistisia ongelmia. Porukan ainoat autothan oli minulla ja vävyllä. Ja Jyväskylän päässä veljeni auto oli täynnä jo hänen omaa perhettään.

Siispä Lemettilän matkailutilan Ranta-Lemettilä -niminen mökki kelpasi oikein hyvin meidän 10-henkiselle porukalle.
Meitähän oli Kauhajoelta neljä, Vaasasta neljä ja Tampereelta kaksi, siis oma perhe sekä yksi miniä, yksi vävy ja yksi lapsenlapsi.

Mökille majoituimme jo perjantaina alkuillasta. Vaasan porukat kävin hakemassa junalta illalla ja tyttäremme sulhonsa kanssa tulivat vuokra-autolla hieman myöhemmin.

Pojanpokamme Aleksin perässä juoksentelimme pitkin pihaa vuorotellen, grillikodassa valmistimme ruuat, osa porukkaa nautti puusaunan löylyistä, tähtitaivastakin välillä ihailimme, kun valosaastetta oli vähemmän kuin kaupungissa.

Lauantai aamuna valmistauduimme juhliin lähtöön, kukin vuorollaan suihkuun, kunnes viimeisiltä melkein lämmin vesi loppui lämminvesivaraajasta, nipinnapin riitti.
Pakkauduimme autoihin ja suunnistimme Taipaleen tilalla sijaitsevalle juhlapaikalle muutaman kilometrin päähän.
Sää oli pilvipoutainen, mutta kyllä sekaan mahtui muutama sadekuurokin.

Juhlapaikalla olikin jo porukkaa kokoontunut, mutta vielä oli autoja tulossa meidänkin jälkeen. Sukua oli koolla noin 60-70 henkeä.

Aluksi oli ruokailu. Tarjolla oli paljolti maatilan omia tuotteita. Taipaleen tilalla kasvaa angus-lihakarjaa, ja niinpä oli erilaisia liharuokia omasta tuotannosta pöytäänkin katettu.
Ruokailun jälkeen oli hetken hengähdystaukoa, osa porukkaa siirtyi ulos jaloittelemaan ja etsiytymään eri juttuporukoihin, kun oli nähty eri sukulaisia kuka milloinkin viimeksi.

Sateen saattelemana väki siirtyikin kohta sisälle, sopivasti kahvikupposten ääreen. Oli makoisaa täytekakkua ja sen seitsemää sorttia muuta herkkua tarjolla. Joka pöydästä kuului rauhallista puheensorinaa.

Kahvien jälkeen siirryimme talon ulkoportaille ottamaan kuvia eri kokoonpanoista. Oli mummoni ensin itsekseen, sitten omien lastensa kanssa, siihen vielä yksitellen meidän perheet, veljeni perheet ja siskoni perheet, samoin enoni perheet. Otettiinpa harvinainen viiden sukupolven kuvakin.

Ylläolevassa kuvassa istumassa mummoni vasemmalla ja äitini oikealla, äitini vieressä seisoo hänen siskonsa, joka on myös kummitätini sekä reunimmaisena oikealla äitini veli, siis enoni. Muu porukka onkin minun vaimoni ja meidän jälkikasvua, vanhimman poikamme sylissa pojanpoikamme Aleksi.

Ja tässä meidän perhepotretteja vielä.

Pian kuvausten jälkeen osa porukasta alkoikin jo lähteä juhlista paluumatkalle, olihan kauimmaiset tulleet mm. Etelä- sekä Pohjois-Savosta.

Meidän parivuotias Aleksi-pojanpoikakin alkoi jo kyllästyä juhliin, joten aloimme itsekin suunnata jo mökin suuntaan rentoutumaan ja illanviettoon. Aleksilla touhua piisasi pihamaalla, taas saimme vuorotellen aikuiset olla pojan seurana, ettei karkaa esimerkiksi rantaan. Pelasimme palloa, ajoimme autoilla hiekkalaatikolla, leikimme leikkimökissä ja mitä milloinkin. Illalla pojalle uni maistui päivän juoksujen jälkeen.
Taas saunoimme, ja uskaltauduin itse käymään oikein järvessäkin kastautumassa, kylmää oli vesi.

Sunnuntaina hyvin nukutun yön jälkeen nautimme aamupalaa, ja sitten vein osan porukkaa Petäjäveden asemalle Vaasaan menvään junaan. Tyttäremme ja vävymme lähtivät Tampereelle ja me jäimme huolehtimaan mökin luovutuksesta ja vihdoin itsekin kotimatkalle.

Kyllä oli juhlava viikonloppu, saattaa olla, että harvoin enää pääsee 100-vuotisjuhliin, ainakaan lähiaikoina. Liekö omat sitten joskus....siinä tavoitetta!

Viimeinen kesäloma.....eläkettä odotellessa...;o)

Hyvät lukijat!

Blogissani on ollut viime aikoina hiljaista. Antaako se jo ymmärtää, että eläkepäivät lähestyvät ja se kuuluisa eläkeläisen kiire alkaa lisääntyä? Toivottavasti ei.
Vaikka tämä blogi ehkä päättyy eläköitymisen kynnyksellä, aion mitä todennäköisimmin jatkaa bloggaamista jollain tasolla. Suunnitelmia on....


MAHTAVA KESÄLOMA

Kesälomani ajoittui 29.6. - 2.8. välille, viisi viikkoa. Loma oli kyllä varsin tapahtumarikas.

MUUTTO

Alkukuusta tilasimme muuttolaatikoita, jotka tulivat kahdessa erässä, 50 kpl 2.7. ja toiset 50 laatikkoa 9.7.
Olimme nimittäin päättäneet muuttaa Kauhajoelle, koska nuorin lapsistamme sai opiskelupaikan Suupohjan Ammatti-instituutista. Aikoo opiskella datanomiksi tietokonepelialalle.
Alkukuu meni siis tavaroiden pakkaamisessa.

Oli minulla yksi tuurauskeikka 11.7. Karviassa. Ikaalisista kotoisin oleva tuttu entinen bändikaverini kyseli heidän nykyiseen porukkaan basson varteen synttäreille soittamaan. Mikäs siinä, ainahan se on kiva keikalla käydä. Ja uudessa bändissä oli kivasti haastetta, kun joutui uusia biisejäkin opettelemaan.

Seuraavalla viikolla olikin sitten muuttopäivä, keskiviikkona 15.7. Tampereen päässä apuna oli pari tuttua, sekä muuttofirmasta pari ukkoa. Pakkaus sujui kuin rasvattu parissa tunnissa, sää oli suosiollinen, aurinkoista ja lämmintä.
Muuttoauto lähti liikkeelle ja me jäimme siivoamaan asuntoa ja palauttamaan avaimia, ja sitten tien päälle perään.
Muuttoauto olikin perillä puoli tuntia ennen meitä, mutta Kauhajoen päässä oli eri muuttoapulaiset jo paikalla ja aloittivat purkamisen. Siellä oli kaksi poikaamme Vaasasta, toisen pojan kihlattu sekä yksi entinen bändikaverini Lapualta.
Muuttokuormahan oli purettu lähes kokonaan, kun me ehdimme paikalle, hyvähyvä.
Loppuilta menikin tavaroiden järjestelemisessä edes jonkunlaiseen järjestykseen, kun muutimme tosiaan 87 m2 asunnosta 74 m2 asuntoon. Hieman oli sovittelemista, että tavarat saimme illan mittaan sisälle ja hieman makuupaikkaa kaikille muuttoavustajilla, kun jäivät vielä yöksikin.
Illalla grillasimme ja saunoimme porukalla, kivaa oli. Eipä ole aiemmin muutto sujunut näin hyvin.

















Meillä oli hyvin lyhyt aika purkaa muuttolaatikot ja saada ne palautettua, koska seuraavalla viikolla lähdimme jo lomareissulle.

Ja siinä välissä viikonlopulla oli vielä bändikaverini synttärit Hausjärvellä, ja siellä bändini esiintyi myös, sekä olimme siellä myös yötä. Ulkoilmakeikka kuvassa näkyvän rakennuksen terassilla.

LOMAREISSU HELSINKIIN

Muuttolaatikot saatiin purettua ja palautettua ajoissa. Niinpä lomaosuus saattoi alkaa.
Tiistaina 21.7. lähdimme kohti Helsinkiä. Olin varannut Päällystöliiton kautta Helsingissä sijaitsevan lomahuoneiston Runeberginkadulta pariksi päiväksi ja sinne oli tulossa  kuusi henkilöä. Yksi pojistani avovaimonsa kanssa tulivat junalla Vaasasta Helsinkiin, tyttäremme tuli Tampereelta kyytiin ja kokoonnuimme Helsingissä illan suussa loma-asunnolla.

Pojan kanssa kävimme iltakävelylenkillä Töölönlahden ympäri puolen yön aikoihin. Oli siellä muitakin lenkkeilijöitä. Ihan mahtavaa.

Keskiviikon 22.7. ohjelmassa oli Korkeasaari. Muut siirtyivät raitiovaunulla Kauppatorille, mistä lautta Korkeasaareen lähti. Minä, poikani ja miniä kävelimme sen matkan satamaan. Aluksi satoi vettä, mutta sateenvarjot suojasivat kohtalaisesti. Satamaan tullessa sade jo helpotti.
Muut hyppäsivät lauttaan, minä poikani kanssa kävelimme Katajanokalle, mistä vuokrasimme polkupyörät ja poljimme Korkeasaareen.

Matkalla polkupyörävuokraamolle törmäsimme lukioaikaiseen kaveriini, ja vaihdoimme siinä kadulla kuulumisia vissiin vartin verran. Olipa mukava yllätys se.

Pyöräily sujui hyvin, vaikka matkalla olikin muutama tietyökohde ja erinäisiä ajojärjestelyjä.
Päivä Korkeasaaressa sujui leppoisasti, kävelyä riitti. Ja nähtävää. Pitkästä aikaa.

Paluu sujui myös hyvin, mutta väsymys alkoi jo painaa. Ja minulla alkoi hartiat jumiutua repun kantamisesta. Illalla olinkin jo aika puhki, kun pääsimme asunnolle. Ja ruokakin maistui.
Kävelyä kertyi n 10 km ja pyöräilyä n 14 km. Varsinainen kuntoilupäivä.

Torstaina oli asunnon luovutuksen aika ja siirtyminen seuraavaan lomapaikkaan.

LOMA KESKI-SUOMESSA

Suuntasimme kohti Kangasniemeä, vaimoni veljen kotia. Siellä olimme myöhemmin iltapäivällä. Siellä ilta sujui grillaten ja saunoen. Olipa ihan mahtavaa saunoa pitkästä aikaa puulämmitteisessä saunassa.
Perjantaina 24.7. suuntasimme Jyväskylään äitini luokse. Siellä veljeni kävi moikkaamassa meitä omien lastensa kanssa.
Lauantaina 25.7. vaimoni kävi hakemassa päähänsä kiharat tutulta ja erittäin pitkäaikaiselta kampaajaltaan Keltinmäessä.
Pian sen jälkeen lähdimme "poikkeamaan" Tampereella, koska siellä oli alkamassa Kukkaisviikot, ja mun toinen bändi, Kingbones, oli pyydetty sinne keikalle soittamaan pari settiä Keskustorin yleisölle.
Paluu keikalta oli heti illalla ja perillä Jyväskylässä yöllä.

Sunnuntaina 26.7. oli vuorossa kummipoikamme rippijuhlat Keltinmäen kirkossa ja sitten kahvitilaisuus hänen kotonaan.

Kohtuullisen ajan juhlittuamme aloimme suunnistaa seuraavaan lomapaikkaan, Lappajärvelle.

LOMA KYLPYLÄ KIVITIPUSSA LAPPAJÄRVELLÄ

Olimme hakeneet tukilomaa Päällystön Naisten Liiton kautta ajalle 26.-31.7., ja sellainen meille myönnettiin. Paikka oli Lappajärvellä sijaitseva Kylpylä Kivitippu. Saavuimme sinne sunnuntaina illan suussa ja hetikin pääsimme asiaan, nimittäin syömään. Syötävää siellä riitti, täyshoidolla aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Ja sitä rataa koko viikko...
Järjestettyä ohjelmaa siellä oli harvakseltaan, mikä oli hyvä. Ehti hyvin myös rentoutua. Minä kävin joka aamu ennen aamupalaa vartin juoksulenkillä, 1,5 km niemenkärjen ympäri rantaa ja golf-kenttiä seuraten.
Uima-altaalla tuli käytyä muutaman kerran, sauvakävelyllä, jumpassa, kuntosalilla. Ja olipa karaokeakin rantabaarin terassilla tiistai- ja torstai-iltana, pitihän se käydä laulut luikauttamassa.
Perjantaina sekin riemu loppui ja aloimme pakata autoa ja suunnata jo aamupäivällä - ei kotiin, vaan kohti Tamperetta jälleen.

LOMAN LOPPUSILAUS TAMPEREELLA

Olimme jo edellisvuoden syksyllä varanneet liput Nightwishin keikalle Tampereen Ratinan stadionille.
Aluksi menimme Tampereen Kylpylään, mistä olimme varanneet huoneen. Olimme saaneet edellisenä syksynä 50-vuotisjulissamme lahjaksi kylpyläyön jossain Holiday Club -kylpylässä, ja ajattelimme käyttää lahjakortin tähän yhteyteen. Mukana oli vaasalaiset poikamme ja miniämme.

Kylpylästä suuntasimme Tampereen keskustaan, koska ajattelimme mennä ensin syömään. Rossossa oli piiiitkät jonot, joten päätimme mennä Kehräsaaressa sijaitsevaan Gringos Locos -ravintolaan.
Samaa keikkaa oli tulossa katsomaan myös tyttäremme kummit ja heidän poikansa Kouvolasta, Elimäen kupeesta. Tyttäremme kummisetä on kurssikaverini Lappeenrannan ajoilta. Ja he olivat myös syömässä siellä Gringos Locos'issa. Oli mukava jutella heidän kanssaan pitkästä aikaa, olimme tavanneet heitä pikaisesti kesällä 2014, kun kävimme heidän kotikulmillaan katsomassa kesäteatterinäytelmää Kaksi kitaraa (Topi Sorsakoski -näytelmä).
Meidän tilaus venyi jostain syystä pitkään, ja vihdoin tarjoilija tuli pöytään ja sanoi, että olivat sählänneet meidän tilauksen johonkin, joten tekevät nyt meille ruuat pikaisesti ja sanoi, että katsotaan sitä hintaa sitten.
Myöhästyneen ruuan takia emme ehtineet näkemään Sonata Arctican keikkaa. Korvaus tuli kyllä siinä, että kun ruokailun laskun aika tuli, niin tarjoilija sanoi, että heitetään yläviitoset, niin homma on sillä selvä. Saimme siis neljä ateriaa juomineen ilmaiseksi, wuhuuu!
Siirryimme kävellen Ratinaan ja etsimme katsomopaikat, mistä pääsimme seuraamaan Children of Bodomin keikkaa ja pienen odotuksen jälkeen lopulta Nightwishin spektaakkelimaista illan päätöstä.
CoB oli minulle pettymys, tai en oikein edes odottanut siltä mitään, mutta oli huonompi kuin odotin.

Sen sijaan Nightwish oli upea, mahtipontinen, melodinen ja lopussa oleva ilotulitus juhlisti illan.

Kotiuduimme hotellille kävellen ja menimme nukkumaan.
Aamulla ensin aamupalaa, sitten oli aikaa käydä vielä kylpylän puolella nauttimassa altaista ja saunasta.
Päivällä pakkasimme auton ja aloimme vihdoin suunnata kotia kohti.
Kauhajoen uuteen kotiin tulikin sitten kaikki poikamme ja miniä, vain tyttäremme avomiehensä kanssa puuttui. Illalla grillailimme ruokia ja saunoimme.

Sunnuntaina vieraat lähtivät ja me saimme lomamme päätökseen.
Olihan tapahtumarikas loma, aivan mahtavaa!