Taksvärkkipäivä maalla

Tulipa mukava tutustuminen maalaistalon arkeen keväällä ennen kylvökauden alkua.

Pojallani (15v) oli koulussa ns. taksvärkkipäivä, jolloin voi olla pois koulusta ja tehdä jossain töitä, ansaita vähän rahaa, joka sitten viedään koululle ja sillä summalla osallistutaan johonkin hyväntekeväisyyteen.
Tänä vuomma varoja kerätään neljään kohteeseen; Plan-kummilapsiprojektiin El Salvadoriin, WWF Itämeren suojeluun, uuteen lastensairaalaan (Helsinki) ja viidakkokouluun Beniniin.

Perinteisesti lapset ovat tehneet kotitöitä ansaitakseen keräysrahan, tiskausta, siivousta, roskien vientiä.

Nytpä minulle välähti idea mieleen. Minullakin oli ollut aikeita käydä eräällä maatilalla pitkin kevättä ja tarjota apua tilan isännälle. Nyt päätin ottaa yhteyttä ja kysyä, sopisiko meidän molempien tulla käymään.
Ja sopihan se.

Torstai aamuna 24.4. heräsimme klo 06.30 ja haukkasimme hieman aamupalaa. Mukaan varasimme evästä, vaikka tiedossa oli, että ruokaakin on toki tarjolla. Otimme myös sellaisia vaatteita päälle, joiden likaantuminen työssä ei haittaisi.

Hieman klo 7 jälkeen pääsimme matkaan. Aamu - niinkuin koko päivä - oli aurinkoinen. Aamulla oli vielä viileätä, yöllä oli ollut jokunen aste pakkastakin.

Matkaa tuolle maatilalle oli noin 100 km, ja perillä olimme klo 08.15.
Isäntä oli heti vastassa ja pyysi meitä kone-/korjaamohallille. Alkuun vähän järjestelimme paikkoja, samalla kun juttelimme isännän kanssa kuulumisia.

Toisena hommana isätä ajoi traktorin peräkärryineen kauempana olevan konehallin taakse ja alkoi neuvoa poikaani traktorin takana kiinni olevan tukkinosturikouran ohjaamisessa. Pian poikani saikin ruveta opettelemaan nostolaitteen käyttöä.
Isännälle tuli joku toinen mies vierailulle, joten isäntä jätti meidät harjoittelemaan kouran käyttöä.
Kun olimme molemmat harjoitelleet jonkun aikaa, aloimme lajittelemaan lavalla ollutta metallijätettä omiin paikkoihin annetun ohjeen mukaan.

Se homma sujui joutuisasti, niinpä isäntää odotellessa aloimme pojan kanssa kiertää konehallia. Maatalousalaa jonkun verran tuntevana esittelin pojalleni eri koneita ja laitteita, että mitä niillä tehdään.

Pian isäntä tuli sen toisen miehen kanssa, sanoi käyvänsä hänen kanssaan jossain työmaalla ja pyysi meitä menemään kotiinsa, kun vaimonsa oli laittanut meille aamupalaa.
Aamupalalla menikin jonkun aikaa, ja juttelimme samalla emännänkin kanssa.

Isäntä palasi ja pääsimme sitten seuraavaan hommaan. Hän varasi muutaman raivausveitsen ja järeähkön oksaleikkurin ja lähdimme kilometrin päässä olevalle taimikkokohteelle.

Vasemmalla oksaleikkuri, oikealla raivausveitsi.








Poikani meni isännän pakettiauton kyytiin, minä sain ajaa mönkijällä perässä.

Taimikolla menikin sitten tunnin verran, ensin isäntä neuvoi, mitä tehdään, sitten vain aloimme tehdä taimikon hoitotoimenpiteitä, välillä omatoimisesti, välillä taas isännän opastuksella. Lähinnä havupuiden taimien ympäriltä poistettiin muut vesakot antamaan kasvutilaa kuusen- ja männyntaimille
Hikihän siinä meinasi tulla, kun oikeisiin töihin pääsi. Kelikin oli mitä parhain, aurinko paistoi ja mukavan lämmintäkin jo. Kevät vielä niin mukavaa aikaa, kun ei ole hyttysiä eikä paarmoja kiusana.

Vaan koittihan se ruokataukokin. Ajoimme takaisin tilalle ja menimme syömään. Perunoita, lihapullia ja salaattia. Kylläpä maistui.

Kun ennen ruokailun aloittamista vaihdoin paitaa autolla päälleni, isäntä sattui näkemään yhden kesärenkaan autoni takajalkatilassa, hän kysyi, että onko minulla kesärenkaat mukana, että voidaan vaihtaa ne ruuan jälkeen.
Niinpä aloitimme iltapäivän vaihtamalla autooni kesärenkaat. Isäntä etsi työkalut, pulttipistoolin ja tunkin, pojalleni hän veti vesiletkun, että poikani sai heti pestä talvirenkaat painepesurilla. Me siis jatkoimme minun auton kimpussa ja isäntä haki sillä välin kaivuutraktorin siihen lähelle, ja alkoi sitä huoltamaan.
Kun sain renkaat vaihdettua isäntä sanoi, että pese nyt auto samalla, kun se painepesuri on siinä valmiina.

HÖH, isännällehän tässä piti niitä töitä tehdä eikä itselle isännän välineillä. Olipas mukavaa!

Renkaat vaihdettiin ja auto pestiin, sitten minäkin menin auttamaan kaivurin huollossa. Isäntä haki voiteluprässin, ja aloin laittaa vaseliinia etukuormaajan ja takana olevan kaivinkauhan jokaiseen nippaan. Ja niitä nippojahan löytyi useita.

Tämän työn jälkeen isäntä kysyi, haluammeko käydä heidän kesämökillään. Oli aiemmin ollut puhetta, että jos minä tulisin useammaksikin päiväksi tilalle töihin, voisimme koko perhe yöpyä siellä mökillä.
Siitä sitten auton kyytiin, mutta ensin poikkesimme yhdellä pellonraivaustyömaalla. Metsää oli kaadettu ehkä hehtaarin ala ja kaikki puut ja juurakot kaivettu ylös. Isäntä jutteli hetken raivausmiehen kanssa ja sitten jatkoimme sinne mökille.

Mökki oli tietysti järven rannalla, lisäksi siellä oli tosi upea hirsinen savusauna, jossa oli mahtava kivikasa kiukaana ja mustanpuhuvat lauteet korkealla. Mahtaa tulla hyvät löylyt tuossa, tuumin.

Mökki oli ihan mukavan kokoinen, kyllä siellä asuisi muutaman yön. Mökissä oli ennen ollut tavallinen puulämmitteinen sauna, mutta se oli muutettu makuukamariksi, ja sauna rakennettu uudestaan eri rakennukseen, siis se tavallinen sauna. Ja vielä tontilla oli yhdistetty puuliiteri ja puu-cee.
Olisihan siellä mökilläkin kaikenlaista puuhastelua. Haravointia, rantapusikoiden ja muutamien puidenkin kaatoa ja polttopuiksi pilkkomista. Vaikka mökki on kuulemma kolmella eri perheellä käytössä, niin edellisenä kesänä sitä oli käytetty vain juhannuksena. Mökkiin tulee kuitenkin sähkö ja lämmin vesi, vaikka se vessa onkin perinteinen ulkohuussi.
Mutta upea mökki ja iltapäivän/ilta-auringon puolella tontti.

Mökiltä sitten ajoimme takaisin tilalle, kävimme vielä juomassa mehua ja poikakin sai isännältä kympin keräystä varten. Sitten suuntasimme auton kohti kotia. Poikani oli päivän töistä aika väsynyt, ja nukkuikin lähes koko paluumatkan. Ei ole oikein tottunut fyysiseen työhön, kaupunkilaisnuori....