Mielen ja kehon maailmaan

Päivitetty 29.5.2013, päivitys alempana kursiivilla.

"Herukka!", sanoisi Tutti-Ritari leikillisesti ja lapsenomaisesti keksittyään jotain.

Heureka! Tuo huudahdus, joka kuvastaa iloa uudesta keksinnöstä tai löydöstä. Yleensä tämä liitetään kreikkalaiseen Arkhimedekseen, joka huomasi ammeeseen mennessään veden nousevan.
Hän tajusi, että syrjäytetyn veden määrä on sama kuin kehon tilavuus.

Monesti kysymys kuuluukin: "Mitä tapahtuu, kun laskeudut täyteen ammeeseen?"

- Puhelin soi.......

Asiaan.
Olin tänään poikani luokan mukana heidän luokkaretkellään Vantaan Heurekassa. Samalla reissulla kävimme myös kauppakeskus Jumbossa. Jälkimmäinen ei tuottanut ahaa-elämyksiä.

Koululta oli lähdössä kolme bussillista oppilaita retkelle. Aamu oli pilvinen, lämpötila n. 15 astetta. Matkalla jopa tihkutti vettäkin hieman.

Perille päästyämme odottelimme hetken, kun opettajat hakivat rannekkeet. Ensimmäisenä kohteena oli Planetaariossa esitys Tie tähtiin. Se oli aivan loistava puolituntinen katsaus maailman, tähtien ja avaruuden syntyyn.

Planetaario oli kuin elokuvateatteri, mutta penkit olivat melko kallellaan, koska näyttöalue oli puolipallon muotoinen ja suoraan yläpuolellamme. Aivan huikea puolituntinen esitys.
Saimme mm. tietää, että meillä kaikilla on kehossamme teelusikallinen maailmankaikkeuden alusta lähtien syntyneitä alkuaineita, siis miljardeja vuosia vanhoja aineita.
Meille kerrottiin myös, että olisi hyvä aika ruveta tekemään jotain, ennenkuin aurinko sammuu. Etsiä uusia lämmön ja elämän lähteitä tai rakentaa sellaista teknologiaa, että pääsee uusien aurinkojen läheisyyteen.
Tosin siihen sanottiin menevän vielä tuollaiset viisi miljardia vuotta, että ihan huomenna ei vielä ole kiire.

Planetaarion jälkeen saivat kaikki kierrellä muuta näyttelyä omaan tahtiin.
Minä suunnistin uuteen Body Worlds -näyttelyyn.
Kyseinen näyttely koostui ihmisistä. Siis oikeista ihmisistä, jotka olivat testamentanneet ruumiinsa näyttelylle eri muodoissaan. Siellä oli kuvattuna verisuonistoa, luurankoja, sisäelimiä, hermostoa. Olipa vitriineihin laitettu lapsen sikiötkin eri kehitysaikoina, aluksi 1-9 viikkoon ja siitä eteenpäin kuukausittain, myös odottava äiti oli kylkiasennossa vatsa avattuna, että näki lähes synnytysvalmiin ihmisen alun kohdussa.
Ihmisiltä oli kussakin kuvauksessa koottuna vain se, mitä haluttiin näyttää, luusto ja lihakset, rasvakudokset jne. Vitriineissä oli sisäelimiä, aivoja, keuhkoja, suolistoa, oli aivoja siivutettu ikäänkuin magneettikuvissa näkee, oli tupakoitsijan mustuneita keuhkoja, oli aivoveritulppaa.
Joitakin ihmisisä oli aseteltu "ilman nahkaa" eri toimintoihin, oli rokkikitaristi, oli kaksi jalkapalloilijaa juoksemassa, oli kirurgia asettamassa uutta sydäntä potilaalle ja vaikka mitä. Kyllä sai kaikenkattavan kuvauksen ihmisen toiminnasta nahan ja pääkopan sisältä.

Siis ihan kaiken. Jopa ihmisen alkuunlaittamista kuvattiin suihkussa olevalla pariskunnalla, josta salaa kännykällä kuvankin otin. Pari oli asetettu rakastelemaan suihkussa, ihan oikean näköisesti.

Sitä vaan jäin miettimään, että entäs, jos kumpikaan heistä ei ollut elämänsä aikana koskaan rakastellut, niin miltä mahtoi tuntua rakastelu sitten kuolleena. Ja mahtoiko kyseiset edes tuntea toisensa? Tuskin. Niin vain rekonstruoitiin pari tekemään kuolemansa jälkeen tapahtumaa, mitä eivät arvanneet kyllä eläessään niin tulevan käymään.

Päivitys.
Sitä vaan tässä pari päivää olen miettinyt, että miksi Body Worlds -näyttelyssä ei oltu kuvattu lihavaa ihmistä. Olisi varmaan pysäyttävää nähdä avattuna ihminen, jolle on elämän aikana kertynyt paljon rasvakudosta, kuinka se saattaisi pysäyttää meitä "ylimääräiseen elopainoon taipuvaisia" miettimään, että kannattaako elämäänsä hankaloittaa ylimääräisellä painolla. Mutta empiiristen tutkimusteni valossa voin todeta, että "saavutetuista eduista" on vaikea luopua...

Toinen asia, mitä pohdin, oli se, että mitä itse toivoisin, jos antaisin kroppani tuollaiseen näyttelyyn.
No, ilman muuta haluaisin päätyä myös tuollaiseen lemmenkohtaukseen. Sehän olisi omiaan jatkamaan muutenkin kohtalaisen viriiliä elämääni, heh...;o)...
Olisihan se hienoa osoittaa, että pystyy "siihen" vielä kuoltuaankin.

Tästä jo ehdinkin vielä ennen ruokailua kierrellä muitakin näyttelyitä, mutta jotenkin tuntui, että muut olivat enempi lapsille ja nuorille suunnattua, kokeilevaa tiedettä ja löytämistä, sitä Heurekaa.

Reissun paras osuus oli sitten ruokailu. Seisovasta pöydästä lautanen täyteen, kuinkas muuten, monet salaatit, makaroni-kinkkupaistos, leipää, piimää, maitoa, jälkiruuaksi jäätelö, kahvia ja keksiä.

Maha täynnä ehdin vielä kierrokselle Body-näyttelyyn, ja sen jälkeen koko porukka jo suuntasi busseille.
Bussit taas suuntasivat jo osittain seljenneessä auringonpaisteessa ja lämminneessä säässä kohti Jumbon kauppakeskusta.

Oli tarkoitus katsella sieltä pojalle kauluspaitaa koulun kevätjuhliin, mutta eihän sieltä mitään tuntunut löytyvän. Sen sijaan minulta irtosi kengästäni kantalappu, joten oli suunnattava suutarille. Pyysin vain liimaamaan lapun uudelleen, että pääsen edes kotiin varovasti kävellen, ei nyt ollut aikaa korjauttaa koko pohjaa.

Paluumatka sujuikin varsin mukavasti, vähän meinasi silmäkin luppaista.

Olipa kaikenkaikkiaan loistava reissu. Suosittelen muillekin Body Worlds -näyttelyssä käymistä.

Äitienpäivä, ensimmäinen mummanpäivä

Onpa hän ihana!

Perjantaina 22.3.2013 minusta ja vaimostani tuli isovanhempia, mumma ja paappa, kun vanhin poikamme ja puolisonsa saivat pikkuisen pojan.

Pääsimme heitä katsomaan Vaasaan vasta 19.4., kun poika, "Elmeriksi" me hänet nimesimme, oli jo kuukauden ikäinen.
Kun pääsimme heille kylään, annoimme ensin tuliaiset, sitten en enää malttanut odottaa, vaan nappasin pojan äitinsä sylistä itselleni. Ei ollut hellittelyvaistot hävinneet mihinkään, vaikka oma nuorimmaisemme pääsi keväällä jo ripille.
Niin on suloinen tuo pieni poika. Miten onkin, että yleensä en reagoi pieniin vauvoihin, mutta kun on omaa sukua, niin heti on kuin omaa lasta pitäisi ja rakastaisi.
Eihän tuolta viikonloppukyläilystä olisi malttanut lähteä pois ollenkaan.




Niin on vakaammat otteet paapalla, jos vertaa aikaa vajaat 25 vuotta sitten oman ensimmäisen pojan, siis tämän pienokaisen isän, kanssa.

















Ja tämä kaikki liittyy nyt sitten tähän blogiin. Ajattelin tehdä tästä blogista päiväkirjan omaisen jutun viikon ajalta ennen äitienpäivää 12.5.2013. Onhan se ensimmäinen äitienpäivä, jolloin rakas vaimoni viettää ensimmäistä päivää mummana. Ja mukavaa asiassa on se, että saamme kaikki lapsemme puolisoineen ja ensimmäisen lapsenlapsemme kotiimme tuota juhlapäivää viettämään.

En nyt ala yksityiskohtaisesti päiviemme juttuja kirjoittamaan, koska silloin se ei välttämättä olisi alaikäisille soveliasta lukemista...jos tiedätte, mitä tarkoitan...;o)....kröhöm...

          Maanantai 6.5.2013

Aamupäivällä kävimme kaupassa. Piti ostaa mm. gluteenittomia leivonta-aineita. Vappu meni minulla töissä, eikä kotiväki sitten viitsinyt leipoa munkkeja, siispä illalla oli gluteenittoman munkkitaikinan tekoa ja munkkien paistoa.

 Gluteenittomia siksi, että puolisoni ja vanhin poikamme ovat gluteenittomalla ruokavaliolla.

Samoin päivän aikana saimme pestyä muutaman koneellisen lakanapyykkiä, mitä olikin jo kertynyt pyykkikoriin. Saimme lakanat ulos kuivumaan, kun oli niin mahtavan keväinen päivä. Tuuli puhalteli sopivasti ja lämpötila lähenteli 20 astetta.

Munkkien paiston jälkeen oli vuorossa jääkiekon MM-kisojen alkusarjan peli Suomi-Ranska.

Suomi hoiti Ranska-pelin kohtuudella 3-1, vaikka takkuista olikin. Hyvä hyvä!!


          Tiistai 7.5.2013

 Aamu valkeni poutaisena ja melko lämpimänä, ohutta utupilveä, mutta aurinko kuulsi läpi, päivemmällä selkeämpää. lämpötila jo parhaimmillaan jopa 17 astetta.

Tyttärellä oli vapaapäivä koulun työharjoittelusta, joten hän vietti sen pääsääntöisesti tuttavaperheen luona. Nuorimmainen oli koulussa.
Minä ja puolisoni kävimme kaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Osallistuin samalla loton kimppariveihin. Ostin 100 riviä lottoa, hintaan 10 euroa. Jaossa on 12,7 miljoonaa. Jos tärppää, niin osuus on 1/10 eli 1,27 miljoonaa euroa, hyvä taskuraha sekin noin aluksi.

Illalla oli vuorossa bänditreenit. Samalla kuvasimme kuvia bändimme kotisivuille ja facebookiin.
Sovimme tyttäreni kanssa tapaavamme kaupungilla, että jatkamme sieltä samalla bussilla treenipaikalle. Tuli siinä sitten puheeksi, että keskiviikkona pitäisi siivoilla kotona. Tyttäreni ehdotti, että muut voisivat siivota kodin tiistaina illasta, kun minä olen treeneissä. Näin tyttäremme voi olla taas keskiviikon tuttaviensa kanssa.

Treenipaikalla sitten kuvauksiin meni aikaa tunnin verran. Sitten tyttäreni lähti kotiin. Treenipaikkamme on erään musiikkiopiston tiloissa, ja siellä oli kevätkonsertti juuri tuolloin, joten emme päässeetkään heti aloittamaan, ettemme häiritse konserttia. Niinpä suuntasimme vielä kahville Pyynikin näkötornin kahvilaan.
Ilta seitsemän jälkeen pääsimme vasta treenaamaan.

 Kotiväki siivosi kodin sillä välin. Olipa hyvä juttu! Nyt voimme viimeistellä kotia keskiviikkona, mahdollisesti leipoa lisääkin, ennenkuin vieraita alkaa illasta jo tulla kylään. Vieraita... omia lapsiahan he ovat...;o)

          Keskiviikko 8.5.2013


Kaunis, lämmin ja keväinen päivä oli tämäkin, pääsääntöisesti aurinkoista ja lähes kesäisen lämmintä, iltapäivällä jo 18 astetta. Päivällä oli jonkun verran poutapilveä. Yölläkin vielä tähtitaivas näkyi, vaikka saderintama olikin jo tulollaan.

Aamupäivällä söimme aamupalaa kolmestaan, puolisoni, tyttäremme ja minä. Poikamme oli lähtenyt jo kouluun. Aamupalan jälkeen tytär lähti koulullaan käymään, me vaimoni kanssa suunnistimme ensimmäiselle kauppareissulla lähimarkettiin.
Piti ostaa vatkain, kun olin meidän n. 25v vanhan vienyt aiemmin työpaikalleni. Samoin ostimme ruokaostosten lisäksi paketin vaippoja ja äidinmaidon korviketta. Olihan meidän suloinen lapsenlapsemme tulossa illalla kylään, toki vanhempiensa ja setänsä kanssa.

Kävimme välillä kotona. Poikamme olikin jo tullut kotiin koulusta. Teimme ruokaa, söimme, vähän laitoimme kotia kuntoon. Sitten kävimme uudella kauppareissulla. Huominen torstai on pyhäpäivä ja kaupat kiinni, joten piti varata hieman enemmän syötävää isolle porukalle.

Illan suussa leivoin hiekkakakun. Siinä sain heti testata uutta vatkainta, joka osoittautuikin tosi hyväksi. Sen verran pitää kehua omia leipomisen lahjoja, että ei se vatkaimesta kiinni  ollut, että kakku onnistui.

Klo 20 alkoi Suomi - USA -jääkiekko-ottelu, mitä piti heti tietysti alkaa seuraamaan.
Iltayhdeksän jälkeen tuli sitten vieraat... siis perheenjäsenet, kaksi poikaamme, miniä ja suloinen pojanpoikamme. Minä tietysti otin pojan heti syliin ja aloin riisua ulkovaatteita pois, että pojan vanhemmat saavat rauhassa kotiutua meille.

Siinähän se ilta meni, jääkiekko jäi vähän taka-alalle, kun poika kiersi sylistä toiseen. Vaikka oli kuulemma ollut koko junamatkan hereillä, niin ei malttanut illallakaan alkaa nukkumaan. Sitten vasta puolen yön jälkeen.
Suomi meni häviämään USA-ottelun 1 - 4, mutta eipä se haitannut. Pelin jälkeen vähän iltapalaa ja sitten miesporukalla saunaan. Illan päätteeksi kaksi pojistamme pelaili PlayStationia, kuinka ollakaan, jääkiekkoa...;o)

          Torstai 9.5.2013


Yöllä alkoi jo satamaan, aamupäivällä oli myös sateista. Lämpöä kuitenkin riitti. Aikalailla sisäpäivä tuli tästä. Iltapäivällä tosin sää selkeni ja aurinkokin kurkisti välillä. Lämpötila käväisi lähellä 20 astetta.

Emme tehneet varsinaisesti juuri mitään, kun jouduimme päivää sisätiloissa viettämään. Lepoa ja lapsenhoitoa.

Iltapäivällä oli suunnitelmia lähteä kävelylle, Siwaan hakemaan Oivariinia, että pääse munkkeja leipomaan. Ei käyty.

Illalla minulla oli toisen bändini treenit, kaveri tuli hakemaan 18 maissa. Hyvät treenit oli, tallensin kahdeksan biisiä kameran muistiin, niitä sitten illalla katsoimme.

Samaan aikaan kolmaskin poikamme oli tullut kylään viikonloppua viettämään. Kun tulin kotiin klo 20.30 maissa, oli kaksi pojistamme lähteneet iltakävelyretkelle, tulivat sitten lähempänä klo 22. Sitten he halusivat saunaan, me muut ei käyty. Sen sijaan kolmas pojistamme oli tehnyt munkkitaikinan valmiiksi, ja minä pääsin munkkien paistoon.

Vauva ja miniä menivät nukkumaan ennen puolta yötä, me muut vähän myöhemmin. Taas oli kiva päivä.


          Perjantai 10.5.2013

Heräilimme jo klo 8 maissa, kun pikkuinen päästeli nälkäisiä ääniä. Nousimme ylös aamupalan tekoon. Miniä käytti samaan aikaan pikkuisen kylvyssä, sitten pääsimme aamupalalle. Minulla on ollut koko ajan se käytäntö, että sekä Vaasan reissulla pari viikkoa sitten että nyt, kun lapsenlapsemme on vierailulla meillä, olen pitänyt poikaa sylissä sen aikaa, että miniä on saanut syödä rauhassa muiden kanssa. Minä olen syönyt sitten muiden jälkeen.

Ei kerrota tätä muille, mutta minulla on aina välillä "erakko-oireita". Siis kun on paljon porukkaa paikalla, jokin sisälläni ahdistaa, ja haluaisin pois tilanteesta, johonkin hiljaiseen paikkaan, omaan rauhaan.
Ei sillä, etten ehdottomasti tykkäisi, kun oma perhe on koolla, mutta jotenkin jo tottunut rauhaan, kun "suurperheemme" on levinnyt maailmalle...ainakin Pohjanmaalle.
Nytpä tuo pojan piteleminen muiden syödessä on ollut tuo "pakopaikka", ei ole tarvinnut olla siinä häslingissä passaamassa muita.
Olen siis vähän niinkuin kuukkeli, korpimetsien asukki, mutta toisaalta sitten sosiaalinen, kun ihmisiä on lähellä.
Mutta tosiaan, pidetään se vain sinun ja minun välisenä asiana...;o)

Aamupalan jälkeen nuoret vanhemmat lähtivät kaupungille. Lupailimme heille, että meille kylään tullessaan saavat viettää laatuaikaa kahdestaan, jättävät pojan vaan meille isovanhemmille hoitoon siksi aikaa.
Samoin yksi pojistamme lähti työpaikkansa Tampereen konttoria purkamaan Vaasasta tulleiden työkaveriensa kanssa.

Me syötimme pikkuisen, sen jälkeen lähdimme ensin kauppaan, sitten jatkoimme kävelylle lähiympäristöön, kun poika nukkui vaunussa niin sikeästi.

Puolentoista tunnin jälkeen päätimme tulla sisälle, poika heräili hieman ja halusi syömistä. Lämmitin äidinmaidonkorvikkeen ja annoin pojalle. Hyvällä ruokahalulla meni, reipas röyhtäisy päälle ja uni jatkui.
Alkoi paappaakin hieman väsyttämään, joten muistui omien lasten kanssa vauva-ajan unet. Vauva rinnalle ja itse selälleen sohvalle. Siinä sitten yhdessä nukuimme hetken. Poika tosin vähän enemmän.

Iltapäivällä oli ruokailu, perhettä alkoi vähitellen tulla pois kaupungilta, joten ruokailimme  hieman vuorotöinä. Ruuan jälkeen aloin leipoa uutta hiekkakakkua, kun edellinen saatiin tuhottua päiväkahvilla.
Kävipä hassusti.
Juuri ostamani uusi vatkain alkoi kesken vatkaamisen hidastua, ja sitten alkoikin jo nousta käryä. Oli pakko lopettaa vatkaaminen, ettei mene sulakkeet tai syty kone palamaan.

Eihän nämä nykyajan rimpulat kestä enää mitään. Vanha vatkaimemme on täysin toimiva vielä 27 vuoden jälkeenkin, uusi ei kestänyt kuin vähän toista leipomista. Oma vanha on kuitenkin siis siellä työpaikkakunnallani, pahus!

Vatkaimen vaihto sujui hyvin, tilalle ostin nyt OBH Nordican vatkaimen. Katsotaan, kuinka monta vatkausta se kestää...

Illalla katsoimme jälleen jääkiekon MM-kisojen alkusarjan ottelua, Suomi-Venäjä, joka olikin varsinainen trilleri. Suomi otti lopulta niukan voiton 3-2, vaikka Idän Karhu painosti loppuun saakka. Hyvä Suomi!

          Lauantai 11.5.2013

Aamupalan jälkeen päätin testata uutta vatkainta. Leivoin kääretortun. Vatkain olikin tehokas, jo 1-asennolla tuntui olevan suurempi kierrosnopeus kuin Elektroluxin rikki menneessä suurin eli 3-nopeus. Vatkain toimi hyvin, toistaiseksi tyytyväinen.
Leivoin tällä kertaa gluteenittoman version kääretorttua, taikinaan laitoin siis 4 rkl vehnäjauhoja sijaan 4 rkl Viljatuotteen gluteenitonta jauhoseosta. Kääretorttu on aika tarkka leipoa, joten en osaa sanoa, johtuiko pohjan ohuus gluteenittomasta jauhosta vai jostain muusta. Kääretorttu onnistui muuten ihan hyvin ja kaikki tykkäsivät. Sehän se on paras tae onnistumisesta, että maistuu hyvälle.

Nuoriväki lähti kaupungille uudelleen asioille. Me isovanhemmat jäimme kotiin vielä syöttämään vauvaa. Siinäpä kävikin kehnosti, tuttipullon kierre oli mennyt väärin, joten kaikki maidot meni pojan vaatteille ja mummankin paita kastui totaalisesti.

Eihän siinä auttanut kuin käyttää vauva syönnin jälkeen kylvyssä, sitten puettiin päälle ja lähdettiin kauppaan. Koska vauva nukkui taas hyvin, emme kehdanneet herättää kauppareissun jälkeen, vaan jatkoimme kävelylenkille. Sääkin oli mitä mainioin.

Varastimme äitienpäivästä sen verran, että päätimme tehdä juhlalounaan jo lauantaina, kaksi pojistamme valmisteli maukkaan aterian, naudanpaistia, kermaperunat ja punaviinikastikkeen.

Ruuan jälkeen olikin jääkiekon MM-kisojen iltapäiväottelu. Suomi-Itävalta, jonka kotijoukkueemme hoiti selkeästi 7-2.

Koska päivä oli sään puolesta niin mahtava, emme malttaneet lähteä vielä uudelle kävelylenkille. Kiersimme Messukylän vanhan kirkon luokse ja sieltä golf-kentän kautta takaisin. Vauvalle alkoi tulle loppumatkasta nälkä, joten piti viimeiset parisataa metriä kantaa sylissä, ettei kokonaan olisi hermostunut.

Ilta olikin sitten seurustelua, pojat pelailivat PlayStationia siinä sivussa.
Vauvakin valvoi varsin pitkään yöhön, joten häntä kierrätettiin sylistä toiseen vuorotellen. Kaikki saivat osansa tästä ihanasta nappisilmästä. Vauvakin oli hyvin tyytyväinen, alkoi olemaan jo merkkejä jokeltelusta.

          Sunnuntai 12.5.2013

Aamulla heräilimme pikkuhiljaa Äitienpäivään. Aamupala syötiin ja sitten olikin mukavaa yhdessäoloa. Kaksi pojistamme, nuorin ja vanhin, jatkoivat lauantaina aloittaamaansa koottavan auton kasaamista. Lähinnähän he maalailivat eri osia ohjeen mukaan eri väreillä.

Vuodevaatteita kasailtiin pois ja olohuoneeseen tehtiin tilaa lattialle. Osa vieraista varasivat jo junalippuja kotimatkaa varten iltapäiväksi, nuori perhe päätti jäädä vielä yhdeksi yöksi meille. Kiva, saadaan pitää vauvaa vielä koko päivän vieraana.

Iltapäivällä oli vuorossa ruokailua, ennen sitä otimme Skypellä yhteyttä minun anoppiini, puolisoni äitiin, lastemme mummoon ja pojanpoikamme isomummoon.
En tiedä, mitä parikuisen pojan mielessä liikkui, mutta tuntui tykkäävän, kun videokuva Turkin mummosta välittyi ison tv-ruudun kautta pikkupojalle tv:n ääreen. Juttua tuntui olevan. Isomummokin tykkäsi, kun näki pojan ensimmäistä kertaa. Suomessa käydessään hän ei kuukausi sitten ehtinyt nähdä vastasyntynyttä poikaa, hyvä, että nyt näin onnistui.

Illansuussa minä ja nuori perhe lähdimme iltakävelylle Veisun Siwassa käymään. Kommelluksitta ei selvitty.
Pitihän sitä mennä reittiä, joka menisi Ahlmanin maatalousoppilaitoksen piha-alueen läpi. Ongelma olikin siinä, että alueen takapuolella oli portti, joka oli lukittu.
Kuvassa tosin oppilaitoksen päätulotien luona oleva maitolaituri.

Ei millään viitsitty lähteä isoa lenkkiä takaisin, vaan päätimme ylittää aidan. Yksi meistä ensin aidan yli, sitten kaksi muuta nostaa vauvanvaunut toiselle puolelle. Sitten me kaksi muuta ylitse. Ja eihän se minulta onnistunut, pudottautuessani tasapaino horjahti ja siitä sitten soratielle selälleni...Voivoi...Ei sattunut...

Siwasta haettiin tarvittavat ostokset, ja jäätelöt, sitten paluumatkalle. Matkaa kertyi 7 km ja 1,5 tuntia.
Illalla lämmitimme saunan ja rauhoituimme illan viettoon.

Näin meni mukavasti viikko ja äitienpäivä. Ihan mahtavaa on ollut saada iso perheemme viettämään ainutlaatuista viikonloppua kotiin pitkästä aikaa ja uusi perheenjäsen on ollut aivan ihana ja valloittava.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!