Onpa syksy jo edennyt kirkkaiden lehtien vaiheeseen ja välillä yllättävänkin lämpöisistä syyskeleistä huolimatta kesän lämmöistä on tultu jo viileämpään suuntaan.
On ollut olevinaan sen verran hässäkkää ja toimintaa, ettei muka ole ehtinyt kirjoitella blogia. Aiheita pyörii päässä kyllä vähän väliä, mutta ihan terävää juonta en ole niihin vielä saanut.
Mutta sitten pukkaa välillä aihetta ihan yllättävästä suunnasta, että on pakko tarttua näppäimistöön...
TAUSTAA
Asuimme taannoin parisenkymmentä vuotta sitten Rovaniemellä. Siellä asuessamme tuli luettua paikallisesta sanomalehdestä tarinaa pienestä maalaiskylästä, jossa on hyvä yhteishenki ja tavoite saada uusia asukkaita kylälle ja lapsia kyläkouluun.
Otimme yhteyttä tuohon kylään, ja siitä asiat alkoivat rullata nopeaan tahtiin eteenpäin siten, että 30 vuotta tyhjillään olleesta autiotalosta remontoitiin meille koti, lähes kyläläisten talkoovoimin. Siihen pääsimme sitten asettumaan ja sinne maalle, minne halusimmekin.
Vasemmalla kuva kyseisestä autiosta talosta. Taloussiipi tuli etualalle puiden tilalle.
Alla kuva valmiista talosta, sama talon pääty kuvattu eri suunnasta. Taloussiipi tehty jatkoksi.
Pari vuotta saimme siinä asustella, kunnes työnantajani järjesti elämäämme uuteen asentoon. Muutto tuli Turun saaristoon. Ja sitähän minun urani on ollut, muutaman vuoden välein siirtymistä uusiin tehtäviin, osaltaan näitä sotilaan velvollisuuksia. En ole juurikaan vastaan laittanut näissä asioissa, koska työtehtävät ovat olleet haasteellisia ja mielenkiintoisia.
Ehdottomasti huonona puolena näissä on se, että ei ehdi asettua juuri mihinkään, saada pysyviä ystävyyssuhteita tai kiinteitä harrastuksia. Ja lapsille on ollut myös haastetta aina uusien koulujen ja koulukavereiden kanssa. Osaltaan myös jonkunlaista juurettomuuden tunnetta, kun ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään.
No niin, olemme olleet kaikki nämä vuodet kuitenkin sellaisessa yhteydessä tuohon kylään, tai oikeastaan yhteen kylän eläkeläisaviopariin, jotka niin sanotusti päällysihmisinä olivat tuon talonrakennusprojektin takana. Yleensä jouluisin olemme lähetelleet joulukortin mukana kuulumisia vuoden tapahtumista, samoin he ovat kertoilleet kylän kuulumisia meille päin. Ja ystävyys ja yhteydenpito on ollut koko ajan, vaikka emme ole päässeet puolin ja toisin toisiamme näkemään poismuuttomme jälkeen.
TÄHÄN PÄIVÄÄN
Olin tuossa pari viikkoa sitten töissä, kun vaimoni kertoi, että meille oli tullut kirje, jossa on molempien nimi sekä postileimattu Oulussa.
Sanoin - näkemättä kirjettä - että samaiselta kylältä kirjoittavat. Ja koska jouluun on vielä aikaa, on heillä nyt muuta asiaa. Ehkäpä asuntoasiaa...
Ja niin oikeassa olin.
Kertoivat, että kunta haluaisi päästä eroon eräästä kiinteistöstä, joka on ollut koululaisten kesäleiripaikkana useita vuosia aiemmin. Sittemmin ollut tyhjillään, mutta muutamana viime vuonna ollut yhden kyläläisen vuokraamana Lapin talven elämysmatkakohteena.
Nyt kunta ja yrittäjä olivat purkaneet vuokrasopimuksen, koska yrittäjä oli hankkinut itselleen kylältä lakkautetun koulun matkailukäyttöön, joten leirirakennus jäi nyt tyhjilleen.
Kunta siis haluaisi myydä rakennuksen, mutta osa kuntalaisista ei antaisi kunnan myydä tuota kiinteistöä.
Niinpä tälle tuttavapariskunnalle oli tullut mieleen, että olisiko meillä halukkuutta muuttaa sinne, kun olivat tietoisia minun eläkkeellejäämisestäni parin vuoden päästä.
Voitteko, hyvät lukijani, uskoa, että miten erilaisia ihmiset pohjoisessa ovat?
Ihan vaan meidän aloitteesta aikoinaan rakensivat autiotalosta meille kodin. Vaikka jouduimme muuttamaan siitä pois, he saivat sen myytyä uusille asukkaille, joten turhaa se rakentaminen ei ollut.
Ja nyt ovat taas innolla tarjoamassa meille kotia, kun olen jäämässä eläkkeelle.
Viitisen vuotta asuimme kaikkiaan siellä napapiirin tuntumassa, eihän sitä uskalla Lapiksi vielä sanoa.
Mutta sen voin sanoa, että kertaakaan sen jälkeen en ole huomannut, että elämä täällä "etelässä" olisi sellaista leppoisaa, rauhallista.
Olemme asuneet Turun saaristossa, läntisellä Uudellamaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja nyt Pirkanmaalla, ja elämä on ruuhkaista, kiirettä, häsläämistä ja sähläämistä.
Olen monesti kaivannut sitä rauhallista elämäntapaa, mitä pohjoisessa saimme viettää, siis vaikka lapset olivat tuolloin alle kouluikäisiä.
Oikeasti.
Kun lähin kauppa on 15-20 km:n päässä, niin sitä hakee kerralla sen, mitä tarvitsee, ja voi olla muun ajan kotona. Nyt, kun kauppa on nurkan takana, tulee haettua turhaakin ostosta tuosta vaan, vaikkei edes tarvitsisi. Sama juttu muiden menojen kanssa. Kun on tarjontaa harrastuksille, sitä tulee mentyä sinne ja tänne yksi ja toinen päivä. Milloin on aikaa rauhoittua perheelle?
Kun asuu tuollaisessa, syrjäisessäkin paikassa, jää turhat menot väkisinkin pois ja aikaa on niille asioille, joista myös pidän, mutta ovat olosuhteiden pakosta jääneet viime aikoina vähemmälle tai kokonaan pois.
Tiedän tuon paikan ja muistissa on kyseinen rakennuskin jotenkuten, niin voin vakuuttaa, että luonnosta saa nauttia täysin rinnoin. Rakennuksen kulmalta lähtee 7 km:n mittainen luontopolku, jossa ensimmäiset 300 metriä ovat tehty jopa pyörätuoliulkoilijoita varten. Sen 300:n metrin päässä on pieni lampi, laavu, tulistelupaikka ja käymälä, minne pääsee myös inva-ulkoilijat. Polku jatkuu korkean vaaran laelle, missä on iso kota ja toinen tulistelupaikka, voi ottaa eväät mukaan ja nauttia mahtavista näköaloista eväiden kera.
Lisäksi tuon leirirakennuksen lähellä on yksi kunnan yleisistä uimarannoista, ja samalla rannalla on tuohon leirirakennukseen kuuluva rantasauna, mikä luonnollisesti jäisi myös tulevan asukkaan käyttöön.
Siis mahtavaa!
Ympärillä on siis luontopolku, marjastusmaat, uimaranta rantasaunoineen, kalastusta ja metsästystäkin päässee harrastamaan, vuodenajat ovat selkeät, ei mitään pitkää loskaista syksyä.
Kaamos käy juuri talvipäivän seisauksen aikoihin pari päivää, samoin kesällä yötön yö kesäpäivän seisauksen aikaan, talvella on reilusti lunta ja pakkasta, kesäisin päästään lämpöisiin lukemiin siinä missä etelämmässäkin.
No, ehkä sääskiä ja mäkäriä on muutama enemmän...
No niin. Laitoin tietysti vastauksen heidän ehdotukseen. Kyselin lisätietoja talosta ja sen mahdollisesta kunnostamisesta asuinkäyttöön sopivaksi. Ilman muuta haluan tietää, millaiset asumiskustannukset siinä tulee olemaan, sillä kovin kalliiseen asumiseen minulla ei eläkkeellä ole varaa. Samalla pyysin, että jos joku ottaisi sieltä vaikka valokuvia ja laittaisi niitä meille vastauksen liitteeksi.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka asia etenee...
