Hyvää alkanutta uutta vuotta 2014, arvoisat lukijani!
Toiseksi viimeinen vuosi nykyisessä työssäni, ammatissani ja virassani on alkanut.
No, otsikko ja tämänkertainen blogini eivät liity siihen ollenkaan.
Kirjoitin taannoin, itse asiassa 25.5.2013, utopistisesta haaveestani päästä asumaan kuten isovanhempani ovat ennen muinoin asuneet. Maalle.
Nyt hieman näyttää siltä, että tuo haave on jollain tavalla tulossa mahdolliseksi.
Kävimme joulun alla tutustumassa hieman kauempana maaseudulla yhteen maalaistaloon, joka oli ilmoitettu vuokrattavaksi maa- ja metsätöistä kiinnostuneelle perheelle, ja toiveena oli vielä kiinteistön kunnossapitotaitoja.
Laitoin sähköpostia, ja se johti tutustumiskäyntiin kohteessa.
Sähköpostitietojen perusteella paikka oli jo lupaava, vanha maalaistalo, isot huoneet, joita riittävästi, puulämmitys, puuhella keittiössä.
Ajelimme joulun alla sunnuntaina reilun tunnin päähän Tampereelta. Kyseinen paikka on pienellä kylällä, kokolailla kylän perukoilla tien lähes viimeisenä talona.
Mutta kun sinne pihaan ajoi, niin odotukset kohosivat entisestään.
Iso, keltaiseksi maalattu maalaistalo seisoi jykevästi keskellä pihaa. Vastapäätä pihalla oli navetta, mistä löytyi myös hevostallin puoli pilttuineen.
Talon portailta katsottuna vasemmalla puolella oli kaksikerroksinen aittarakennus, jonka katolla oli vellikello.
Isäntä oli tullut paikalle jo aiemmin, ja tulikin meitä vastaan sisältä. Kierros talossa alkoi.
Talossa on kaksi sisäänkäyntiä etupuolella, joista oikeanpuoleinen oli käytössä. Ensin kylmä umpinainen kuisti, eli porstua, mistä sisäänkäynti suoraan isoon pirttiin.
Pirtti oli ehkä kolmannes koko asunnon pinta-alasta. Pirtissä oli vanhanaikainen kaksikerroksinen sänky, iso pirtinpöytä, ja tietenkin avotakka sekä leivinuuni. Katossa oli hirret reikäleipien kuivattamiseen ja säilyttämiseen.
Pirtistä oli käynti talon keittiöön, joka oli etupihan puolella. Keittiö oli jokunen vuosi sitten uusittu, uudet keittiökalusteet näyttivät nykyaikaisilta, mutta silti taloon istuvilta. Kalusteisiin kuului kiertoilmauuni ja keraaminen liesi, samoin astianpesukone. Keittiössä oli myös puuhella.
Keittiön takana oli ns. sali, siis niinkuin olohuone. Pirtistä johti keittiöön johtavan oven vierestä ovi myös tähän olohuoneeseen. Olohuoneen takana oli yksi makuuhuone.
Keittiöstä johti käytävä asunnon toiseen päähän, missä oli iso makuuhuone, talon eteläpäädyssä, ikkunat etelään ja länteen.
Käytävältä erkani myös käynti toiselle kuistille, missä siis se toinen sisäänkäynti. Siihen kuistille voisi laittaa vaikka rottinkikalusteet, ja siinä voi nauttia kesäaamuisin aamupalat auringon paistaessa pihan ylitse.
Samoin tuolta sisäänkäynnin puolelta oli kulku kodinhoitohuoneeseen, missä siis pesukone, kaapistot, suihkukoppi sekä puilla lämpiävä sauna.
Niin ikään tuosta oli ovi vintille, missä oli iso aulatila ja kaksi huonetta, jotka olivat enempi varastona tai kesähuoneina.
Pirtin takana oli lämmityshuone. Iso, siis ISO puukattila ja 5000 lirtan glykolisäiliö. Sitä sitten talvisin lämmitettiin ja glykoli kiersi talon pattereissa antamassa lämpöä. Nollakeleillä riitti lämmitys 2-3 päivän välein, mutta kovilla pakkasilla pitää pitää tulta pesässä koko ajan, siis tehdä puiden täydennys aamuin illoin.
Pihatie jatkui asunnon ja aitan välistä peltoalueelle, noin 600 metrin päässä oli talolle kuuluva oma ranta ja siellä pieni rantasauna. Rantaan oli tuotu hiekkaa ja se oli siksi lapsiystävällinen.
Tila sijaitsee kokonaisuudessaan erään niemen alueella, tilaa siis kiertää järvialueet lännestä pohjoisen kautta lähes itäpuolelle. Tämä rantasauna-alue näkyy pihasta, joten talolla on järvinäköala.
Eikä tässä vielä kaikki, kuten eräskin tv-mainos aina mainosti.
Isännällä on iso maatila itsellään, peltoa ja metsää jonkunkin verran.
Taka-ajatus hänellä on tässä ollut, että saisi asukkaasta itselleen aputyömiestä metsä- ja peltotöihin aina silloin tällöin. Olisi siis haluamaani maataloustyötäkin tarjolla, Wau!!
Samoin omaan käyttöön saisi aitan takaa isännän peltomaata sen verran, kun tarvitsee esimerkiksi perunaa ja muita puutarhakasviksia varten. Ohhoh!!
Tämähän on kuin nenä päähän!
Kun sitten lopuksi kävimme isännän kotona kahveella ja keskustelemassa, niin palaset ikäänkuin asettuivat siihen asentoon, että alamme vain odotella niiden loksahtamista paikoilleen.
Alkuvuodesta tuli viestiä, että isäntä on päättänyt ensin kunnostaa vanhaa taloa, koska ajatteli, että minun hankalien työvuorojen takia en sitä pystyisi kovin nopealla aikataululla itse tekemään. Hän on palkannut perinnemestarin kunnostustöihin, laitattaa hänellä kuntoon sisällä avotakan ja leivinuunin, koska ovat hieman rapistuneet, sitten kunnostaa vintin aulan lattian sekä vielä kodinhoitohuoneen.
Ulkona hommista tehdään talon salaojitus, koska kellariin (keittiön alla) menee hieman vettä, ja se pitää saada pois. Lisäksi peltikatto uusitaan.
Salaojituksen yhteydessä isäntä aikoo rakennuttaa pihaan laatoista pation puutarhakalusteille ja grillille.
Samoin pihavalaistus on tarkoitus uusia.
Tällainen kokonaisuus meille nyt olisi tarjolla. Nyt vain pitää odotella, että milloin homma valmistuu sen verran, että pääsee asumaan.
Vaikka ei heti kesällä pääsisi, niin isäntä lupaili kuitenkin töitä, ja majoitukseksi tarjosi omaa rantamökkiään sellaislle ajankohdille, kun minua tarvitsee kesätöihin. Mökillä olisi kuulemma tilaa jopa 10:lle henkilölle.
Näinköhän minusta tulee (taas) MaalaisJussi? Jäämme odottamaan....
Jos ja kun toteutuu, niin ilman muuta palaan sitten asiaan uudestaan.
