Jouluvalmisteluja 2013 osa 8

LYHTYKIRKKO 

Olen pari kertaa aikasemmin osallistunut joulun alla järjestettävään lyhtykävelyyn, joka päättyi Messukylän Vanhaan Kirkkoon ja siellä pidettävään aamuiseen jouluhartauteen.

Minun ensimmäisellä kerralla lyhtykulkue lähti liikkeelle viereiseltä ostoskeskuksen parkkipaikalta, kävelyä oli alle kilometri. Toisella kertaa lyhtykävely alkoi toisaalta, mutta minä kävelin kotoa suoraan kirkkoon ilman osallistumista lyhtykulkueeseen.

Itse hartaus oli molemmilla kerroilla tunnelmallinen. Muutama tuttu joululaulu, muutama rukous ja saarna. Tilaisuus oli lyhyt jo senkin vuoksi, että kirkossa ei ollut mitään lämmitystä, olihan kyseessä vanha, keskiaikainen kivikirkko, joka on  rakennettu jo 1400-luvulla, samalla myös Tampereen vanhin rakennus.

Kuva alla otettu jouluaattona 2013.

Tänä vuonna lyhtykävely oli päätetty järjesstää Sastamalassa, Vammalan keskustasta Tyrvään Pyhän Olavin kirkolle, sunnuntaina 22.12.2013.

http://www.pyhaolavi.fi/index.shtml 

Kuva yllä on otettu Sastamalan seurakunnan sivulta.

Kyseessähän on noin vuoden 1510 paikkeilla valmistunut, keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Rautaveden rannalla ja kansallismaisemassa, Kallialan kylässä.

21. syyskuuta 1997 kirkko paloi tuhopoltossa.

Sastamalan väki näytti yhteisöllisyyden voimansa, ja alkoivat rakentaa kirkkoa uudestaan alkuperäisen malliseksi pääosin talkoovoimin. Uusi kirkko otettiin rakenteellisesti valmiina käyttöön vuonna 2003, mutta taideteosten tekeminen aloitettiin vasta 2005, ja maalauksiaan myöten valmis kirkko vihittiin käyttöön 15.8.2009. Taideteokset olivat tehneet Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala.

Alla olevassa kuvassa on Osmo Rauhalan maalaamat alttarikuvat.

Alla olevassa kuvassa on Kuutti Lavosen maalaamat taideteokset parven kaiteessa.

Lyhtykävely jouluaamun hartauteen oli siis tänä vuonna tuohon kirkkoon.

Herätys minulla oli klo 4 aamulla. Puin päälle ja otin jugurttia aamupalaksi. Ulkovaatteet päälle ja kävelemään Messukylän kirkon luona olevalle bussipysäkille, lyhtykin oli mukana. Kyyti oli järjestetty Kangasalta Tampereen ja Nokian kautta Sastamalaan, ja keräsi väkeä siis matkan varrelta.

Klo 4.45 bussi tuli ja noukki minun lisäksi kolme muuta aikaista aamun virkkua. Matka jatkui Kalevan ja Tammelan kautta keskustorille, sieltä Pispalan ja Epilän kautta vanhaa Nokian tietä, Kalkun kautta Nokialle, ja sieltä viimeisetkin olivat tulleet mukaan. Matkalla lauloimme joitakin jouluisia lauluja tunnelman kohottamiseksi.

Melko lailla klo 6 olimme Sastamalassa, Tyrvään kirkolla, jota myös kahden ristin kirkoksikin on sanottu, johtuen kahdesta tornista, joissa on ristit. Siitä sitten nousimme bussista ja sytytimme lyhtyihin tulet ja lähdimme kävelemään lyhdyin reunustettua tietä kohti Pyhän Olavin kirkkoa. Matkaa sinne kertyisi 3 kilometriä. Alla Tyrvään kirkko Sastamalan keskustassa, Vammalassa.

Sää oli pilvinen, lämpötila muutaman asteen plussan puolella eikä lunta missään, siis täysin lumeton Etelä-Suomi. Meitä oli bussissa nelisenkymmentä, ja kulkueessa oli lisäksi myös sastamalalaisia tai muitakin muualta tulleita, jotka halusivat osallistua hieman erilaiseen joulun ajan hartauteen.

Matka sujui joutuisasti, tuntui, että väki vaan matkalla lisääntyi, vaikka bussin väki kulkueessa osaltaan venyi osan kävellessä nopeammin ja osan hitaammin.

Viimein kirkkokin tuli näkyviin. Aamupimeässä näkyi mahtavasti, kun ihmiset kävelivät kulkueessa lyhdyt käsissään ja muodostivat tunnelmallisia valojonoja viimeisen vajaan kilometrin matkalle, joka näkyi maantielle.

Kävely peltotietä Kallialan kylälle, sieltä vielä oma tiensä Rautaveden rantaa mukaillen kirkon pihaan.

Siellä ihmiset jättivät lyhtyjään palamaan kiviaidan kupeelle ja alkoivat siirtyä sisätiloihin.

Kirkossa oli hämärää, kun valaistusta ei oltu heti saatu päälle.

Sähköähän siellä ei ollut, mutta ilmeisesti sähköä oli jostain saatu tuotua, että jonkunlainen valaistus saatiin ennen tilaisuuden alkua kirkkoon. Sekin oli tosin melko himmeä, koska osa väkeä joutui taskulamppujen valossa lukemaan laulujen sanoja, jos eivät sattuneet muistamaan niitä ulkoa.

Minä istuin kirkon takaosaan, parven alle, missä oli tosi hämärää, ja siksi mukavan tunnelmallista. Väkeä oli lopulta niin paljon, että viimeiset tulijat eivät mahtuneet istumaan. Ehkä sen puolituntisen jaksaa seistäkin.

Tilaisuus alkoi, laulettiin tuttuja jouluisia virsiä, Enkeli taivaan ja Maa on niin kaunis. Saarnan ohella pappi kertoi kuulutuksiakin, mutta ne olivat peräisin jostain 1700-luvulta ja osa sen verran huonolla käsialalla tai kulunut pois, että ihan kaikesta ei selvää saanut. Kuulutuksista sai kuitenkin selville, mitä elämä siihen aikaan oli seurakunnassa ollut.

Tilaisuuden jälkeen oli pihalla Sastamalan maahanmuuttajien tarjoama kaakaotarjoilu, ja siitä matka jatkui bussille. Bussilla siirryimme paikallisen retkeily-yhdistyksen järjestämään ja tarjoamaan aamukahvitilaisuuteen paikallisella leipomolla.

Vaikka paluumatkallakin lauloimme joululauluja, niin meinasi väkisin uni painaa silmiä kiinni.

Jaksoin kuitenkin  olla hereillä matkan, ja lopulta olin kotona noin klo 10.

Oli mahtavaa päästä rauhoittumaan tunnelmalliseen kirkkoon joulun alla, ja toisaalta nähdä samalla kertaa upean voimannäytön tulos, Pyhän Olavin kirkko uudessa kuosissaan.

Yhtä erittäin mahtavaa kokemusta rikkaampana rauhoituin joulun viettoon.

Jouluvalmisteluja 2013 osa 7

Jokainen ihminen voi rukoilla.

Mutta se, joka laulaa, rukoilee kahdesti.

Vielä voisi sanoa, että se, joka laulaa yhdessä, rukoilee kolmesti.

Kyseinen miete on arkkipiispa Kari Mäkiseltä lainattu ja se lukee Kauneimmat Joululaulut 2013 -vihkosen pääkirjoituksessa.

Tänään olin siis rukoilemassa kolmesti, kun osallistuin Messukylän seurakunnan järjestämään Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen ilta seitsemältä. Väkeä oli kirkon täydeltä ja tunnelma oli jouluinen.

Tämä minulle jo hyvin monena vuonna ollut perinne sai minut taas lähtemään herkkien tunnelmien äärelle.

Toki tähän päivään sisältyi muutakin puuhaa ja touhua.
Edellisenä yönä satanut lumi oli valkaissut maan, ja ennen autolla liikkeellelähtöä sain taas pitkästä aikaa kokea lumenluonnin riemuja, niitä, mistä olin jopa osin vahingoniloisesti muille autoilijoille hymyillyt edellisinä talvina, kun minulla ei autoa ollut. Sain nyt maistaa omaa lääkettäni, heh. Tosin alla oleva kuva on edellisestä autostani ja talvelta 2010, jolloin toki lunta oli hieman enemmän kuin tänä aamuna.

Aamulla oli bändikämpällä mahdollisen uuden kitaristin koesoittotilaisuus. Sujui mukavasti.

Kotiin tultuani aloin leipoa edellisenä iltana valmistamastani piparkakkutaikinasta pipareita. Sain noin puolet tehtyä, kun oli ruokailun vuoro. Meille ruokailemaan saapuivat myös tyttäremme poikaystävänsä kera.
Pienen ruokatauon jälkeen keitimme kahvit ja maistelimme uunituoreita pipareita. Annoimme pienen pakasterasiallisen pipareita heille kotiin vietäväksikin.

Illalla oli sitten kävelyretki kirkkoon ja sieltä sitten kotiin. Kirkossakäynnin aikana oli alkanut sataa vettä, ja luminen maisema alkoi muuttua jälleen loskaiseksi.

Illalla paistoin sitten loput piparit ja teinpä sitten uudistetulla ohjeella puolisolleni gluteenittomia leivonnaisia. Ehkä aavistuksen paremmin onnistui tällä kertaa. Taikina jäi sen verran löysäksi, että piti muffinivuokiin laittaa uuniin. Alla kuva niistä. Maistuikin jo paremmalle.

Päivästä jäi hyvä fiilis, kun paljon asioita saimme taas valmisteltua. Vielä on tekemistä, mutta vielä on aikaakin.

Leipominen on mun juttu.

Jouluvalmisteluja 2013 osa 6

Talviklassikko

Tänään oli se päivä. Nimittäin paikalliset SM-liigan jääkiakkoseurat Tappara ja Ilves asettuivat toisiaan vastaan Ratinan stadionille rakennetulla ulkojäällä.

Jääkiakkohan näyttelee Tampereella melko historiallista osaa sen takia, että juuri Tampereelle valmistui aikanaan maan ensimmäinen tekojäärata, vuonna 1956. Nopeasti sen jälkeen jääkiakkokin alkoi saada yliotetta jääpallosta. Niinpä pian Tampereelle valmistui maan ensimmäinen jäähallikin, vuonna 1965. Ja Tampere sai isännöidä Suomen ensimmäisiä jääkiakon MM-kisojakin samana vuonna.

Itse en ollut seuraamassa tämän illan klassikkoa, ottelu päättyi Tapparan voittoon 1-0.

Niin, ja Tampereella kiekko on kiakko.

Me taas valmistelimme joulua askeleen eteenpäin.
Olimme jo lähdössä kauppaan, kun puolisoni sai tekstiviestin, että tyttäremme hyvä koulukaveri, ystävätär yläasteajoilta olisi avomiehensä kanssa tulossa meillä käymään.
He tulivatkin, ja tarjosimme hieman leivonnaisia ja limonadia, kahvia ei kukaan halunnut. He olivat tulleet Tampereelle viikonlopun viettoon Karstulasta, missä he nyt asuvat. Tämän tyttäremme ystävättären koti taas on Lempäälässä, siksi he poikkesivat samalla myös meillä. Olemme aina vitsailleet, että tämä ystävätär olisi meille hieman kuin toinen tytär.

Pian he jatkoivat matkaa, ja me lähdimme kauppaan ostoksille. Ruokaa piti viikonlopuksi hommata, samalla myös vähän leipomisaineksia.

Puolisoni valmisti itselleen uunilohta pinaattikermakastikkeessa sekä pastaa, minä taas tein pojallemme ja itselleni keittoperunat ja makkarakastikkeen. Vierailun takia ruokailu meni varsin myöhään, mutta eipä tuo haitannut.






Illansuussa laitoin ensin valmiiksi piparkakkutaikinan, sunnuntaina olisi tarkoitus leipoa ja paistaa.






Sitten kokeilin uutta reseptiä, puolisolleni oli tarkoitus leipoa gluteenittomia pikkuleipiä.
Ohjeen mukaan taikina jäi melkoisen murenevaksi, niinpä arvelin, että ei tämä varmaan onnistu.
Eikä onnistunutkaan. Aika kovia niistä tuli, vaikka maku oli kyllä ihan ok.
Mietin, että liikaa jauhoa ja liian vähän kosteutta. Jospa kokeilisi siten, että vähemmän jauhoa ja vaikka kermaa lorauttaa lisäksi. Siinähän oli vain 100g voisulaa ja vaivaiset 2 tl siirappia.
Kokeilemalla oppii. Hyviähän nuo olivat maultaan, mutta siis melko kovia ja rapeita.

Mutta huomenna, sunnuntaina, on siis joulupiparkakkujen leipomisen aika, se on se minun talviklassikko.

Jouluvalmisteluja 2013 osa 5

Tonttu mikä tonttu. Minä siis.

Perjantai 13. päivä ei varmaan ole niitä suosituimpia päiviä. Tulevaisuus näyttää, onko se sitä minulle.

Edellisenä yönä riehui Seija-myrsky, johon jopa itsekin heräsimme pian aamuviiden jälkeen. Tuuli puhalteli niin, että tuntui ikkunoista tunkevan sisälle.

Jatkoimme vielä nukkumista, ja aamupäivään mennessä pahin oli jo laantunut.

Olimme vähän kahden vaiheilla, lähteäkö kaupungille juuri tullutta tiliä tuhlaamaan vai käydäkö ihan vaan lähimarketissa pikkuostoksilla.

No, aluksi Kodin 1:seen, ostimme kuusenkynttilöitä kaksi settiä (á 16 kpl/setti), kun edellisistä, vuosikymmeniä kestäneistä oli jo niin monta lamppua palanut. Lisäksi joululahjoihin erilaisia papereita tartui mukaan.

CityMarketista kävimme hakemassa kinkut, Atrian harmaasuolattuja luuttomia kinkkuja pari kappaletta.
Aiemmin olimme aina ostaneet yhden ison, yli 8 kg:n kinkun potkalla, mutta se on alkanut maistua puulta jo muutaman päivän jälkeen. Jospa nyt kaksi luutonta kinkkua maistuu tuoreemmalta, kun ne loppuvat ennen kuin alkavat maistua puulta. Ensin paistetaan toinen, ja kun se loppuu, on toisen vuoro. Meille tulee kuitenkin paljon väkeä jouluksi, joten ei ehdi huonoksi mennä, kun jo loppuu. Kinkun hinta tänä vuonna näyttää olevan siinä 5 euroa/kilon molemmin puolin, potkalla tai ilman.

Päätimme sitten kuitenkin lähteä myös kaupungille. Mukaan kaupungilla tuli tyttäremme.
Ensin suuntasimme pääpostiaseman luona olevaan korttikauppaan hakemaan muutamaa joulukorttia, kun teettämistämme ei riittänyt kaikille. Lähetettäväksi lähtee meiltä tänä vuonna 45 joulutervehdystä.
Alla kuva tunnetun suomalaisen joulukorttikuvataiteilijan, Rudolf Koivun, joulutunnelmasta.

Postissa olikin pitkä jono. Tosin ensin piti paketoida anopille lähtevä paketti lähtökuntoon, sitten kirjoittelin puuttuvat 10 joulukorttia, sitten jonottamaan. Kaikkiaan postissa meni aikaa n. 45 min, kun väkeä "jostain syystä" oli liikkeellä. Olihan joulutervehdysten viimeinen lähetyspäivä edullisella 0,65e postimerkkihinnalla.

Postista jatkoimme etsimään sopivaan ruokailupaikkaa. Sellainen lopulta löytyi Koskikeskuksesta. Kun menimme syömään, nuorimmainen poikamme liittyi mukaan, kun pääsi juuri koulusta.

Ruokailun jälkeen lähdimme jo kotimatkalle. Ei siksi, että olisi kaikkia jouluostoksia vielä tehty, mutta oli yksi ostos illalla vielä edessä.

Lähdin tyttäreni kanssa klo 18.20 bussilla kohti läntistä Tamperetta, missä olimmekin jo tunnin päässä. Siellä oli treffit sekä bändini rumpalin että yhden toisen miehen kanssa.

Oli aika alkaa potkia renkaita.

Olin edellisenä iltana sattumalta selaillut nettiauto.com-sivustoa, ja sieltä löytyi mukamas sellainen ajopeli, mikä alkoi kiinnostamaan.
Minullahan ei ole ollut autoa yli kolmeen vuoteen, ja takaraivossa oli ajatus, että autolle saattaisi olla käyttöä lähitulevaisuudessakin....(Mitä lie äijällä mielessä....?)

Niinpä siinä tutkailtiin menopeliä, juteltiin mukavia ja käytiin koeajollakin. Hintaansa ja kuntoonsa nähden vaikutti minulle ihan riittävän hyvältä, joten kaupat tuli.

Olen nyt (onnellinen?) auton omistaja. Sanoinkin tyttärelleni matkalla kotiin, että on hieman kaksijakoinen olotila, toisaalta hyvä, että taas on auto, toisaalta koskaan käytetyn auton ostaja ei voi olla varma, mitä tuli hankittua. Aika näyttää.

Tulimme tyttäreni kanssa kotiimme ja kotona joimme ensin koko perheen kanssa autokahveet. No, iltapala se samalla oli.
Sitten kaadoimme kuohuvaa laseihin ja nostimme automaljat. Nuorimmaisemme toki vain limonadilla.

Jouluvalmisteluja 2013 osa 4

Itsenäisyys tuli ja meni.




Osittain tottakin.





Joulukuun 4:ntenä 1917 Suomen senaatti, eli siis hallitus, antoi itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle. Julistus hyväksyttiin äänin 100-88 juurikin 6.12.1917, joka sitten päätettiin vakiinnuttaa itsenäisyyspäiväksi.

























Toisaalta vuonna 1994 Suomessa järjestettiin kansanäänestys EU:iin liittymisestä. Äänestystulos oli 56,9% - 43,1% liittymisen puolesta, äänestysprosentin ollessa 74,0%.
Jotkut ovat sitä mieltä, että tuolloin itsenäisyys menetettiin.

No, oli miten oli, itse keskityn enempi meidän perheen itsenäisyyspäivän viettoon tässä jutussa. Tai kyseisen viikonlopun tapahtumiin.

Aika lentää siivillä, kun on paljon tekemistä.
Torstaina 5.12. pääsin aamulla pois töistä, ja piti ennättää kotiin, koska illalla piti olla kaverini bändin basistin  tuurauskeikalla.
VR yritti olla eri mieltä kiireestäni. Rantaradan asemalta ei päästy lähtemään vaihdevian takia, joten jatkoyhteys Pasilasta ei odottanut. Vaihdeminuutit tuntui muuttuvan vaihdevuosiksi...
Onneksi Tampereelle tulee junia tunnin välein, ja paikka seuraavaan junaan löytyi.

Illan keikka sujui ihan hyvin, ottaen huomioon, että en ehtinyt treenata heidän kanssaan kuin pari kertaa. Vajaa 50 biisiä meni tuosta vaan Tampereen kaupungin liikuntatoimen väelle. Ja kohtuu ajoissa kotiin nukkumaan.

Meille oli torstaina tullut myös kolmas poikamme kihlattunsa kanssa...joka ei ollut raskaana...luulisin...Eihän poikammekaan tullut Tampereelle verollepanoa varten...Ja majatalosta löytyi tilaa...  Jos vertaus sallitaan...
Kuvassa alla ei ole poikamme eikä miniämme. Eikä heidän muulinsa. Eikä heidän tullessaan näkynyt tähtiä.

Perjantai 6.12., itsenäisyyspäivä, meni tavalliseen tapaan. Mellakoitiin juhlapaikan läheisyydessä ja päädyttiin putkaan...
Siis ei me.
Heräsimme melko myöhään aamupäivällä. Iltapäivän alussa aloimme valmistella juhlaruokailua. Possunpaistia uuniin kypsymään, perunoita sekä kiehumaan että valkosipulisellaisia uuniin possun seuraksi sekä ruskeakastike.
Lisukkeeksi oli kurkkua, tomaattia, salaattia, raejuustoa, porkkanaraastetta ja salaatinkastiketta. Juomaksi tänä vuonna ihan vaan maitoa ja vettä.
Kesken ruuan katselimme ikkunasta ilotulitusta, joka oli järjestetty Ratinan rantaan juhlistamaan päivää.

Tänä vuonnahan, 2013, Tasavallan presidentin itsenäisyysjuhlan vastaanotto tapahtui poikkeuksellisesti Tampereella, Tampere-talossa, koska presidentinlinna on ollut jo lähes vuodenpäivät peusteellisessa remontissa. Ei toki edellisten juhlien jäljiltä....kai...

Ruuan jälkeen katselimme Puolustusvoimien paraatia, joka järjestettiin tänä vuonna Mikkelissä.
Pian sen jälkeen alkoikin jo lähetys Tampere-talosta, kun presidenttipari alkoi kätellä tasaisena virtana saapuvia kutsuvieraita.

Kyllähän sitä kaikenlaisia on tottunut vuosien varrella "linnassa" näkemään, mutta muutama juttu pisti totaalisesti silmään tällä kertaa.

Ensinnäkin eräs toimittaja päätti kertoa katsojille, millaisia tarjottavia tänä vuonna oli loihdittu: "Olen täällä nyt herkkujen keskellä..."
TÄ?! Sinnekö se meni keskelle pöytää seisomaan? Olisiko "äärellä" ollut parempi sanavalinta?

Toisekseen haastateltavaksi oli saatu nuori skeittaaja Kontulasta, Silver Gyninen. On häntä jo riepoteltu eri keskustelupalstoilla verbaalisesta lahjakkuudestaan. Toimittajan kysyessä häneltä, että mitä mieltä hän on veteraaneista ja itsenäisyydestä, vastasi hän luovaan tyyliin:
"...en mä silleen osaa sanoa tohon mitään, en mä tiedä silleen itsenäisyydestä silleen mitään niinku sillee..."
"...no en mä tiiä silleen, se on jo niinku historiaa, ett varmaan kannattaa joltai vanhemmilt kysyy, ett en mä sillee tiiä..."
Taito se on tuokin.

Duudsonitkin olivat kutsuttuina, nämä Etelä-Pohojammaan kepppostelevat velikullat. Kaikilla oli päällä suunniteltu puku, joka myötäili härmäläistä häjy-tyyliä, helavöineen.
Toimittaja-parka totesi, että tuollaisen helavyön kantaminen vaatii hyvää kuntoa.
MITÄ?! Ei se nyt niin painava ole, herran jestas!

Illan uutisissa oli taas kuvaa Tampere-talon ulkopuolelta, kun pieni kansanjoukko oli päättänyt ryhtyä mellakoimaan eliittiä ja elitistisiä juhlia vastaan yrittämällä hyökätä Tampere-taloon. Poliisin joukot olivat kuitenkin varautuneet tilanteeseen, ja saivat erilaiset juhlijat kuriin.
Yksikin kaveri valitti ja kirosi isoon ääneen (vaaleanpunainen eläinhahmohattu korvineen ja häntineen päässään, söpö!!!), että poliisillä on koulutettuja hevosia, yksikin oli kuulemma käynyt päälle, oikein uustikuvissa oli se, ja kaatanut miehen kumoon.
Onko naurettavampaa väittää, että poliisilla on väkivaltaan koulutetut hevoset? Eiköhän nuo hepat olleet hieman paniikissa.
Ja toisaalta. Mitäs läksit?! Kikkelis, kokkelis vaan! Ei nuo nyt niin rauhanomaiset mielenosoitukset olleet.
Hevonen on muuten pako-eläin, jos se joutuu paniikkiin tuollaisessa hälinässä, niin ei sitä poliisi, sen enempää kuin kukaan muukaan saa ohjattua hallitusti täysin kokonaan.
Itse satuin istumaan olohuoneeni sohvalla, niin ei hyökänneet vihamieliset hevoset päälle, eikä joutunut yöksi putkaan.

Juhlat päättyivät ja nukkumisen aikakin koitti. Lauantaina oli taas lähdettävä keikalle, Lehtimäelle, Ravintola Kalossiin.
Keikassa ei sinänsä mitään kommentoitavaa, hyvin meni ja yleisö tykkäsi. Paluumatka sujui hyvin, kotona olin sunnuntai aamuna klo 05 maissa laittamassa päätä tyynyyn.

Sunnuntai aamuna piti herätä kuitenkin ajoissa, koska poikamme ja miniämme olivat lähdössä puolen päivän aikaan lähtevälle junalle.
Samoin iltapäivällä oli tulossa vieraita, ja piti leipoa kakku sitä varten. Onneksi oli pakastimeen jäänyt suklaapiirakan paloja, joten tarjottavat olivat siinä vähällä työllä tällä kertaa.
Vieraat saapuivat iltapäivällä. Nämä olivat muutamia vuosia sitten meidän kilpakumppaneita silloin, kun vielä harrastimme kilpatanssia. Nyt oli heilläkin jäänyt harrastus toistaiseksi, kuten meilläkin.
Mutta tosi mukava oli nähdä muutaman vuoden tauon jälkeen, toivottavasti ei enää tule näin pitkiä taukoja.

No niin, joulun valmistelut eivät hirveästi edenneet, muuten kuin kynttilöiden polttamisella itsenäisyyden ja toisen adventin kunniaksi. Ehdimme toki kirjoittaa nelisenkymmentä joulukorttia. Tänä vuonna teetimme valokuvistamme kuvakortteja, joihin suunnittelimme tekstitkin. Seuraavana perjantaina vain merkit kuoriin ja postiin lähetettäväksi ilostuttamaan sukulaisten ja tuttavien joulun odotusta.

Vielä pari yövuoroja ja pääsen lomalle loppuvuodeksi, niin pääsee jouluvalmistelut paremmin käyntiin.

Jouluvalmisteluja 2013 osa 3

No huhhuh taas.
Olipas päivä.
Mutta olipas kiva päivä.

Heräsin aamulla puoli yhdeksän. Kello oli soimassa klo 9, mutta ajattelin, että ennen aamupalaa voisi olla hyvä laittaa omena-juustopiirakka - se uusi versio - uuniin, siispä nousin heti ylös.
Muiden vielä nukkuessa tein taikinan, sekoitin täytteen, kuorin omenat ja viipaloin päälle, ja piirakka uuniin.
Vähän paremmin onnistui nyt, vieläkin jäi hiomisen varaa. Korvasin vehnäjauhon gluteenittomalla jauholla, ja se ei vielä minulta onnistu, sen oikean jauhoseoksen löytäminen. Mutta hyvältähän tuo näyttää.

Aamupalan jälkeen kävimme kaupassa, ja sitten aloin leipoa gluteenittomia pasteijoita ja luumutorttuja.
Taikina oli kahtena isona könttinä, piti ensin kaulia ja käännellä perinteiseen tyyliin, sitten veitsen avulla leikellä neliöitä, täyttää ja kääntää kulmat kiinni kolmioksi. Siinä menikin aikaa melko lailla.
Iltapäivä lähestyy...

Sitten oli vuorossa valmiiden lehtitaikinoiden avulla pasteijoiden ja torttujen tekoa. Sujui jo helpommin, mutta aikaa kului. Kelloa piti vilkuilla koko ajan, ettei vieraat pääse yllättämään.

Samalla ohimennen piti kotiakin laitella kuntoon, kynttelikköä, lyhtyjä ja tuikkuja viritellä joka puolelle tunnelmanluojaksi.

Olin kutsunut vieraita 15.30-16.00 välillä saapuvaksi, joten aika oli kortilla, kun viimeisiä torttuja uuniin laittelin. Pöytää katettiin samalla jo valmiiksi.

No.

Sitten tuli yhdeltä vieraalta ilmoitus, että pääsee tulemaan vasta klo 17 jälkeen. Muilta vierailta ei ollut kuulunut mitään.
Kiire oli yhtäkkiä muuttunut odotteluksi. Näinhän se joskus menee, mutta ihan hyvä meidän kannalta, ehdimme laitella kaikki sitten valmiiksi ajoissa.

Kun ensimmäinen vieras oli ollut hetken aikaa meillä, tuli puhelu toiselta vieraalta, että ovat vähän myöhässä, voiko vielä tulla.
No, ilman muuta.
Samalla oven avauksella tulikin sitten kaikki loput vieraista, loppujen lopuksi vieraita oli kuusi, kun alunperin kahdeksaa odottelimme, yksi pariskunta ei päässyt tällä kertaa tulemaan.

Alkuun vähän aikaa seurustelimme olohuoneessa, nautimme samalla Hehku-glögiä. Juttua riitti, ja yhden perheen 9-kuinen tytär keräsi huomion hurmaavuudellaan.
Pian jatkoimme jutustelua kahvikuppien ääressä, nauttien antimista ja toistemme seurasta.
Aivan mahtavaa, kun pitkään aikaan emme ole saaneet isoa porukkaa vieraisille muuten, kuin erityisten juhlien merkeissä.

Illan suussa vieraat sitten poistuivat, ja me pääsimme vihdoin laittamaan ruokaa, emmehän olleet mihinkään väliin ehtineet syödä. Nyt sitten huilaamme ja nautimme mukavan päivän muistosta.

Jouluvalmisteluja 2013 osa 2

Huhhuh! Olipa päivä.

Aamupalan jälkeen lähdin kaupungille. Kävin luovuttamassa verta SPR:n veripalvelussa, kun olivat alkuviikolla kutsuneet. Oli 34. kerta jo.
Vähän myöhään heräsin tähän luovutusjuttuun, toki kävin ekan kerran jo 23-vuotiaana, mutta sitten tuli pitkiä taukoja. Nyt yritän pitää sen verran tiivistä tahtia, että yritän päästä sataan luovutuskertaan elämäni aikana.
Se on niin helppo tapa auttaa kanssaihmisiä.

Postissa kävin viemässä paketin lähtemään toiselle pojalleni. Paketissa oli lämpimiä vaatteita, kun nyt vihdoin alkaa tuo talvikin lähestyä.

Talvesta puheenollen, yöllä oli satanut vettä ja aamulla lämpötila plussalla useita asteita, joten eiliset lumet olivat jo lähes kadonneet.

Sitten kotiin, kaupan kautta. Unohdimme kirjoittaa leipomuksiin tarvittavia aineksia listalle, joten ruuan jälkeen oli vielä kauppareissu tiedossa.

Alkuillasta käväisin reilun tunnin bänditreeneissä. Pääsin tuuraamaan tuttuun bändiin basistia, ja keikka on 5.12., joten viimeinen mahdollisuus oli nyt treenata biisit haltuun. Hyvin meni.

Kotiin pääsin onneksi siis ajoissa. Leipomaan.
Ensin oli vuorossa mokkapalat. Eihän siinä, pieleen meni siinä määrin, että ehdin lirauttaa taikinaan desin tavallista maitoa, kun muistin, että laktoosittomana piti. Voi rähmäkäpälä sentään!
Eihän siinä auttanut kuin paistaa se ja säilöä se sitten pakastimeen vaikka jouluna tarjottavaksi.

Piti hoputtaa nuorimmainen lapsi kauppaan (ei lapsityövoimaa, ihan peruskasvatusta, uhkailua, kiristystä ja lahjontaa) ostamaan se laktoositon maito ja sitten leipoa kyseinen tuotos uudestaan.
Tällä kertaa kommelluksitta.

Kun sen sain valmiiksi, leivoin vielä gluteenittoman ja laktoosittoman omena-juustokakun.
Irtopohjavuokaan pohjalle taikina, täytteeksi sitruunatuorejuustoa, munaa, maissitärkkelystä ja sokeria.
Päälle vielä jonagold-omenoista ohuita viipaleita, kanelia ja sokeria.

Sain kyseisen "komeuden" uunista vasta puolen yön jälkeen.
Ja pettymys!
Valion ohje olikin virheellinen. Luin tämän ohjeen syksyllä ilmestyneestä lehtisestä. Valion kotisivulla olikin jo tarkennettu ohjetta. Ensinnäkin paistoaika oli ohjeessa liian pitkä, 1h 20min, tunti olisi riittänyt. Nyt pohja lähes paistui korpuksi.
Toisekseen taikinassa ei ollut nostatetta, olisi pitänyt laittaa tarkennuksen mukaan 1 tl leivinjauhetta.
Voi voi! Uusiksi menee. Mutta vasta aamulla. En lannistu, aion onnistua.
Ohessa ensimmäinen versio.

Nyt särkee hartioita tosi paljon, lepäämään pitää päästä. Aamulla on taas aikainen herätys, kun on vielä valmistettava suolaiset pasteijat. Vaimolle kun pitää tehdä gluteenittomasta taikinasta, ja sitä on saatavana vain isona taikinakönttinä, teettänee jonkun verran töitä kaulia ja käännellä perinteiseen tyyliin, ennenkuin pääsee täyttämään ja paistamaan. Muut pasteijat oikaisen siten, että ostin valmiita torttutaikinapohjia, joihin vain täyte päälle, taitellaan kiinni ja uuniin.

Ja kotia pitäisi hieman koristella, kynttilöitä, tuikkija ja jokunen jouluvalosysteemi pitäisi ehtiä iltapäivään mennessä.

Alkaa muistuttaa jotain reality-tv-sarjaa, kello tikittää, vieraat saapuvat, saanko kaiken ajoissa valmiiksi....