Mielen ja kehon maailmaan

Päivitetty 29.5.2013, päivitys alempana kursiivilla.

"Herukka!", sanoisi Tutti-Ritari leikillisesti ja lapsenomaisesti keksittyään jotain.

Heureka! Tuo huudahdus, joka kuvastaa iloa uudesta keksinnöstä tai löydöstä. Yleensä tämä liitetään kreikkalaiseen Arkhimedekseen, joka huomasi ammeeseen mennessään veden nousevan.
Hän tajusi, että syrjäytetyn veden määrä on sama kuin kehon tilavuus.

Monesti kysymys kuuluukin: "Mitä tapahtuu, kun laskeudut täyteen ammeeseen?"

- Puhelin soi.......

Asiaan.
Olin tänään poikani luokan mukana heidän luokkaretkellään Vantaan Heurekassa. Samalla reissulla kävimme myös kauppakeskus Jumbossa. Jälkimmäinen ei tuottanut ahaa-elämyksiä.

Koululta oli lähdössä kolme bussillista oppilaita retkelle. Aamu oli pilvinen, lämpötila n. 15 astetta. Matkalla jopa tihkutti vettäkin hieman.

Perille päästyämme odottelimme hetken, kun opettajat hakivat rannekkeet. Ensimmäisenä kohteena oli Planetaariossa esitys Tie tähtiin. Se oli aivan loistava puolituntinen katsaus maailman, tähtien ja avaruuden syntyyn.

Planetaario oli kuin elokuvateatteri, mutta penkit olivat melko kallellaan, koska näyttöalue oli puolipallon muotoinen ja suoraan yläpuolellamme. Aivan huikea puolituntinen esitys.
Saimme mm. tietää, että meillä kaikilla on kehossamme teelusikallinen maailmankaikkeuden alusta lähtien syntyneitä alkuaineita, siis miljardeja vuosia vanhoja aineita.
Meille kerrottiin myös, että olisi hyvä aika ruveta tekemään jotain, ennenkuin aurinko sammuu. Etsiä uusia lämmön ja elämän lähteitä tai rakentaa sellaista teknologiaa, että pääsee uusien aurinkojen läheisyyteen.
Tosin siihen sanottiin menevän vielä tuollaiset viisi miljardia vuotta, että ihan huomenna ei vielä ole kiire.

Planetaarion jälkeen saivat kaikki kierrellä muuta näyttelyä omaan tahtiin.
Minä suunnistin uuteen Body Worlds -näyttelyyn.
Kyseinen näyttely koostui ihmisistä. Siis oikeista ihmisistä, jotka olivat testamentanneet ruumiinsa näyttelylle eri muodoissaan. Siellä oli kuvattuna verisuonistoa, luurankoja, sisäelimiä, hermostoa. Olipa vitriineihin laitettu lapsen sikiötkin eri kehitysaikoina, aluksi 1-9 viikkoon ja siitä eteenpäin kuukausittain, myös odottava äiti oli kylkiasennossa vatsa avattuna, että näki lähes synnytysvalmiin ihmisen alun kohdussa.
Ihmisiltä oli kussakin kuvauksessa koottuna vain se, mitä haluttiin näyttää, luusto ja lihakset, rasvakudokset jne. Vitriineissä oli sisäelimiä, aivoja, keuhkoja, suolistoa, oli aivoja siivutettu ikäänkuin magneettikuvissa näkee, oli tupakoitsijan mustuneita keuhkoja, oli aivoveritulppaa.
Joitakin ihmisisä oli aseteltu "ilman nahkaa" eri toimintoihin, oli rokkikitaristi, oli kaksi jalkapalloilijaa juoksemassa, oli kirurgia asettamassa uutta sydäntä potilaalle ja vaikka mitä. Kyllä sai kaikenkattavan kuvauksen ihmisen toiminnasta nahan ja pääkopan sisältä.

Siis ihan kaiken. Jopa ihmisen alkuunlaittamista kuvattiin suihkussa olevalla pariskunnalla, josta salaa kännykällä kuvankin otin. Pari oli asetettu rakastelemaan suihkussa, ihan oikean näköisesti.

Sitä vaan jäin miettimään, että entäs, jos kumpikaan heistä ei ollut elämänsä aikana koskaan rakastellut, niin miltä mahtoi tuntua rakastelu sitten kuolleena. Ja mahtoiko kyseiset edes tuntea toisensa? Tuskin. Niin vain rekonstruoitiin pari tekemään kuolemansa jälkeen tapahtumaa, mitä eivät arvanneet kyllä eläessään niin tulevan käymään.

Päivitys.
Sitä vaan tässä pari päivää olen miettinyt, että miksi Body Worlds -näyttelyssä ei oltu kuvattu lihavaa ihmistä. Olisi varmaan pysäyttävää nähdä avattuna ihminen, jolle on elämän aikana kertynyt paljon rasvakudosta, kuinka se saattaisi pysäyttää meitä "ylimääräiseen elopainoon taipuvaisia" miettimään, että kannattaako elämäänsä hankaloittaa ylimääräisellä painolla. Mutta empiiristen tutkimusteni valossa voin todeta, että "saavutetuista eduista" on vaikea luopua...

Toinen asia, mitä pohdin, oli se, että mitä itse toivoisin, jos antaisin kroppani tuollaiseen näyttelyyn.
No, ilman muuta haluaisin päätyä myös tuollaiseen lemmenkohtaukseen. Sehän olisi omiaan jatkamaan muutenkin kohtalaisen viriiliä elämääni, heh...;o)...
Olisihan se hienoa osoittaa, että pystyy "siihen" vielä kuoltuaankin.

Tästä jo ehdinkin vielä ennen ruokailua kierrellä muitakin näyttelyitä, mutta jotenkin tuntui, että muut olivat enempi lapsille ja nuorille suunnattua, kokeilevaa tiedettä ja löytämistä, sitä Heurekaa.

Reissun paras osuus oli sitten ruokailu. Seisovasta pöydästä lautanen täyteen, kuinkas muuten, monet salaatit, makaroni-kinkkupaistos, leipää, piimää, maitoa, jälkiruuaksi jäätelö, kahvia ja keksiä.

Maha täynnä ehdin vielä kierrokselle Body-näyttelyyn, ja sen jälkeen koko porukka jo suuntasi busseille.
Bussit taas suuntasivat jo osittain seljenneessä auringonpaisteessa ja lämminneessä säässä kohti Jumbon kauppakeskusta.

Oli tarkoitus katsella sieltä pojalle kauluspaitaa koulun kevätjuhliin, mutta eihän sieltä mitään tuntunut löytyvän. Sen sijaan minulta irtosi kengästäni kantalappu, joten oli suunnattava suutarille. Pyysin vain liimaamaan lapun uudelleen, että pääsen edes kotiin varovasti kävellen, ei nyt ollut aikaa korjauttaa koko pohjaa.

Paluumatka sujuikin varsin mukavasti, vähän meinasi silmäkin luppaista.

Olipa kaikenkaikkiaan loistava reissu. Suosittelen muillekin Body Worlds -näyttelyssä käymistä.