Arvoisa juhlaväki!
(Kuvat on lainattu netistä)
Joulu on jo ovella, taas! On vihdoin aika päivittää joululaulujen sanoitusta ja niiden merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Pilke silmäkulmassa tietenkin...
Meille on muutama vuosi sitten ilmestynyt Jouluradio. FM-taajuuksilla se soi eri puolella Suomea ja jos ei satu kuuluvuusalueelle, voi mennä nettiin ja kuunnella sieltä joululauluja heti ensimmäisestä adventista lähtien aina loppiaiseen saakka 24/7. Netissä on lisäksi kategorioitu normi radiolähetyksen lisäksi ruotsinkieliset joululaulut (ei pakkoruotsia), kauneimmat joululaulut, pikku jouluradio lapsille, klassinen joulu klassisen ystäville, X-mas ulkomaisille pop-joululauluille, rouhea joulu raskaamman joulumusiikin ystäville sekä uutena eestinkieliset joululaulut. Kyllä niistä kelpaa valita.
Itse tykkään eniten klassisesta joulumusiikista.
www.jouluradio.fi
Aina silloin tällöin on tullut mietittyä lauluja kuunnellessa, että mitä siinä oikeastaan lauletaan, mitä tarkoitetaan, ja onko laulujen sanoma mitenkään muuttunut vuosien ja vuosikymmenten saatossa.
Ehkä se perimmäinen sanoma ei ole muuttunut, mutta maailma on ja sen pohjalta pohdin nyt, miten nykypäivän joululaulujen sanat istuvat tähän päivään ja yhteiskuntaan.
Nämä ei nyt tule mitenkään missään tietyssä järjestyksessä, kunhan selaan lauluja ja kirjoitan, mitä mistäkin mieleen tulee.
Muutama sellainen laulu, jotka enää muistuttavat meitä valkoisesta ja kylmästä joulusta, sillä ilmastonmuutos on tehnyt tehtävänsä ja näiden laulujen sanoma on auttamatta historiaa.
- Kun joulu on (Säv. Otto Kotilainen, san. Alpo Noponen)
- On hanget korkeat nietokset (Säv. Jean Sibelius, san. Wilkku Joukahainen)
Samaa ilmastonmuutosasiaa tulee pohdittua myös seuraavien laulujen aikana:
- No onkos tullut kesä? (suomal. kansansävelmä, san J. H. Erkko, runosta Jouluaatto)
"No, onkos tullut kesä jo talven keskelle, ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille..."
Tässä olen joulun alla ihmetellyt, kun Tampereen seudulla pörrää vieläkin isohko räkättirastasparvi. No joo, wikipedia kertoi, että Suomeen jää hyvinä pihlajanmarjavuosina paljonkin rastaita talvehtimaan, nythän niitä tilhien kettukarkkeja piisaa.
J. H. Erkko on ollut varsinainen ennustaja, kun jo 1800-luvun lopulla ennusteli kesäisiä joulusäitä.
- Varpunen jouluaamuna (Säv. Otto Kotilainen, san Yrjö Jylhä)
"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa..."
Olisikin.
Sitten muita ihmetyksen aiheita...
- Komen kuninkaan marssi (Ranskal. kansansävelmä, suom.san. Samppa P. Asunta)
"Kulkeissain mä tiellä nähdä sain ne kolme kuningasta maasta vierahasta..."
Eipä siinä, että tuolla kulkiessaan näkee kolme kuningasta, mutta että seuraa heitä vielä matalaan majataloon vain nähdäkseen, mitä he siellä tekevät, varsin tungettelevaa...
"Seimen luo nyt astuu vieraat nuo ja uhrilahjat kaikki sinne kantaa..."
- Kun Joulupukki suukon sai (Säv. Tommie Connor, suom. Sauvo "Saukki" Puhtila)
Näinä tasa-arvon aikoina en voi välttyä miettimästä sitä, että jos se onkin nykypäivänä isä, joka sen suukon Joulupukilta saa... Onkohan se pikku-Jukasta yhtä hassua? Miksei olisi?
- Jollei jouluna ole lunta (Säv. Pascal & Marks. suom. Sauvo "Saukki" Puhtila)
Tämähän on varsin ajankohtainen aihe näin laman aikana. Paitsi että naapurin pieni konsultti, Ville, neuvoo Joulupukkia tehostamaan jakelutoimituksiaan hankkimalla helikopterin, niin antaa vielä potkut pitkäaikaisille työntekijöilleen poroille. Niin tyypillistä nykyaikaa, perinteet vaan romukoppaan. Varmaan Ville sai tästä hyvän konsulttipalkkion, Action-figuurin tai Pleikka-pelin.
Porojen on varmaan noin pitkän työrupeaman jälkeen vaikea saada uutta työpaikkaa, koska ikäsyrjintää varmaan vastaväitteistä huolimatta esiintyy, vaikka meriitit puhuisivatkin puolestaan.
- Petteri Punakuono (Säv. Johnny Marks, suom. Saukki)
Taas malliesimerkki työpaikkakiusaamisesta. Varsinaisesti kiusaamiseen ei puututtu, vaan kiusattu siirrettiin muihin tehtäviin. Todennäköisesti muut porot ottivat silmätikukseen seuraavan uhrin. Tarina ei kerro.
- Joulukirkkoon (Säv R. Raala (Berndt Sarlin), san. Immi Hellin)
Tasan ei käy onnenlahjat tässä:
"Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle, Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille."
Niin vain jätettiin Miina patikoimaan yksikseen.
Entäs paloturvallisuus?:
"Mäenrinteen alla talo törröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää."
Pitäisi varmaan nykypäivänä olla vain led-kynttilöitä, että voi valvomatta poltella.
"Joka huoneessa palovaroitin..."
Voiko kahtiajakoisempaa joululaulua olla? Ensin iloisesti hoilataan: "Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika!"
Sitten todetaan elämän synkkyys pohjamutia myöten: "Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä."
Siis hei, ensinnäkin lyhyt elämä, ja sekin synkkää ja ikävää. Onko siis aihetta riemuun edes jouluna?
Kaikesta huolimatta toivotan lukijoilleni erittäin riemullista
tai sitten vaihtoehtoisesti rauhallista joulun aikaa!
