Tall Ship Race Helsinki 2013

Päätimme poikani kanssa lähteä Helsinkiin perjantaina 19.7.2013 katsomaan Tall Ship Race -tapahtumaa. Kyseessähän on suurten purjelaivojen ns. kokoontumisajo. Laivat kulkivat tänä vuonna reittiä:
Aarhus (Tanska), 4.-7.7.
Helsinki, 17.-20.7.
Riika (Latvia), 25.-28.7.
Szczecin (Puola), 3.-6.8.

Älkää vaan kysykö, miten tuo viimeinen kaupunki lausutaan....

Herätys meillä oli klo 04.50. Minä olin laittanut evästä illalla jo valmiiksi, pakkasin aamulla vain loput tavarat ja herättelin poikani. Lähdimme 05.20 bussilla kohti Tampereen linja-autoasemaa, mistä nousimme klo 06 lähtevään pikavuoroon kohti Helsinkiä.
Alkumatkasta otimme vielä torkkuja. Riihimäen jälkeen heräilimme, ja söimme hieman aamupalaa, kun se ei ollut vielä herätessä maistunut.

Helsingissä olimme jo 08.30 maissa. Koska aikaa oli laivanäyttelyn alkuun toista tuntia, päätimme tutustua jalkaisin Hesan keskustaan. Suuntasimme ensiksi eduskuntatalolle. Eduskuntahan oli tuolloin lomalla, joten paikka oli kiinni, saimme tyytyä portaiden ja pylväiden laskemiseen, pylväitä 14, portaita enemmän.















Sitten suuntasimme rautatieaseman läpi Rautatientorille, sieltä jatkoimme Mikonkadun kautta Yliopistonkadulle ja kohti Senaatintorilla sijaitsevaa Helsingin Tuomiokirkkoa. Kävimme ihailemassa sisälläkin. Kyllä joskus on osattu rakentaa kauniisti, vanhat rakennukset ovat häikäisevän hienoja. Pylvään yläpää on yliopiston rakennuksesta, patsaat taas kirkon katolla.

Portaita alas Senaatintorille ja alakulmasta Aleksanterinkadulle ja sieltä Helenankatua pitkin kauppatorille.

Anoppini mies oli soittanut, ja sanonut, että tulee hetken päästä seuraamme.
Kiertelimme torialuetta, katselimme Suomenlinnan lauttaa ja saapuvaa Silja Linen matkustajalaivaa.
Pian "appiukkoni" saapui ja jatkoimme jalkaisin pikkuhiljaa kohti Länsisatamaa, missä Tall Ship race tänä vuonna esittäytyi.

Toki menimme ensin länsiterminaalin läheltä Tähtitorninmäelle. Halusin nähdä paikan, missä oli kuvattu mm. Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvaa. Nyt tosin Silja Linen laiva oli edessä, ettei saattanut nähdä Katajanokalle, minne elokuvan antikvariaatinpitäjä Fredrik Nordberg kaukoputkellaan oli katsellut, ja oli nähnyt, kuinka majuri Vadenblickin alkoholisoitunut vaimo putosi parvekkeelta hämärissä olosuhteissa. Nordberg löydettiin sittemmin kuolleena Tähtitorninmäeltä, jolloin komisario Palmu alkoi tutkia asiaa.


















No, se elokuvahistoriasta. (Kuvat otettu netistä.)

Jatkoimme kävelyä kohti Ullanlinnaa ja Tehtaankatua, Eiran sairaalan ja Mikael Agricolan kirkon ohi välillä ihaillen vanhaa rakennuskantaa.

Tehtaankadun päässä olikin jo satama-alueen sisäänkäynti. Olimme saapuneet isojen laivojen maailmaan. Pian meille avautui valtava mastojen ja köysien sekamelska. Siirryimme lähemmäs ja aloimme käydä laivoja laitureista yksi kerrallaan läpi. Mutta vain laitureilta, koska kaikkiin laivoihin ei edes päässyt ulkopuolisia, ja niihin muutamiinkin pääsyajat alkoivat vasta iltapäivän alkupuolella.

Ei oikein osannut hahmottaa sitä valtavaa määrää laivoja ja paikalle saapuneiden ihmisten määrää, kun siellä tungoksessa hiljalleen eteenpäin käveli. Mutta laiva ja laituri kerrallaan tutustuimme katselemalla niiden varustuksiin, nimiin, mastoihin, köysistöihin, miehistöön ja niin edelleen.

Eniten minua kiinnosti Meksikon merivoimien koulutusalus Cuauhtémoc, joka lienee saanut nimensä 1500-luvulla eläneestä meksikolaisesta atsteekkivaltakunnan viimeiseta johtajasta. Nimi merkitsee "laskeutuvaa kotkaa". (Vasen kuva alla netistä.)














Laiva kiinnosti minua erityisesti siksi, että samainen laiva oli edellisen kerran Suomessa 13 vuotta sitten, samaisessa tapahtumassa Helsingissä. Paluumatkallaan laiva poikkesi Hangon Länsisatamassa, missä minä sitten vanhempien lasteni kanssa pääsin laivaan tutustumaan. Nuorin poikani oli tuolloin vasta 1,5 vuotias, joten hän ei ollut silloin mukana.
Nyt nuorimmaiseni oli mukana, samoin kuin "appiukkonikin", joka silloin Hangossakin oli, ja näin pääsimme uusimaan tilanteen, että olen ollut kaikkien lasteni kanssa saman meksikolaisen purjelaivan kannella.

Eipä mennä asioiden edelle. Emme vielä tässä vaiheessa laivaan päässeet. Jatkoimme matkaa muille laitureille, kiersimme pikkuhiljaa eteenpäin.
Ensimmäisenä pääsimme ihan kotimaisen luotsiveneen kannelle ja ohjaamoon. Luotsithan ovat niitä kavereita, jotka menevät ulkomereltä Suomeen tuleviin laivoihin ja ohjaavat ne rikkonaisen saariston läpi turvallisesti satamaan. Kovia merenkävijöitä he ovat, laivoihin pitää mennä pikkuisella veneellä kelissä kuin kelissä. Minusta ei siihen olisi.

Sitten jatkoimme Hietalahdenrantaa, minkä varrella olikin todella komea ruotsalainen, puusta tehty valtava purjelaiva Götheborg. Aikoinaan ollut sotalaiva, kun siinä oli kanuunat paikoillaan luukkujen takana. Siinä olisi ollut upea käydä. Maihinnoususillan kupeessa oli kuitenkin teksti, että laivaan ei perjantaina ole pääsyä henkilöstön vaihdoksen takia. Harmi.

Jatkoimme Länsiterminaalin puolelle, missä oli yksi suurimmista laivoista, venäläinen Mir.

Sinne oli juuri avattu pääsy yleisölle, ja sinne mekin menimme. Kannella pääsi lähes joka paikkaan. Siellä oli jopa matkamuistoja myynnissä. Samaisen laivan kannelta huomasimme, että Puolustusvoimien lippulaiva, Miinalaiva Pohjanmaa saapui juuri satama-alueelle ja alkoi asettautua meksikolaispurjelaivan eteen samaan laituriin.

Poistuimme laivasta ja aloimme hiljalleen kävellä takaisinpäin.kohti Hietalahden toria. Aivan Nosturin kulmalla pysähdyimme istumaan hetkeksi ja kaivamaan eväitä repusta. Kylläpä ruisleipä vaan maistui.

Sää oli ollut koko ajan hieman vaihteleva, välillä auringon paistaessa oli lämminkin, mutta sitten pilvistyi, viileni hieman ja ripautteli vettäkin. Onneksi sade ei haitannut.

Syötyämme jatkoimme taas kohti meksikolaislaivaa, koska arvelimme sen piakkoin aukeavan yleisölle. Sitä olimme kuitenkin tulleet katsomaan. Matkalla alkoi sataa hieman, minä päätin kokeilla bajamajaa sadesuojana ja samalla toimitin asioita siinä konttorissa....(Kuva netistä.)

Sade loppui ja siirryimme Cuauhtémocin kupeeseen todetaksemme, että siinähän oli jo jonoa muodostunut. Joku tiesi kertoa, että klo 13 alkaisi jono liikkua kohti laivaa.
Niin alkoikin. Mutta vain muutama ihminen kerrallaan, koska laivan miehistöä oli mastoissa töissä, vaihtamassa purjeita, niin yleisö pääsi vain takakannelle.
Huimapäistä hommaa tuo mastoissa kiipeily, näytti, ettei olisi juurikaan mitään valjaita, kun keikkuivat siellä ylhäällä.

Jonoa oli kuitenkin niin paljon, että jouduimme jonottamaan tunnin, ennenkuin meidän vuoromme oli päästä laivaan. Siinä ehti tulla todella reipas sadekuurokin, onneksi oli sateenvarjo, että vain lahkeensuut kastuivat.

Sadekuuro meni ohi, ja pääsimme laivaan auringon paistaessa ja lämmittäessä mukavasti. Kiersimme takakannen ympäri joka paikasta ja pääsimme ohjaamohyttiinkin. Sain tietysti paljon valokuvia meistä.
Liitän oheen kuvia myös edellisestä käynnistämme vuodelta 2000.

Tavoite oli saavutettu, upea kokemus!

Seuraavaksi huomasimme jonon muodostuvan meksikolaisaluksen edessä olevalle Miinalaiva Pohjanmaalle, joten päätimme samoin tein käydä siinäkin.
Pienen jonotuksen jälkeen kaikki laukut kerättiin "narikkaan", mitään ei saanut viedä mukana. Sitten nousimme sota-alukselle. Tungosta oli, ei meinannut päästä lippusiimoin rajoitetulla alueella juuri kulkemaan.
Pääsimme poikani kanssa juuri laivan ohjaamoon, kun alkoi seuraava sadekuuro. "Appiukkoni" jäi sateenvarjon alle kannelle odottamaan, kun me pidimme sadetta sisällä.

Sateen jälkeen alkoi kello näyttää sen verran, että alkoimme vähitellen suunnata itsemme pois alueelta. Laivat alkoivat riittää tällä kertaa. Bulevardia pitkin Mannerheimille ja Forumiin syömään pizzaa.
Ruokailun jälkeen Kamppiin käymään ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa liukuportaita, ja sitten syvällä maan alla metroasemalla. Lopulta suuntasimme Kampin bussiasemalle ja nousimme klo 16.55 Tampereelle lähtevään bussiin.

Matka sujui joutuin ja illalla klo 20 olimme jo kotona. Väsyneinä, mutta varmasti mukavaa kokemusta rikkaampana. Viimeisen kuvan mukaisesti, päivä oli auringon ja veden leikkiä.

Luokkakokous 30v

Joskus huhtikuulla 2013 tarkistelin vanhaa sähköpostiani, mitä en yleensä enää ole käyttänyt pitkiin aikoihin. Toki tarkistelen sinne tulleita viestejä aika ajoin, kerran kuussa tai jopa harvemmin.
Onneksi tarkistin.

Oli tullut yhteydenotto 1980-luvun alun lukioluokan kaverilta, joka oli päättänyt kutsua porukkaa kokoon pitkän tauon jälkeen. Edellinen ja samalla ensimmäinen luokkakokous oli ollut jo vuonna 2003, mutta silloin en päässyt, koska olin silloisen bändini mukana keikalla Hotelli Pihkurissa, Viitasaarella.
Edellisenä yönä olimme ajaneet Viitasaarelle edellisillan keikalta, Leppävirran Tulenliekistä.

Nyt päätin, että mikään ei estä osallistumista kokoukseen tällä kertaa.

Kevään mittaan tuli viestejä ja kyselyjä, että mitä aktiviteetteja osallistujat haluaisivat. Olihan kokous suunniteltu Keski-Suomen Laukaalla sijaitsevalle Varjolan maatilamatkailutilalle. Tilahan tarjoaa kaikenlaisia elämyksiä matkailijoilleen.

http://www.varjola.com/

Pikkuhiljaa ohjelma alkoi täydentyä, ja pari viikkoa ennen H-hetkeä homma varmistui.

Kokoukseen ei loppujen lopuksi osallistunut kuin reilu kolmasosa lukioluokkamme oppilaista. Se ei tahtia haitannut, kokous päätettiin toteuttaa.

Kokous alkoi Jyväskylän satamasta, mihin noin puolet osallistujista saapui ennen klo 10. Oli tarkoitus matkustaa Suomen Suvi -laivalla Keitele-kanavan suuntaan.
Satamaan alkoi puoli kymmenen jälkeen saapua tutun näköisiä ihmisiä vuosien takaa. Jälleennäkeminen oli hauskaa ja mielenkiintoista.
Puolisoita ei ollut matkassa kuin minulla ja yhdellä toisella luokkakaverillani.

Klo 10 nousimme laivaan ja aloitimme matkan kohti Kuusaan sulkua. Sää oli pilvinen ja melko tyyni, mutta ajoviima sai ilman tuntumaan hieman viileältä. Sitkeästi jaksoin koko matkan shortseissa ja t-paidassa. Tosin Laukaan sataman jälkeen alkoi jo hieman tuntua siltä, että olisiko aika pukea lämmintäkin päälle. En pukenut.

Suomen Suvi matkasi Äijälänsalmen kautta Pohjois-Päijänteelle, sieltä kaarrettiin Vaajakoskelle, läpi Vaajakosken sulun Leppävedelle, sitten Kuhankosken sulun läpi Saraavedelle. Matkalla pysähdyttiin Laukaan satamassa, mistä oli vielä 20 minuutin matka Kuusaan sululle. Kun Kuusaan sulun 5 metrin nousu oli tehty, poistuimme laivasta ja olimme lyhyttä kävelymatkaa vaille perillä.

Oli vajaa tunti aikaa tutustua paikkoihin, ja meidän, jotka aioimme yöpyä, kirjoittautua sisään ja majoittautua.
Kokouksen järjestäjä oli varannut neljän asunnon rivitalon majoittujia varten. Rivitalo oli parin sadan metrin päässä päärakennukselta, rinteen reunalla, mistä oli komea näköala sululle ja koskelle.

Osa luokkalaisista oli tutustumassa tilan käsityömyymälään. Siellä olikin kaikenlaista käden taitoa myynnissä. Vanha rakennus oli sisustettu antiikkisilla huonekaluilla, olisiko ollut barokkityylistä?

Klo 14 kokoonnuimme päärakennuksen perällä olevaan matalaan "talliin", olihan päärakennus ollut aiemmassa elämässään navetta. Nyt oli paikalla jo lähes kaikki osallistujat, muutama oli vielä illalla tulossa.
Ruokailu sujui leppoisasti jutustellessa, juttua riitti, vaikka laivamatkallakin ehti jo kolme tuntia koulumuistoja palautella mieliin.

Ruokailun jälkeen oli hetki aikaa tilan kiertelyyn ja tutustumiseen.
Lopulta kokoonnuimme alapihalle, käsityömyymälän terassille isoon rinkiin ja aloitimme kierroksen kertomalla kukin omasta elämästään lukion jälkeen. Siinä kuluikin aikaa mukavasti, ja oli hauska kuulla, mitä muille kuuluu. Muutamasta poissaolevasta koulukaveristakin aina joku tiesi jotain kertoa.
Samoin oli hauskaa kerrata kaikenlaisia kommelluksia kouluajoilta, muistella eri opettajia, ja miettiä, miksi tuntui siltä, että juuri meillä oli niin omalaatuisia ja persoonallisia opettajia.

Kun kierros oli saatu päätökseen, oli vuorossa koskenlasku. Tosin siihen oli osallistunut vain viisi miestä, minä mukaanluettuna. Opas antoi ohjeita etukäteen. Ei saanut jäädä roikkumaan kumiveneeseen, jos sattuisi putoamaan, ja jos huomaa kaverin olevan putoamassa, niin pitäisi yrittää auttaa...siis ei veteen vaan veneeseen...;o)
Kypärät päähän, liivit päälle, kengät pois ja veneeseen. Kolme kaveria asettuivat etutuhdolle, minä yhden kaverin kanssa keskituhdolle ja opas taakse. Tungin jalkojani etutuhdon alle, jotta en horjahtaisi ihan helpolla. Vene vesille ja melomaan kohti koskea. Kohta ei ollut paluuta. Muut luokkalaiset katselivat laskua sillalta, joka ylitti kosken. Saattoi kuulua kannustushuutojakin.
Loppujen lopuksi koski ei ollut ihan paha, muutama nyökkäys syvemmälle, kunnon roiskeet vettä veneeseen, mutta selvittiin. Pieni suvanto ja toinen koskiosuus, joka tosin oli paljon lepsumpi.
Koskesta päästyämme meloimme sulkuun odottamaan nousua kosken yläosan tasalle, että päästiin takaisin lähtöpaikalle. Vaatteet olivat märkiä, mutta hauskaa oli. (Kuva otettu Varjolan tilan sivulta)

Mökillä kävimme vaihtamassa kuivaa päälle ja odottamaan savusaunaa. Naisten vuoro olikin jo melko lopuillaan, olihan se alkanut jo samaan aikaan kuin koskenlaskukin. Savusaunaan ei kuitenkaan osallistunut kovinkaan moni.
Miesten vuorokin tuli, meitä oli viisi saunojaa. Sauna oli mielestäni aivan liian iso meidän porukalle, mutta tilattu mikä tilattu. Pieni aavistus oli, että onko sauna oikeasti täysin vain savusauna, se jäi arvoitukseksi. Uimassa tuli toki käytyä, vesi oli mukavan vilpoisaa. Sen sijaan saunan terassilla olleessa poreammeessa vesi oli melko, liiankin lämmintä.

Saunan jälkeen väki alkoi kokoontua saunan tuvalle, minne oli tilattu runsas iltapala. Ilta sujui mukavissa ja rennoissa merkeissä kohti yötä. Otimme luokkakuvankin uudestaan, samoilla paikoilla kuin 30 vuotta sitten, vaikka kaikki eivät nyt mukana olletkaan.

Pikkuhiljaa suurin osa luokkalaisista alkoi poistua paikalta. Niinpä majoittujat siirtyivät rivitalolle, kokoonnuimme kokouksen järjestäjän asunnon terassille viettämään selkiytynyttä kesäyötä jutustellen ja punaviiniä nauttien. Pari tuntia meni, mutta uni alkoi voittaa ja siirryimme omiin asuntoihimme nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna oli kesäsää parhaimmillaan. lähes pilvetön ja lämmintä riitti. Lähdin puolisoni kanssa aamupalalle, missä olikin jo yksi luokkalainen aurinkoisella terassilla aamupalalla koiransa kanssa. Liityimme seuraan. Pian saapui kokouksen järjestäjäkin, ja yhdessä nautimme kesän lämmöstä ja aamiaispöydän herkuista.
Kohta saapui toinenkin pariskunta, ja pääsimme vielä muistelemaan meidän kolmen luokkalaisen, "kolmen koplan" konnuuksia lukion ajoilta. Ei me pahoja oltu, kunhan kujeilimme...ja istuimme jälki-istuntoa...

Pian puolta päivää luovutimme asunnot pois ja suuntasimme kohti Jyväskylää.
Uutta kokousta olimme sopineet jo suunnilleen viiden vuoden päähän, ettei enää niin kauaa menisi jälleen näkemiseen. Olisikohan ensi kerralla enepi puolisoitakin mukana, kun nyt kaksi uskalsi ottaa...?
Niin, ja minähän olenkin tuolloin jo eläkkeellä......(...anteeksi....)

Kokous oli päättynyt. Kiitos osallistuneille, oli aivan mahtavaa nähdä teitä, ystävät!