Pohdintaa joululauluista

Arvoisa juhlaväki!

(Kuvat on lainattu netistä)

Joulu on jo ovella, taas! On vihdoin aika päivittää joululaulujen sanoitusta ja niiden merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Pilke silmäkulmassa tietenkin...

Meille on muutama vuosi sitten ilmestynyt Jouluradio. FM-taajuuksilla se soi eri puolella Suomea ja jos ei satu kuuluvuusalueelle, voi mennä nettiin ja kuunnella sieltä joululauluja heti ensimmäisestä adventista lähtien aina loppiaiseen saakka 24/7. Netissä on lisäksi kategorioitu normi radiolähetyksen lisäksi ruotsinkieliset joululaulut (ei pakkoruotsia), kauneimmat joululaulut, pikku jouluradio lapsille, klassinen joulu klassisen ystäville, X-mas ulkomaisille pop-joululauluille, rouhea joulu raskaamman joulumusiikin ystäville sekä uutena eestinkieliset joululaulut. Kyllä niistä kelpaa valita.

Itse tykkään eniten klassisesta joulumusiikista.

www.jouluradio.fi 

Aina silloin tällöin on tullut mietittyä lauluja kuunnellessa, että mitä siinä oikeastaan lauletaan, mitä tarkoitetaan, ja onko laulujen sanoma mitenkään muuttunut vuosien ja vuosikymmenten saatossa.

Ehkä se perimmäinen sanoma ei ole muuttunut, mutta maailma on ja sen pohjalta pohdin nyt, miten nykypäivän joululaulujen sanat istuvat tähän päivään ja yhteiskuntaan.

Nämä ei nyt tule mitenkään missään tietyssä järjestyksessä, kunhan selaan lauluja ja kirjoitan, mitä mistäkin mieleen tulee.

Muutama sellainen laulu, jotka enää muistuttavat meitä valkoisesta ja kylmästä joulusta, sillä ilmastonmuutos on tehnyt tehtävänsä ja näiden laulujen sanoma on auttamatta historiaa.

- Kun joulu on (Säv. Otto Kotilainen, san. Alpo Noponen)

- On hanget korkeat nietokset (Säv. Jean Sibelius, san. Wilkku Joukahainen)

Samaa ilmastonmuutosasiaa tulee pohdittua myös seuraavien laulujen aikana:

- No onkos tullut kesä? (suomal. kansansävelmä, san J. H. Erkko, runosta Jouluaatto)

"No, onkos tullut kesä jo talven keskelle, ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille..."

Tässä olen joulun alla ihmetellyt, kun Tampereen seudulla pörrää vieläkin isohko räkättirastasparvi. No joo, wikipedia kertoi, että Suomeen jää hyvinä pihlajanmarjavuosina paljonkin rastaita talvehtimaan, nythän niitä tilhien kettukarkkeja piisaa.

J. H. Erkko on ollut varsinainen ennustaja, kun jo 1800-luvun lopulla ennusteli kesäisiä joulusäitä.

- Varpunen jouluaamuna (Säv. Otto Kotilainen, san Yrjö Jylhä)

"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa..."

Olisikin.

Sitten muita ihmetyksen aiheita...

- Komen kuninkaan marssi (Ranskal. kansansävelmä, suom.san. Samppa P. Asunta)

"Kulkeissain mä tiellä nähdä sain ne kolme kuningasta maasta vierahasta..."

Eipä siinä, että tuolla kulkiessaan näkee kolme kuningasta, mutta että seuraa heitä vielä matalaan majataloon vain nähdäkseen, mitä he siellä tekevät, varsin tungettelevaa...

"Seimen luo nyt astuu vieraat nuo ja uhrilahjat kaikki sinne kantaa..."

- Kun Joulupukki suukon sai (Säv. Tommie Connor, suom. Sauvo "Saukki" Puhtila)

Näinä tasa-arvon aikoina en voi välttyä miettimästä sitä, että jos se onkin nykypäivänä isä, joka sen suukon Joulupukilta saa... Onkohan se pikku-Jukasta yhtä hassua? Miksei olisi?

- Jollei jouluna ole lunta (Säv. Pascal & Marks. suom. Sauvo "Saukki" Puhtila)

Tämähän on varsin ajankohtainen aihe näin laman aikana. Paitsi että naapurin pieni konsultti, Ville, neuvoo Joulupukkia tehostamaan jakelutoimituksiaan hankkimalla helikopterin, niin antaa vielä potkut pitkäaikaisille työntekijöilleen poroille. Niin tyypillistä nykyaikaa, perinteet vaan romukoppaan. Varmaan Ville sai tästä hyvän konsulttipalkkion, Action-figuurin tai Pleikka-pelin.

Porojen on varmaan noin pitkän työrupeaman jälkeen vaikea saada uutta työpaikkaa, koska ikäsyrjintää varmaan vastaväitteistä huolimatta esiintyy, vaikka meriitit puhuisivatkin puolestaan.

- Petteri Punakuono (Säv. Johnny Marks, suom. Saukki)

Taas malliesimerkki työpaikkakiusaamisesta. Varsinaisesti kiusaamiseen ei puututtu, vaan kiusattu siirrettiin muihin tehtäviin. Todennäköisesti muut porot ottivat silmätikukseen seuraavan uhrin. Tarina ei kerro.

- Joulukirkkoon (Säv R. Raala (Berndt Sarlin), san. Immi Hellin)

Tasan ei käy onnenlahjat tässä:

 "Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle, Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille." 

Niin vain jätettiin Miina patikoimaan yksikseen.

Entäs paloturvallisuus?:

"Mäenrinteen alla talo törröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää." 

Pitäisi varmaan nykypäivänä olla vain led-kynttilöitä, että voi valvomatta poltella.

"Joka huoneessa palovaroitin..."

- Hei, tonttu-ukot hyppikää (Ruotsal. kansanlaulu, suom. ?)

Voiko kahtiajakoisempaa joululaulua olla? Ensin iloisesti hoilataan: "Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika!"
Sitten todetaan elämän synkkyys pohjamutia myöten: "Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä."
Siis hei, ensinnäkin lyhyt elämä, ja sekin synkkää ja ikävää. Onko siis aihetta riemuun edes jouluna?

Kaikesta huolimatta toivotan lukijoilleni erittäin riemullista 

tai sitten vaihtoehtoisesti rauhallista joulun aikaa!

Kuntoillen kohti eläkettä?

SYY SE ON TEKOSYYKIN...

Meidän firmassa, "Suomen suurimmassa kuntokoulussa", työskennellessäni olen vähitellen huomannut, että eipä se oma kunto ole juuri parantunut, pikemminkin päinvastoin.
Laskenut kuin se kuuluisa lehmän häntä.

Lehmä laskevine häntineen

Syitähän minä poika keksin vaikka kuinka, mutta peiliin en uskalla katsoa.

Se on nähkääs niin, että kun olen viimeiset kuusi vuotta kulkenut reissun päällä työpaikkakunnalla, ja asunut siellä työvuorojen välit, niin ei siellä tule kuntoiltua. Se asunto on keskellä metsää, ja siellä on susia ja karhuja ja hirviä ja mörköjä....

Vaarallinen hirvielukka

Vaarallinen vain liikaa nautittuna

Kamala mörköläinen

Sudennälkäinen petolauma

Ja vuorot on niiiiiiin pitkiä, että välit menee lepäämiseen ja nukkumiseen. EEeeei pysty, liian hapokasta...

Ja sitten, kun tulen kotiin, niin on olevinaan niiiiin paljon muuta ristuksen tärkeää, ettei ehdi puolta tuntia kävelylle...
On kaupassakäyntiä, vaimon halaamista, bänditreeniä, vaimon suukottelua, leipomista, vaimon hyvänä pitämistä, janiinedelleenjaniinedelleen...

Suukkoja vaimolle

Kyllähän minä olen huomannut, että ei tämä näin voi jatkua, nuorin poika juokseen Cooperin testissä kyllä saman ajan kuin minä, sen 12 minuuttia, mutta toisaalta juoksee pitemmälle. Kyllä mua nyt hävettää. Eihän nuorin poikani ole edes innostunut urheilusta.

PEILI JA NISKAVILLAT

Kun jo työmaalle kävely alkoi hengästyttää, siis noin 300 metriä, josta puolet luolassa, mutta ei portaita, aloin vähitellen huolestua, ettei tämä homma enää vetele. Nyt pitää tehdä jotain.

Yksi, tavallaan, apu tuli sitten kolmannelta pojaltani. Alkoi heittää haastetta, että olisko parin vuoden päästä puolikkaalle maratonille lähtijöitä, jos hän ja hänen kihlattunsa lähtisivät.
Siitäpä virisi itselleni ajatus, että mikäs ettei. Olis hieman motivaatiota lähteä liikkeelle, kun on tavoite ja jollain toisella samat ajatukset. Ei kehtaisi olla osallistumatta ja sitä kautta myöntää, että on huono kunto.

Aloin heti selailla netistä erilaisia juoksuohjelmia aloittelijoille. Kaivoin kirjahyllystä pölyttyneitä kirjoja kuntoilusta ja liikkujan ruokavaliosta.
Joo-o, olen ennen muinoin kivikaudella harrastanut juoksua, juoksin karkuun lentoliskoja ja dinosauruksia, sekä kävin aika ahkerasti kuntosalillakin useita vuosia, nostelemassa luolassa kivenmurikoita....

Tai ei tuosta kuntoilusta nyt noin kauaa ole, sehän tapahtui ihan tuossa viime vuosituhannella.

Totta puhuakseni olen lukioikäisenä osallistunut Jyväskylässä puolikkaalle Finlandia-maratonille, ja 21 km:n aikani oli tuolloin 1h 54min, jota pidän kyllä ihan kohtuullisena aikana.
Ja tästähän on aikaa vain reilut 30 vuotta.....ja kiloa....

Nyt siis peili esiin ja riuska ote niskavilloista ja liikkeelle!!

Löysinkin aika mukavan ohjelman itselleni, siitä on hyvä lähteä. Ei liian vaikea tai raskas, kun on kyse 105-kiloisesta liikkujasta, kun se liikunta on jäänyt pariin kertaan kuukaudessa.
Se on nimeltään "Sohvaperunan juoksukoulu". Ihan oikeasti!

Aloitin sen viime viikolla. Hyvältä vaikuttaa, vaikka olenkin vasta alussa ja mitään takeita sen jatkumisesta en lupaa. Toivon vaan, että motivaatio pysyy.

Tosin myönnän heti, että en tule noudattamaan sitä ihan kirjaimellisesti. Johtuen juuri siitä syystä, että en ala työjaksoilla tekemään ohjelmaa pilkuntarkasti. Yövuoropäivinä voi olla hankalaa.
Mutta yritän korvata ne väliinjäävät juoksulenkit sitten työpaikalla kuntoiluhuoneessa, minkä saimme juuri tehtyä valmiiksi. Siellä on penkki, monitoimitalja, levypainoja ja käsipainoja sekä kuntopyörä. Aina sitä voi pitkän työvuoron aikana muuataman liikkeen käydä tekemässä niillä välineillä.
Teen sitten juoksuohjelman mukaiset lenkit kotona siinä järjestyksessä, kuin ne listassa on. Ohjelma on 12-viikkoinen, mutta minulla menee tämän takia siinä varmaan 15-18 viikkoa. Mutta mitä sitten, onhan tässä aikaa.

TAVOITTEET

Mitään ihme tavoitteita en ala laittamaan, yritän pysyä realismissa.
Ensimmäinen tavoite on saada tuo ohjelma läpi talven aikana, ja jos sen saan, niin sitten asetan uusia tavoitteita jatkoa varten. Nämä ovat siis välitavoitteita.

Varsinainen tavoite olisi ensi syksynä, ennen eläkkeelle jäämistä, saada Cooperin testissä ikätasollani hyvä, se tarkoittaa 2000-2400 metriä. Jos menee yli 2400m, niin se olisi jo erinomainen. Viime vuonna juoksin vain 1510 metriä, mikä on siis alle 50v sarjassa (hävettävän) huono. Tänä vuonna en ole juossut, enkä juokse. Menisi varmaan vielä huonommin.

Ja jos tuo testi menee hyvin, ja juoksu edelleen maistaa, niin seuraava tavoite olisi sitten se poikani ehdottama puolikas maraton loppukesälle 2016.

Mutta sinne on pitkä matka, monta kilometriä. Niistä on vasta murto-osa liikuttu tällä uudella ohjelmalla.

Ja loppujen lopuksi, eihän sitä kuntoilua tehdä jonkun maratonin takia, vaan sen, että aikuisemmalla iällä olisi myös parempi kunto, jolloin ei ne vanhuuden vaivat ehkä niin helposti yllättäisi.

Jännityksellä jäämme, ainakin minä jään, odottamaan, kuinka kunto palailee pätkittäin.