Viimeinen kesäloma.....eläkettä odotellessa...;o)

Hyvät lukijat!

Blogissani on ollut viime aikoina hiljaista. Antaako se jo ymmärtää, että eläkepäivät lähestyvät ja se kuuluisa eläkeläisen kiire alkaa lisääntyä? Toivottavasti ei.
Vaikka tämä blogi ehkä päättyy eläköitymisen kynnyksellä, aion mitä todennäköisimmin jatkaa bloggaamista jollain tasolla. Suunnitelmia on....


MAHTAVA KESÄLOMA

Kesälomani ajoittui 29.6. - 2.8. välille, viisi viikkoa. Loma oli kyllä varsin tapahtumarikas.

MUUTTO

Alkukuusta tilasimme muuttolaatikoita, jotka tulivat kahdessa erässä, 50 kpl 2.7. ja toiset 50 laatikkoa 9.7.
Olimme nimittäin päättäneet muuttaa Kauhajoelle, koska nuorin lapsistamme sai opiskelupaikan Suupohjan Ammatti-instituutista. Aikoo opiskella datanomiksi tietokonepelialalle.
Alkukuu meni siis tavaroiden pakkaamisessa.

Oli minulla yksi tuurauskeikka 11.7. Karviassa. Ikaalisista kotoisin oleva tuttu entinen bändikaverini kyseli heidän nykyiseen porukkaan basson varteen synttäreille soittamaan. Mikäs siinä, ainahan se on kiva keikalla käydä. Ja uudessa bändissä oli kivasti haastetta, kun joutui uusia biisejäkin opettelemaan.

Seuraavalla viikolla olikin sitten muuttopäivä, keskiviikkona 15.7. Tampereen päässä apuna oli pari tuttua, sekä muuttofirmasta pari ukkoa. Pakkaus sujui kuin rasvattu parissa tunnissa, sää oli suosiollinen, aurinkoista ja lämmintä.
Muuttoauto lähti liikkeelle ja me jäimme siivoamaan asuntoa ja palauttamaan avaimia, ja sitten tien päälle perään.
Muuttoauto olikin perillä puoli tuntia ennen meitä, mutta Kauhajoen päässä oli eri muuttoapulaiset jo paikalla ja aloittivat purkamisen. Siellä oli kaksi poikaamme Vaasasta, toisen pojan kihlattu sekä yksi entinen bändikaverini Lapualta.
Muuttokuormahan oli purettu lähes kokonaan, kun me ehdimme paikalle, hyvähyvä.
Loppuilta menikin tavaroiden järjestelemisessä edes jonkunlaiseen järjestykseen, kun muutimme tosiaan 87 m2 asunnosta 74 m2 asuntoon. Hieman oli sovittelemista, että tavarat saimme illan mittaan sisälle ja hieman makuupaikkaa kaikille muuttoavustajilla, kun jäivät vielä yöksikin.
Illalla grillasimme ja saunoimme porukalla, kivaa oli. Eipä ole aiemmin muutto sujunut näin hyvin.

















Meillä oli hyvin lyhyt aika purkaa muuttolaatikot ja saada ne palautettua, koska seuraavalla viikolla lähdimme jo lomareissulle.

Ja siinä välissä viikonlopulla oli vielä bändikaverini synttärit Hausjärvellä, ja siellä bändini esiintyi myös, sekä olimme siellä myös yötä. Ulkoilmakeikka kuvassa näkyvän rakennuksen terassilla.

LOMAREISSU HELSINKIIN

Muuttolaatikot saatiin purettua ja palautettua ajoissa. Niinpä lomaosuus saattoi alkaa.
Tiistaina 21.7. lähdimme kohti Helsinkiä. Olin varannut Päällystöliiton kautta Helsingissä sijaitsevan lomahuoneiston Runeberginkadulta pariksi päiväksi ja sinne oli tulossa  kuusi henkilöä. Yksi pojistani avovaimonsa kanssa tulivat junalla Vaasasta Helsinkiin, tyttäremme tuli Tampereelta kyytiin ja kokoonnuimme Helsingissä illan suussa loma-asunnolla.

Pojan kanssa kävimme iltakävelylenkillä Töölönlahden ympäri puolen yön aikoihin. Oli siellä muitakin lenkkeilijöitä. Ihan mahtavaa.

Keskiviikon 22.7. ohjelmassa oli Korkeasaari. Muut siirtyivät raitiovaunulla Kauppatorille, mistä lautta Korkeasaareen lähti. Minä, poikani ja miniä kävelimme sen matkan satamaan. Aluksi satoi vettä, mutta sateenvarjot suojasivat kohtalaisesti. Satamaan tullessa sade jo helpotti.
Muut hyppäsivät lauttaan, minä poikani kanssa kävelimme Katajanokalle, mistä vuokrasimme polkupyörät ja poljimme Korkeasaareen.

Matkalla polkupyörävuokraamolle törmäsimme lukioaikaiseen kaveriini, ja vaihdoimme siinä kadulla kuulumisia vissiin vartin verran. Olipa mukava yllätys se.

Pyöräily sujui hyvin, vaikka matkalla olikin muutama tietyökohde ja erinäisiä ajojärjestelyjä.
Päivä Korkeasaaressa sujui leppoisasti, kävelyä riitti. Ja nähtävää. Pitkästä aikaa.

Paluu sujui myös hyvin, mutta väsymys alkoi jo painaa. Ja minulla alkoi hartiat jumiutua repun kantamisesta. Illalla olinkin jo aika puhki, kun pääsimme asunnolle. Ja ruokakin maistui.
Kävelyä kertyi n 10 km ja pyöräilyä n 14 km. Varsinainen kuntoilupäivä.

Torstaina oli asunnon luovutuksen aika ja siirtyminen seuraavaan lomapaikkaan.

LOMA KESKI-SUOMESSA

Suuntasimme kohti Kangasniemeä, vaimoni veljen kotia. Siellä olimme myöhemmin iltapäivällä. Siellä ilta sujui grillaten ja saunoen. Olipa ihan mahtavaa saunoa pitkästä aikaa puulämmitteisessä saunassa.
Perjantaina 24.7. suuntasimme Jyväskylään äitini luokse. Siellä veljeni kävi moikkaamassa meitä omien lastensa kanssa.
Lauantaina 25.7. vaimoni kävi hakemassa päähänsä kiharat tutulta ja erittäin pitkäaikaiselta kampaajaltaan Keltinmäessä.
Pian sen jälkeen lähdimme "poikkeamaan" Tampereella, koska siellä oli alkamassa Kukkaisviikot, ja mun toinen bändi, Kingbones, oli pyydetty sinne keikalle soittamaan pari settiä Keskustorin yleisölle.
Paluu keikalta oli heti illalla ja perillä Jyväskylässä yöllä.

Sunnuntaina 26.7. oli vuorossa kummipoikamme rippijuhlat Keltinmäen kirkossa ja sitten kahvitilaisuus hänen kotonaan.

Kohtuullisen ajan juhlittuamme aloimme suunnistaa seuraavaan lomapaikkaan, Lappajärvelle.

LOMA KYLPYLÄ KIVITIPUSSA LAPPAJÄRVELLÄ

Olimme hakeneet tukilomaa Päällystön Naisten Liiton kautta ajalle 26.-31.7., ja sellainen meille myönnettiin. Paikka oli Lappajärvellä sijaitseva Kylpylä Kivitippu. Saavuimme sinne sunnuntaina illan suussa ja hetikin pääsimme asiaan, nimittäin syömään. Syötävää siellä riitti, täyshoidolla aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Ja sitä rataa koko viikko...
Järjestettyä ohjelmaa siellä oli harvakseltaan, mikä oli hyvä. Ehti hyvin myös rentoutua. Minä kävin joka aamu ennen aamupalaa vartin juoksulenkillä, 1,5 km niemenkärjen ympäri rantaa ja golf-kenttiä seuraten.
Uima-altaalla tuli käytyä muutaman kerran, sauvakävelyllä, jumpassa, kuntosalilla. Ja olipa karaokeakin rantabaarin terassilla tiistai- ja torstai-iltana, pitihän se käydä laulut luikauttamassa.
Perjantaina sekin riemu loppui ja aloimme pakata autoa ja suunnata jo aamupäivällä - ei kotiin, vaan kohti Tamperetta jälleen.

LOMAN LOPPUSILAUS TAMPEREELLA

Olimme jo edellisvuoden syksyllä varanneet liput Nightwishin keikalle Tampereen Ratinan stadionille.
Aluksi menimme Tampereen Kylpylään, mistä olimme varanneet huoneen. Olimme saaneet edellisenä syksynä 50-vuotisjulissamme lahjaksi kylpyläyön jossain Holiday Club -kylpylässä, ja ajattelimme käyttää lahjakortin tähän yhteyteen. Mukana oli vaasalaiset poikamme ja miniämme.

Kylpylästä suuntasimme Tampereen keskustaan, koska ajattelimme mennä ensin syömään. Rossossa oli piiiitkät jonot, joten päätimme mennä Kehräsaaressa sijaitsevaan Gringos Locos -ravintolaan.
Samaa keikkaa oli tulossa katsomaan myös tyttäremme kummit ja heidän poikansa Kouvolasta, Elimäen kupeesta. Tyttäremme kummisetä on kurssikaverini Lappeenrannan ajoilta. Ja he olivat myös syömässä siellä Gringos Locos'issa. Oli mukava jutella heidän kanssaan pitkästä aikaa, olimme tavanneet heitä pikaisesti kesällä 2014, kun kävimme heidän kotikulmillaan katsomassa kesäteatterinäytelmää Kaksi kitaraa (Topi Sorsakoski -näytelmä).
Meidän tilaus venyi jostain syystä pitkään, ja vihdoin tarjoilija tuli pöytään ja sanoi, että olivat sählänneet meidän tilauksen johonkin, joten tekevät nyt meille ruuat pikaisesti ja sanoi, että katsotaan sitä hintaa sitten.
Myöhästyneen ruuan takia emme ehtineet näkemään Sonata Arctican keikkaa. Korvaus tuli kyllä siinä, että kun ruokailun laskun aika tuli, niin tarjoilija sanoi, että heitetään yläviitoset, niin homma on sillä selvä. Saimme siis neljä ateriaa juomineen ilmaiseksi, wuhuuu!
Siirryimme kävellen Ratinaan ja etsimme katsomopaikat, mistä pääsimme seuraamaan Children of Bodomin keikkaa ja pienen odotuksen jälkeen lopulta Nightwishin spektaakkelimaista illan päätöstä.
CoB oli minulle pettymys, tai en oikein edes odottanut siltä mitään, mutta oli huonompi kuin odotin.

Sen sijaan Nightwish oli upea, mahtipontinen, melodinen ja lopussa oleva ilotulitus juhlisti illan.

Kotiuduimme hotellille kävellen ja menimme nukkumaan.
Aamulla ensin aamupalaa, sitten oli aikaa käydä vielä kylpylän puolella nauttimassa altaista ja saunasta.
Päivällä pakkasimme auton ja aloimme vihdoin suunnata kotia kohti.
Kauhajoen uuteen kotiin tulikin sitten kaikki poikamme ja miniä, vain tyttäremme avomiehensä kanssa puuttui. Illalla grillailimme ruokia ja saunoimme.

Sunnuntaina vieraat lähtivät ja me saimme lomamme päätökseen.
Olihan tapahtumarikas loma, aivan mahtavaa!

Pimennystä Pohojammaalla

Viikonloppua Vaasassa

Tulipa käytyä lomareissulla.

Oli jo kalenterissa, notta käymme katsomassa jäläkikasvua Vaasan suunnalla, isketähän monta kärpäästä yhyrellä lätkääsyllä.

Onnibus

Tulipa testattua sitten tuokin halpismatkustusmuoto. Hinta päihitti bussimatkailun hienoiset epämukavuudet.

Lähdimme Tampereelta matkaan torstain ja perjantain välisenä yönä klo 01.15. Bussissa oli jo sen verran väkeä, että paikat heltisivät yläkerran portaikon kohdalta. Hyvä sinänsä, että siinä oli edes jonkunlaiset jalkatilat. Muilla ei näyttänyt sellaista herkkua olevan....kuvasta päätellen....

Matka sujui siten, että minä suunnilleen nukuin ja vaimo piti seuraa itselleen, kun ei osannut nukkua. Tuli sitten hänelle pitempi valvomisputki, torstaiaamusta perjantai-iltaan. Nuorin poikamme nukkui myös osan matkasta.

Muuten kiva kokemus, mutta jokaisessa pysähdyspaikassa kuski kuulutti riittävän kuuluvasti, mihin tullaan ja sytytti kirkkaat käytävävalot koko autoon. Että varmasti kaikki heräsivät.

Ikaalinen.

Parkano.

Jalasjärvi, missä vartin tauko.

Seinäjoki

Perillä Vaasassa

Aamusta klo 04.50 saavuimme Vaasan matkakeskuksen pysäkille, missä unisena nousimme pois, keräsimme kimpsumme ja kampsumme, ja aloimme vaeltamaan tyhjiä ja viileitä katuja kohti yhden poikamme kotia. Mihin pääsimmekin vartin kävelyn jälkeen.

Nuoripari oli herännyt meidän takia, Alkoivat laittaa aamupalaa meille ja heille. Miniämme lähti sitten töihin, muut jäimme lepäilemään aamutunneilla.

Aamupäivällä kävimme ensin kaupassa ruokaostoksilla. Koskenkorvan sheriffikin oli ilmaantunut Vaasan kaduille...

Pimennys

Kauppareissun jälkeen lähdimme kävelemään meren rantaan.

Ohjelmassa oli luvassa osittainen auringonpimennys, joka Vaasassa näkyi noin 85%;sesti. Olihan se mahtava näky.

Tosin olin nähnyt aiemminkin, kesällä 1990 Suomessa näkyneen pimennyksen, jolloin Jyväskylässä aurinko peittyi lähes kokonaan. Ohessa kuvasarjaa parin tunnin shown ajalta. Kuvattu Canon Coolpix -kameralla vahvojen tummennuslasien läpi.

Oli jotenkin epätodellista ajatella, kuinka kaksi mahtavaa taivaankappaletta todella kaukana maasta ja toisistaan ovat samassa linjassa ja näkyvät maahan.

Eikä siinä vielä kaikki, Venus näkyi hieman kaakkoon päin lähes auringon korkeudella melko kirkkaana, vaikka aurinko paistoi kirkkaasti. Kuvassa Venus näkyy himmeänä kokolailla keskellä kuvaa olevan oksankärjen oikealla puolella.

 Olipa huikea esitys. Piti taas oikein ajatella, kuinka pieniä me täällä pallolla kuitenkin olemme.

Tupaantuliaiset

Toiseksi vanhin poikamme oli päättänyt muuttaa Seinäjoelta Vaasaan. Olivat vaimonsa kanssa asuneet hetken Pietarsaaressa siinä välissä, mutta Vaasa tuntui taas houkuttelevan. Maaliskuun alusta olivat saaneet Vaasasta asunnon, ja niinpä nyt samalla reissulla kävimme porukalla tupareita juhlistamassa.

Syntymäpäivät

Juu, Euroviisuihin pääsi Pertti Kurikan Nimipäivät, mutta mehän ei siitä tällä kertaa välitetty, vaan osallistuimme pojanpojan syntymäpäiville. Kaikki kaksi vuotta tuli samaisen viikonlopun sunnuntaina täyteen.

Porukalla menimme sinnekin, ja olihan siellä reipas nuorimies. Sanavarastoa oli tullut jo kummasti sitten viime näkemän. Puhetta ja touhua riitti. Jouluhan se koitti, kun lahjoja satoi joka suunnalta.

PII-PAA-autot ja ajoneuvot oli tulleet tutuiksi, ja niitä lahjat sisälsivätkin, yllätys yllätys.

Herkkuja syötiin ja hauskaa pidettiin, kunnes oli aika lähteä taas toisen pojan kotiin jatkamaan illanviettoa.

Onnibus 2

Paluumatkalle lähdimme sunnuntaina iltapäivällä. Vaikka yritimme olla ajoissa matkakeskuksessa, oli siellä jo sen verran porukkaa, että jonon perältä ei yläkertaan enää päästy paluumatkalle. Onneksemme alakerrassa oli kuskin takana vastakkaiset paikat vapaana, ja hyökkäsimme siihen istumaan. Taas oli kohtuulliset jalkatilat ja pöytäkin käsimatkatavaroille, ainakin vaimon käsilaukulle.

Matka sujui kotiinpäin ihan mukavasti, vaikka tauoilla kuski piti ovia auki, niin meinasi hieman viileä tulla jaloille, sen verran läpivetoa kävi.

Tampereella Kalevassa jäimme pois ja jatkoimme taksikyydillä kotiin. Olipa mukava päästä taas omaan sänkyyn nukkumaan. Ja olipa mukava reissu.

Huoltoyhtiö vs. talonmies

(Kuvat otettu netistä, eikä kuvilla ole mitään yhteyttä asiaan, muutoin kuin yleisellä tasolla.)

Talvi on yllättänyt - ei vain autoilijat - vaan myös asukkaat.
Ovien edustat, pihakäytävät ja parkkipaikat ovat täynnä lunta.

Muistelkaapas aikaa kolmisenkymmentä vuotta sitten. Ainakin te, jotka olette sitä vanhempia.
Taloissa oli talonmies, jonka tehtäviin kuului nousta aamuaikaisella lumitöihin, jos yöllä oli päässyt tupruttelemaan.

Pihat olivat aurattuja jo aamulla ihmisten lähtiessä töihin, viimeistään päivän aikana, kun asukkaat palasivat töistä.

Samoin talonmies huolehti portaikkojen, rappujen edustojen ja pihojen siisteydestä päivittäin. Paikat olivat kunnossa ja talonmies oli saatavilla milloin mihinkin asiaan ja pulmaan, kun yleensä asui samassa talossa, asunnossa, jonka taloyhtiö tarjosi työsuhdeasunnoksi.
Samalla talkkari toimi vähän niinkuin vartioivana silmänä pihapiirissä.

No, varmaan tästäkin ammattikunnasta löytyy monenmoista muutakin tallaajaa ja ei niin hyviä esimerkkejä. Mutta noin siis karkealla tasolla pääosin siten, kun olen kuvaillut.

Talonmiehiä ei juuri enää ole. Oli vissiin kallista tarjota asuntoa talonmiehelle työsuhdetta vastaan ja maksaa vielä palkkaakin työstä. Monesti saattoi talkkarin puoliso tehdä ne siivoushommat ja talkkari itse hoiti teknisemmät jutut.

Nykyään nuo asiat hoitaa huoltoyhtiöt.
Mutta miten? Oletteko seuranneet?
Minä olen.
Ei niin hirveän hyvin. Ainakaan joka paikassa.

Taloyhtiölle on edullista kilpailuttaa kiinteistön ylläpito (monestikin) halvimmalle huoltoyhtiölle. Mutta tekeekö huoltoyhtiö sen, mitä taloyhtiö vaatii, vai vähemmän?
Tekeekö huoltoyhtiö vähemmän, mitä asukkaat vaatisivat? Varsinkin vuokrataloyhtiöissä, joissa asukkailla ei olekaan valtaa olla vaikuttamassa huoltoyhtiön valintaan.

Lumet saattavat olla auraamatta muutaman päivän. Tämä johtuu siitä, että huoltoyhtiö on haalinut itselleen ihan liian paljon kiinteistöjä hoitaakseen ja liian pienellä työvoimalla.
Selvää on, ettei silloin ehdi luoda lunta silloin, kun sade on lakannut, vaan homma aloitetaan jostain ja päättyy joskus johonkin, kun ihmiset saavat viimeisessä taloyhtiössä rämpiä hangessa päivätolkulla.

Entä lipunnostot ja -laskut?
Yksi huoltomies ajelee kiireessä liputuspäivinä talosta toiseen ja nostaa liput sitä mukaa, kun ehtii. Ensimmäiset liput ennen aikojaan, viimeiset liput ihan liian myöhässä.
Ei mitään kunnioitusta liputusaikoihin.

Siivous yleensä sujuu määräpäivinä, koska siivoojat, tai nykyisin siistijät, käyvät tiettyinä päivinä hoitamassa oman osuutensa.
Mutta entä jos joku sotkee tai roskaa joku muu päivä alueella?
Siivooja siivoaa sen pois sitten siivouspäivänä. Roskat saattavat lojua päivätolkulla käytävässä tai pihalla.

Nurmikoiden hoito.
Ajetaan taas sitä mukaa, kun ehditään, joskus turhankin harvoin, jolloin ruoho kasvaa todella pitkäksi.

Entä se asukasturvallisuus?
Ei olekaan sitä tuttua huoltomiestä, joka katsoisi asukkaiden perään, huoltomiehet vaihtuvat ja usein on eri mies tekemässä töitä kohteessa, eikä näin ollen tule tutuksi asukkaille, eikä huoltomies taas tunne kohdettaan kuin omia taskujaan.

Tällaiseksi on mennyt elämä huoltoyhtiöiden aikaan.
Itse koen sen ikävänä asiana.
Vaikka se talkkari oli joskus ehkä ikäväkin, kun kyttäsi nuorison tekemisiä ja oli kieltämässä ja rajoittamassa.
Mutta kuitenkin hyvää asiassa oli se, että talkkari tunsi asukkaat ja näin osasi seurata talon tapahtumia, oli sikäli turvallistakin. Ja pihapiiri ja raput pysyivät puhtaina ja hoidettuina.

Talkkarin ja mahdollisesti hänen puolison palkkaaminen olisi myös yhteiskunnallinen asia, koska näin työllistettäisiin myös enemmän ihmisiä hoitamaan taloyhtiöitä kuin huoltoyhtiöt sen tekisivät.
Samalla se olisi yhteisöllinen asia, talot olisivat paremmassa tarkkailussa ulkopuolisten häirinnältä, kun on joku, joka tietää omat ja ulkopuoliset liikkujat.
Ja ennen kaikkea olisi asukkaiden etu, että ne lumityöt tulee hoidettua silloin, kun se on satanut eikä vasta päivien päästä.

Viimeinen js viimeinen...

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2015!

(Muut kuvat, paitsi ilotulituskuvat, lainattu netistä.)

No niin, viimeinen vuosi työelämässä alkoi. Vai voiko sitä nyt niin sanoa? Mistä sitä tietää, olenko vielä jossain työssä joskus?
Viimeinen vuosi nykyisessä virassa alkoi.
Niin.
Voiko sitä nyt noinkaan sanoa?
Voi. Jos se on viimeinen.

On nimittäin pistänyt harkintaan.
Ei se, ettenkö voisi jo jäädä hyvälllä omalla tunnolla eläkkeelle tämän vuoden lopulla.
Ennemminkin se, että mitä tuo vaimoni ja minun, meidän rakkautemme viides hedelmä, aikoo tehdä, kun hänellä nyt päättyy yhdeksäs luokka ja pitäisi jatkaa seuraaviin opintoihin.

No.
Tässä on ollut kaikenlaista pohdintaa, että lähteekö kotoa ja asuu oppilasasuntolassa, käyden viikonloppuisin kotona. Vai hakeeko nykyiselle paikkakunnalle, jolloin voisi käydä kotoaan kouluja eteenpäin.

Se vaan, että jos muuttaisi opiskelupaikkakunnalle, niin me vanhemmat jäisimme sitten kahdestaan kotiin, mikä tosin sitten antaisi mahdollisuuden muuttaa työpaikkani vieressä olevaan rivitaloon asumaan.
Tämä toisi sellaisen taloudellisen edun, ettei paremmasta väliä.
Nythän maksan vuokraa kahdesta asunnosta reilun 1000e ja työmatkoihin menee n 300e/kk. Työmatkoja toki voi verotuksessa vähentää, mutta silti menot huimaa päätä.

Työpaikan rivitalolla asuessa vuokraa menisi vain 600e ja työmatkakulut jäisivät koknaan pois. Säästöä olisi nykyiseen n 600-700e kuukaudessa. Nettona käteen!!
Kukapa ei haluaisi tuollaista palkankorotusta, jos se olisi vain itsestä kiinni?

Tässä on nyt pari kuukautta aikaa pohtia päätöstä tuon suhteen. Helmikuun lopulla alkaa yhteishaku, ja silloin nuorimmaisen lapsemme on aika tehdä päätös jatko-opintojen suhteen.

Jos nyt jostain kumman syystä päätämme tuonne rivitalolle kesällä muuttaa, niin en sitten kyllä viitsi puolen vuoden takia sinne muuttaa ja jäädä sitten eläkkeelle. Siinä tapauksessa olisi tarkoitus jatkaa töissä ehkä vuoden tai pari, jolloin voisi yrittää säästää rahaa eläkettäkin varten hieman sukanvarteen.

Mutta tosiaan isoja kysymysmerkkejä on ilmassa. Mitä nuorin lapsemme haluaa opiskella ja mistä opinahjo löytyy? Ne ovat ratkaisevassa asemassa.

Jäämme odottamaan, mitä tapahtuu...

Pohdintaa joululauluista

Arvoisa juhlaväki!

(Kuvat on lainattu netistä)

Joulu on jo ovella, taas! On vihdoin aika päivittää joululaulujen sanoitusta ja niiden merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Pilke silmäkulmassa tietenkin...

Meille on muutama vuosi sitten ilmestynyt Jouluradio. FM-taajuuksilla se soi eri puolella Suomea ja jos ei satu kuuluvuusalueelle, voi mennä nettiin ja kuunnella sieltä joululauluja heti ensimmäisestä adventista lähtien aina loppiaiseen saakka 24/7. Netissä on lisäksi kategorioitu normi radiolähetyksen lisäksi ruotsinkieliset joululaulut (ei pakkoruotsia), kauneimmat joululaulut, pikku jouluradio lapsille, klassinen joulu klassisen ystäville, X-mas ulkomaisille pop-joululauluille, rouhea joulu raskaamman joulumusiikin ystäville sekä uutena eestinkieliset joululaulut. Kyllä niistä kelpaa valita.

Itse tykkään eniten klassisesta joulumusiikista.

www.jouluradio.fi 

Aina silloin tällöin on tullut mietittyä lauluja kuunnellessa, että mitä siinä oikeastaan lauletaan, mitä tarkoitetaan, ja onko laulujen sanoma mitenkään muuttunut vuosien ja vuosikymmenten saatossa.

Ehkä se perimmäinen sanoma ei ole muuttunut, mutta maailma on ja sen pohjalta pohdin nyt, miten nykypäivän joululaulujen sanat istuvat tähän päivään ja yhteiskuntaan.

Nämä ei nyt tule mitenkään missään tietyssä järjestyksessä, kunhan selaan lauluja ja kirjoitan, mitä mistäkin mieleen tulee.

Muutama sellainen laulu, jotka enää muistuttavat meitä valkoisesta ja kylmästä joulusta, sillä ilmastonmuutos on tehnyt tehtävänsä ja näiden laulujen sanoma on auttamatta historiaa.

- Kun joulu on (Säv. Otto Kotilainen, san. Alpo Noponen)

- On hanget korkeat nietokset (Säv. Jean Sibelius, san. Wilkku Joukahainen)

Samaa ilmastonmuutosasiaa tulee pohdittua myös seuraavien laulujen aikana:

- No onkos tullut kesä? (suomal. kansansävelmä, san J. H. Erkko, runosta Jouluaatto)

"No, onkos tullut kesä jo talven keskelle, ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille..."

Tässä olen joulun alla ihmetellyt, kun Tampereen seudulla pörrää vieläkin isohko räkättirastasparvi. No joo, wikipedia kertoi, että Suomeen jää hyvinä pihlajanmarjavuosina paljonkin rastaita talvehtimaan, nythän niitä tilhien kettukarkkeja piisaa.

J. H. Erkko on ollut varsinainen ennustaja, kun jo 1800-luvun lopulla ennusteli kesäisiä joulusäitä.

- Varpunen jouluaamuna (Säv. Otto Kotilainen, san Yrjö Jylhä)

"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa..."

Olisikin.

Sitten muita ihmetyksen aiheita...

- Komen kuninkaan marssi (Ranskal. kansansävelmä, suom.san. Samppa P. Asunta)

"Kulkeissain mä tiellä nähdä sain ne kolme kuningasta maasta vierahasta..."

Eipä siinä, että tuolla kulkiessaan näkee kolme kuningasta, mutta että seuraa heitä vielä matalaan majataloon vain nähdäkseen, mitä he siellä tekevät, varsin tungettelevaa...

"Seimen luo nyt astuu vieraat nuo ja uhrilahjat kaikki sinne kantaa..."

- Kun Joulupukki suukon sai (Säv. Tommie Connor, suom. Sauvo "Saukki" Puhtila)

Näinä tasa-arvon aikoina en voi välttyä miettimästä sitä, että jos se onkin nykypäivänä isä, joka sen suukon Joulupukilta saa... Onkohan se pikku-Jukasta yhtä hassua? Miksei olisi?

- Jollei jouluna ole lunta (Säv. Pascal & Marks. suom. Sauvo "Saukki" Puhtila)

Tämähän on varsin ajankohtainen aihe näin laman aikana. Paitsi että naapurin pieni konsultti, Ville, neuvoo Joulupukkia tehostamaan jakelutoimituksiaan hankkimalla helikopterin, niin antaa vielä potkut pitkäaikaisille työntekijöilleen poroille. Niin tyypillistä nykyaikaa, perinteet vaan romukoppaan. Varmaan Ville sai tästä hyvän konsulttipalkkion, Action-figuurin tai Pleikka-pelin.

Porojen on varmaan noin pitkän työrupeaman jälkeen vaikea saada uutta työpaikkaa, koska ikäsyrjintää varmaan vastaväitteistä huolimatta esiintyy, vaikka meriitit puhuisivatkin puolestaan.

- Petteri Punakuono (Säv. Johnny Marks, suom. Saukki)

Taas malliesimerkki työpaikkakiusaamisesta. Varsinaisesti kiusaamiseen ei puututtu, vaan kiusattu siirrettiin muihin tehtäviin. Todennäköisesti muut porot ottivat silmätikukseen seuraavan uhrin. Tarina ei kerro.

- Joulukirkkoon (Säv R. Raala (Berndt Sarlin), san. Immi Hellin)

Tasan ei käy onnenlahjat tässä:

 "Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle, Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille." 

Niin vain jätettiin Miina patikoimaan yksikseen.

Entäs paloturvallisuus?:

"Mäenrinteen alla talo törröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää." 

Pitäisi varmaan nykypäivänä olla vain led-kynttilöitä, että voi valvomatta poltella.

"Joka huoneessa palovaroitin..."

- Hei, tonttu-ukot hyppikää (Ruotsal. kansanlaulu, suom. ?)

Voiko kahtiajakoisempaa joululaulua olla? Ensin iloisesti hoilataan: "Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika!"
Sitten todetaan elämän synkkyys pohjamutia myöten: "Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä."
Siis hei, ensinnäkin lyhyt elämä, ja sekin synkkää ja ikävää. Onko siis aihetta riemuun edes jouluna?

Kaikesta huolimatta toivotan lukijoilleni erittäin riemullista 

tai sitten vaihtoehtoisesti rauhallista joulun aikaa!