Hämäläistä joulua kaikille!

Niin. Isäni puolelta olen hämäläistä sukujuurta, isäni oli Lammilta syntyisin.

Niinpä puolihitaana hämäläisenä kirjoitan vielä meidän perheen joulun vietosta ja meidän perinteistä.



Ja tapahtui niinä päivinä, että vanhin poikani sai päähänpiston tulla joulun alusviikolla meille kyläilemään.
Hän lähti Pohojammaalta alas Pirkanmaalle, meille Tampereelle. Hänellä oli mukanaan puolisonsa, joka oli raskaana.
Koska poikani ei tullut verollepanoa varten, ja meidän majatalostakin löytyi sijaa, niin eipä morsiamensa synnyttämisenkään aika vielä tullut. Se hyvä.





Olin jo lomalla tuolloin, ja olimme tehneet meille tuttuun tapaan joustavan aikataulun eri asioiden tekemisestä joulun alla, että saisimme kaikki tehtyä valmiiksi ilman kiirettä ja hammastenkiristystä.
Nyt poikamme ja miniämme vierailu meinasi hieman sotkea aikatauluja. Eihän sitä malta kotitöitä tehdä, kun vieraita on tuvassa. Vaikka he viisi päivää olivatkin, niin silti saimme asioita eteenpäin.

Haimme paikallisesta allergiayhdistyksestä gluteenittomia leivonnaisia, koska pojallamme ja puolisollani on gluteeniton ruokavalio. Samalla matkalla poikkesimme Tammelan torilta saunavastat jouluksi.
Koska minä sekä poikani olemme pitkän linjan harrastelijamuusikoita, pitihan se vielä poiketa Tammelan torin reunalla olevaan musiikkiliikkeeseen ihmettelemään.
Samalle reissulle mahtui vielä nuorimman poikamme luokanvalvojan vanhempainvartissa käynti.


Vanhin poikamme morsiamensa kera lähtivät keskiviikkona, ja me pääsimme jatkamaan jouluvalmisteluja. Nuoripari vietti joulunsa kotonaan Pohojammaalla.
Tänä jouluna päätimme kokeilla lanttu- ja porkkanalaatikoiden itsevalmistusta. Tosin siten, että ostimme valmiit soseet, joihin lisäsimme vain tarvittavat muut aineet. Niistä tuli yllättävän hyviä, joten päätimme jatkossakin tehdä vähintään noin.
Joulupipareita leivoin kahdessa erässä, ensin Paraisten piparkakku-ohjeella, sitten omalta äidiltäni saamalla ohjeella. Kaikkiaan tein noin 150 kpl, joista taitaa vieläkin olla jotain jäljellä.




Kinkun olimme ostaneet jo joulukuun alussa pakastimeen. Nyt otimme sen sulamaan keskiviikkona jääkaappiin, mutta eipä se ottanut sulaakseen, joten lauantaina illalla otimme sen yöksi pöydälle. Sunnuntai, aatonaatto on ollut meillä aina...no, aina ja aina, viitisentoista vuotta ainakin, kinkunpaistopäivä. Verkkoon laitettu, kotimainen, potkalla varustettu juhlakinkku n. 8 kg paistui sitten 8-10 tuntia. Olemme huomanneet, että kun kinkun sisälämpötila on n. 90 astetta, niin siitä on tullut varsin murea.




Lauantaina tuli meille kaksi seuraavaa poikaamme joulun viettoon. Meitä oli siis jouluna yhtä vaille kaikki perheenjäsentä paikalla, siis kuusi.
Ja siitä tuli mieleen joulukuusi.
Sen kävin paikallisen kauppakeskuksen kuusenmyyntipisteestä ostamassa perjantaina. Mukanani oli nuorin poikamme. Yhdessä päädyimme sellaiseen tuuheaan parimetriseen, maksoi 50e, ja kannoimme sen kotiin. Tai siis minä kannoin.


Vastoin aiempia perinteitämme, otimmekin kuusen sisään jo lauantaina ja koristelimme sen illalla. Yleensä se on tehty vasta aatonaattona.
Muutoinkin kotimme sai jouluvaloja joka huoneeseen viimeistään tuolloin lauantaina.
Kotimme ja me olimme valmiit joulun viettoon. Tulkoon rauha.

Aatonaaton perinteitä on kinkunpaiston ohella ollut jo pitkään se, että syömme ruuaksi poronkäristystä. En tiedä, se vaan kuuluu meidän jouluun.
Johtuneeko siitä, että tuli taannoin asuttua pohjoisemmassa jonkun vuoden. Enkä tarkoita Teiskoa...


JOULUAATTO




Jouluaatto on ollut aika lailla muuttumaton meillä. Ostin joskus 1997 kaksi pientä kirjaa, joihin olen kirjoittanut meidän joulaatoista jutut joka joulu. Säätilat ja aaton kuluminen kronologisesti. Ketä on ollut milloinkin, millaista on ollut eri aikoina, kun lapset ovat kasvaneet.






 Aamu alkaa A:lla... eikun aamupalalla, noin klo 9 aikoihin. Sitten on TV ollut auki ja sieltä seurattu muun yhdessä olemisen ohella Joulupukin kuumaa linjaa. Parinkymmenen vuoden perinteen rikkoi nyt uusi joulupukki, kun pitkään "virassa" ollut Kosti Kotiranta ei enää ollut TV-pukkina. Uusikin menetteli.

Aamupäivän aikana on joskus oltu ulkonakin hetken, mutta omalla porukalla, kävelyllä tai muuten vaan. Nyt olimme sisällä.

Perinteisiin kuului katsella Lumiukko ja sen jälkeen Suomen Turusta lähetettävä joulurauhan julistus. Sitten oli aika laittaa TV kiinni loppupäiväksi.
Klo 13 söimme puolisoni valmistaman puuroaterian. Nyt sain lisukkeeksi pitkästä aikaa sekahedelmäkeittoa. Meillä kukaan muu ei ymmärrä sen herkun päälle.

Iltapäivällä laitoimme asuntomme sähkösaunan lämpiämään. Samalla minä lähdin kahden vanhemman poikamme kanssa kävelylle. Sopiva lenkki kiersi Messukylän vanhan kirkon ja uudemman kirkon luota reilun 2 km:n lenkin. Pakkasta oli -12 astetta ja oli selkeää.
Lenkin jälkeen menimme miesporukassa saunaan. Olipa siellä vedessä pehmeäksi lionnut koivuvastakin mukana, ja siitä saimme mukavasti kesän tuoksua saunaan, kun vedessä kasteltua vastaa käytimme kiukaalla hetken.



Saunan jälkeen oli hetki aikaa rentoutua. Pian alkoi kuitenkin olla aika valmistella juhla-ateriaa. Minä kuorin perunat valmiiksi kattilaan, puolisoni laittoi laatikoita uuniin lämpiämään ja teki ruskean kastikkeen. Yhdessä laitoimme pöytään astiat ja ruuat. Perunat, kastikkeen sekä maksa-, lanttu ja porkkanalaatikot laitoimme tarjolle tiskipöydälle, ruokapöydässä oli rosolli, kermavaahto, sinappi, vesi ja maito, leivät ja tietenkin kinkku. Ja kynttelikkö.

Vaikka emme koe olevamme kovinkaan kristillisiä, niin meillä on ollut tapana lukea jouluevankeliumi ääneen ennen ruokailun aloittamista. Minä luin sen tänä vuonna eteläpohjanmaan murteella.
Nautimme ihanista jouluruuista ja toistemme seurasta hämärässä valaistuksessa. Ruokailuun meni lähes tunti, sitten keräilimme ruuat ja astiat pois.
Olimme vielä ruokapöydän ääressä, kun puolisoni äiti soitti Skypellä Turkista meille. Laitoin puhelimen kaiuttimen päälle, ja saimme kaikki jutella lasteni mummon kanssa. Oli tosi kiva joulutervehdys.
 

Kun asumme vilkkaan tien vieressä, oli seuraavana nuoremmilla lapsilla vuorossa ohi ajavien autojen seuraaminen, ja mahdollisten joulupukkien bongaaminen. Ja niitä riitti.

Mukamas vaivihkaa siirsimme makuuhuoneesta säkin ja kaksi korillista lahjoja olohuoneen puolelle kuusen viereen. Tämä oli siinä 19 aikoihin. Aiemmin meillä kävi joulupukkikin, mutta muutamaan vuoteen ei enää ole käynyt. Voisimme sitäkin perinnettä kyllä jatkaa, vaikka meillä ei kukaan varsinaisesti joulupukkiin uskokaan, paitsi minä...
Ennen lahjojen jakoa otin kitaran syliin, soitin ja lauloin muutaman joululaulun. Sitten aloitin melodian soittamista yhdestä joululaulusta, Petteri Punakuono. Alku meni heti pieleen, joten päätin soittaa sen kokonaan väärin. Olipa se hauskaa. Olisi pitänyt nauhoittaa ja laittaa vaikka YouTubeen..., no, ehkä ei...


Sitten nuorimmaisemme alkoi jakaa lahjoja. Kaikki olivat olleet kilttejä, kun saivat jotain.
Meillä on ollut tapana, että lahjojen jaon jälkeen jokainen vuorollaan avaa yhden lahjan, ja sitten kaikilla on hauskaa, kun jotain yllättävää löytyy.
Minä sain kauan haluamani Komisario Palmu -DVD:t, kylpypyyhkeen ja Jussi Syren'in uusimman levyn (CD- ja LP-levyt).





 Illalla joimme vielä tähtitorttu- ja piparikahvit. Sen jälkeen aloimme pelata nuorimman uutta lautapeliä, Pihan eläimet.

Näin oli taas yksi perinteinen, hauska ja niin perhekeskeinen joulumme takana.


"Näin sydämeeni joulun teen,
ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi
syntyy uudelleen."