Luokkakokous 30v

Joskus huhtikuulla 2013 tarkistelin vanhaa sähköpostiani, mitä en yleensä enää ole käyttänyt pitkiin aikoihin. Toki tarkistelen sinne tulleita viestejä aika ajoin, kerran kuussa tai jopa harvemmin.
Onneksi tarkistin.

Oli tullut yhteydenotto 1980-luvun alun lukioluokan kaverilta, joka oli päättänyt kutsua porukkaa kokoon pitkän tauon jälkeen. Edellinen ja samalla ensimmäinen luokkakokous oli ollut jo vuonna 2003, mutta silloin en päässyt, koska olin silloisen bändini mukana keikalla Hotelli Pihkurissa, Viitasaarella.
Edellisenä yönä olimme ajaneet Viitasaarelle edellisillan keikalta, Leppävirran Tulenliekistä.

Nyt päätin, että mikään ei estä osallistumista kokoukseen tällä kertaa.

Kevään mittaan tuli viestejä ja kyselyjä, että mitä aktiviteetteja osallistujat haluaisivat. Olihan kokous suunniteltu Keski-Suomen Laukaalla sijaitsevalle Varjolan maatilamatkailutilalle. Tilahan tarjoaa kaikenlaisia elämyksiä matkailijoilleen.

http://www.varjola.com/

Pikkuhiljaa ohjelma alkoi täydentyä, ja pari viikkoa ennen H-hetkeä homma varmistui.

Kokoukseen ei loppujen lopuksi osallistunut kuin reilu kolmasosa lukioluokkamme oppilaista. Se ei tahtia haitannut, kokous päätettiin toteuttaa.

Kokous alkoi Jyväskylän satamasta, mihin noin puolet osallistujista saapui ennen klo 10. Oli tarkoitus matkustaa Suomen Suvi -laivalla Keitele-kanavan suuntaan.
Satamaan alkoi puoli kymmenen jälkeen saapua tutun näköisiä ihmisiä vuosien takaa. Jälleennäkeminen oli hauskaa ja mielenkiintoista.
Puolisoita ei ollut matkassa kuin minulla ja yhdellä toisella luokkakaverillani.

Klo 10 nousimme laivaan ja aloitimme matkan kohti Kuusaan sulkua. Sää oli pilvinen ja melko tyyni, mutta ajoviima sai ilman tuntumaan hieman viileältä. Sitkeästi jaksoin koko matkan shortseissa ja t-paidassa. Tosin Laukaan sataman jälkeen alkoi jo hieman tuntua siltä, että olisiko aika pukea lämmintäkin päälle. En pukenut.

Suomen Suvi matkasi Äijälänsalmen kautta Pohjois-Päijänteelle, sieltä kaarrettiin Vaajakoskelle, läpi Vaajakosken sulun Leppävedelle, sitten Kuhankosken sulun läpi Saraavedelle. Matkalla pysähdyttiin Laukaan satamassa, mistä oli vielä 20 minuutin matka Kuusaan sululle. Kun Kuusaan sulun 5 metrin nousu oli tehty, poistuimme laivasta ja olimme lyhyttä kävelymatkaa vaille perillä.

Oli vajaa tunti aikaa tutustua paikkoihin, ja meidän, jotka aioimme yöpyä, kirjoittautua sisään ja majoittautua.
Kokouksen järjestäjä oli varannut neljän asunnon rivitalon majoittujia varten. Rivitalo oli parin sadan metrin päässä päärakennukselta, rinteen reunalla, mistä oli komea näköala sululle ja koskelle.

Osa luokkalaisista oli tutustumassa tilan käsityömyymälään. Siellä olikin kaikenlaista käden taitoa myynnissä. Vanha rakennus oli sisustettu antiikkisilla huonekaluilla, olisiko ollut barokkityylistä?

Klo 14 kokoonnuimme päärakennuksen perällä olevaan matalaan "talliin", olihan päärakennus ollut aiemmassa elämässään navetta. Nyt oli paikalla jo lähes kaikki osallistujat, muutama oli vielä illalla tulossa.
Ruokailu sujui leppoisasti jutustellessa, juttua riitti, vaikka laivamatkallakin ehti jo kolme tuntia koulumuistoja palautella mieliin.

Ruokailun jälkeen oli hetki aikaa tilan kiertelyyn ja tutustumiseen.
Lopulta kokoonnuimme alapihalle, käsityömyymälän terassille isoon rinkiin ja aloitimme kierroksen kertomalla kukin omasta elämästään lukion jälkeen. Siinä kuluikin aikaa mukavasti, ja oli hauska kuulla, mitä muille kuuluu. Muutamasta poissaolevasta koulukaveristakin aina joku tiesi jotain kertoa.
Samoin oli hauskaa kerrata kaikenlaisia kommelluksia kouluajoilta, muistella eri opettajia, ja miettiä, miksi tuntui siltä, että juuri meillä oli niin omalaatuisia ja persoonallisia opettajia.

Kun kierros oli saatu päätökseen, oli vuorossa koskenlasku. Tosin siihen oli osallistunut vain viisi miestä, minä mukaanluettuna. Opas antoi ohjeita etukäteen. Ei saanut jäädä roikkumaan kumiveneeseen, jos sattuisi putoamaan, ja jos huomaa kaverin olevan putoamassa, niin pitäisi yrittää auttaa...siis ei veteen vaan veneeseen...;o)
Kypärät päähän, liivit päälle, kengät pois ja veneeseen. Kolme kaveria asettuivat etutuhdolle, minä yhden kaverin kanssa keskituhdolle ja opas taakse. Tungin jalkojani etutuhdon alle, jotta en horjahtaisi ihan helpolla. Vene vesille ja melomaan kohti koskea. Kohta ei ollut paluuta. Muut luokkalaiset katselivat laskua sillalta, joka ylitti kosken. Saattoi kuulua kannustushuutojakin.
Loppujen lopuksi koski ei ollut ihan paha, muutama nyökkäys syvemmälle, kunnon roiskeet vettä veneeseen, mutta selvittiin. Pieni suvanto ja toinen koskiosuus, joka tosin oli paljon lepsumpi.
Koskesta päästyämme meloimme sulkuun odottamaan nousua kosken yläosan tasalle, että päästiin takaisin lähtöpaikalle. Vaatteet olivat märkiä, mutta hauskaa oli. (Kuva otettu Varjolan tilan sivulta)

Mökillä kävimme vaihtamassa kuivaa päälle ja odottamaan savusaunaa. Naisten vuoro olikin jo melko lopuillaan, olihan se alkanut jo samaan aikaan kuin koskenlaskukin. Savusaunaan ei kuitenkaan osallistunut kovinkaan moni.
Miesten vuorokin tuli, meitä oli viisi saunojaa. Sauna oli mielestäni aivan liian iso meidän porukalle, mutta tilattu mikä tilattu. Pieni aavistus oli, että onko sauna oikeasti täysin vain savusauna, se jäi arvoitukseksi. Uimassa tuli toki käytyä, vesi oli mukavan vilpoisaa. Sen sijaan saunan terassilla olleessa poreammeessa vesi oli melko, liiankin lämmintä.

Saunan jälkeen väki alkoi kokoontua saunan tuvalle, minne oli tilattu runsas iltapala. Ilta sujui mukavissa ja rennoissa merkeissä kohti yötä. Otimme luokkakuvankin uudestaan, samoilla paikoilla kuin 30 vuotta sitten, vaikka kaikki eivät nyt mukana olletkaan.

Pikkuhiljaa suurin osa luokkalaisista alkoi poistua paikalta. Niinpä majoittujat siirtyivät rivitalolle, kokoonnuimme kokouksen järjestäjän asunnon terassille viettämään selkiytynyttä kesäyötä jutustellen ja punaviiniä nauttien. Pari tuntia meni, mutta uni alkoi voittaa ja siirryimme omiin asuntoihimme nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna oli kesäsää parhaimmillaan. lähes pilvetön ja lämmintä riitti. Lähdin puolisoni kanssa aamupalalle, missä olikin jo yksi luokkalainen aurinkoisella terassilla aamupalalla koiransa kanssa. Liityimme seuraan. Pian saapui kokouksen järjestäjäkin, ja yhdessä nautimme kesän lämmöstä ja aamiaispöydän herkuista.
Kohta saapui toinenkin pariskunta, ja pääsimme vielä muistelemaan meidän kolmen luokkalaisen, "kolmen koplan" konnuuksia lukion ajoilta. Ei me pahoja oltu, kunhan kujeilimme...ja istuimme jälki-istuntoa...

Pian puolta päivää luovutimme asunnot pois ja suuntasimme kohti Jyväskylää.
Uutta kokousta olimme sopineet jo suunnilleen viiden vuoden päähän, ettei enää niin kauaa menisi jälleen näkemiseen. Olisikohan ensi kerralla enepi puolisoitakin mukana, kun nyt kaksi uskalsi ottaa...?
Niin, ja minähän olenkin tuolloin jo eläkkeellä......(...anteeksi....)

Kokous oli päättynyt. Kiitos osallistuneille, oli aivan mahtavaa nähdä teitä, ystävät!