Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 23. marraskuuta 2013

Jouluvalmisteluja 2013 osa 2


Huhhuh! Olipa päivä.

Aamupalan jälkeen lähdin kaupungille. Kävin luovuttamassa verta SPR:n veripalvelussa, kun olivat alkuviikolla kutsuneet. Oli 34. kerta jo.
Vähän myöhään heräsin tähän luovutusjuttuun, toki kävin ekan kerran jo 23-vuotiaana, mutta sitten tuli pitkiä taukoja. Nyt yritän pitää sen verran tiivistä tahtia, että yritän päästä sataan luovutuskertaan elämäni aikana.
Se on niin helppo tapa auttaa kanssaihmisiä.



Postissa kävin viemässä paketin lähtemään toiselle pojalleni. Paketissa oli lämpimiä vaatteita, kun nyt vihdoin alkaa tuo talvikin lähestyä.

Talvesta puheenollen, yöllä oli satanut vettä ja aamulla lämpötila plussalla useita asteita, joten eiliset lumet olivat jo lähes kadonneet.

Sitten kotiin, kaupan kautta. Unohdimme kirjoittaa leipomuksiin tarvittavia aineksia listalle, joten ruuan jälkeen oli vielä kauppareissu tiedossa.

Alkuillasta käväisin reilun tunnin bänditreeneissä. Pääsin tuuraamaan tuttuun bändiin basistia, ja keikka on 5.12., joten viimeinen mahdollisuus oli nyt treenata biisit haltuun. Hyvin meni.



Kotiin pääsin onneksi siis ajoissa. Leipomaan.
Ensin oli vuorossa mokkapalat. Eihän siinä, pieleen meni siinä määrin, että ehdin lirauttaa taikinaan desin tavallista maitoa, kun muistin, että laktoosittomana piti. Voi rähmäkäpälä sentään!
Eihän siinä auttanut kuin paistaa se ja säilöä se sitten pakastimeen vaikka jouluna tarjottavaksi.



Piti hoputtaa nuorimmainen lapsi kauppaan (ei lapsityövoimaa, ihan peruskasvatusta, uhkailua, kiristystä ja lahjontaa) ostamaan se laktoositon maito ja sitten leipoa kyseinen tuotos uudestaan.
Tällä kertaa kommelluksitta.

Kun sen sain valmiiksi, leivoin vielä gluteenittoman ja laktoosittoman omena-juustokakun.
Irtopohjavuokaan pohjalle taikina, täytteeksi sitruunatuorejuustoa, munaa, maissitärkkelystä ja sokeria.
Päälle vielä jonagold-omenoista ohuita viipaleita, kanelia ja sokeria.

Sain kyseisen "komeuden" uunista vasta puolen yön jälkeen.
Ja pettymys!
Valion ohje olikin virheellinen. Luin tämän ohjeen syksyllä ilmestyneestä lehtisestä. Valion kotisivulla olikin jo tarkennettu ohjetta. Ensinnäkin paistoaika oli ohjeessa liian pitkä, 1h 20min, tunti olisi riittänyt. Nyt pohja lähes paistui korpuksi.
Toisekseen taikinassa ei ollut nostatetta, olisi pitänyt laittaa tarkennuksen mukaan 1 tl leivinjauhetta.
Voi voi! Uusiksi menee. Mutta vasta aamulla. En lannistu, aion onnistua.
Ohessa ensimmäinen versio.



Nyt särkee hartioita tosi paljon, lepäämään pitää päästä. Aamulla on taas aikainen herätys, kun on vielä valmistettava suolaiset pasteijat. Vaimolle kun pitää tehdä gluteenittomasta taikinasta, ja sitä on saatavana vain isona taikinakönttinä, teettänee jonkun verran töitä kaulia ja käännellä perinteiseen tyyliin, ennenkuin pääsee täyttämään ja paistamaan. Muut pasteijat oikaisen siten, että ostin valmiita torttutaikinapohjia, joihin vain täyte päälle, taitellaan kiinni ja uuniin.

Ja kotia pitäisi hieman koristella, kynttilöitä, tuikkija ja jokunen jouluvalosysteemi pitäisi ehtiä iltapäivään mennessä.

Alkaa muistuttaa jotain reality-tv-sarjaa, kello tikittää, vieraat saapuvat, saanko kaiken ajoissa valmiiksi....



2 kommenttia:

  1. Jaksaa tuo vanha kello edelleen vaan tikittaa. İkaa on nain akkia laskien lahelle ainakin 150 vuotta, mutta luulen, etta oikeasti on paljon enemman.

    VastaaPoista
  2. Kuten tiedätkin, koneistohan siitä on joskus vaihdettu nykyaikaisempaan, sinänsä harmi, alkuperäisenä olisi arvokaskin kello. Mutta tikittää aikaa hyvin. Saisimmepa kellon joskus keskeisemmälle paikalle, kuin korkean kirjahyllyn päälle.

    VastaaPoista