Kuntoillen kohti eläkettä?

SYY SE ON TEKOSYYKIN...

Meidän firmassa, "Suomen suurimmassa kuntokoulussa", työskennellessäni olen vähitellen huomannut, että eipä se oma kunto ole juuri parantunut, pikemminkin päinvastoin.
Laskenut kuin se kuuluisa lehmän häntä.

Lehmä laskevine häntineen

Syitähän minä poika keksin vaikka kuinka, mutta peiliin en uskalla katsoa.

Se on nähkääs niin, että kun olen viimeiset kuusi vuotta kulkenut reissun päällä työpaikkakunnalla, ja asunut siellä työvuorojen välit, niin ei siellä tule kuntoiltua. Se asunto on keskellä metsää, ja siellä on susia ja karhuja ja hirviä ja mörköjä....

Vaarallinen hirvielukka

Vaarallinen vain liikaa nautittuna

Kamala mörköläinen

Sudennälkäinen petolauma

Ja vuorot on niiiiiiin pitkiä, että välit menee lepäämiseen ja nukkumiseen. EEeeei pysty, liian hapokasta...

Ja sitten, kun tulen kotiin, niin on olevinaan niiiiin paljon muuta ristuksen tärkeää, ettei ehdi puolta tuntia kävelylle...
On kaupassakäyntiä, vaimon halaamista, bänditreeniä, vaimon suukottelua, leipomista, vaimon hyvänä pitämistä, janiinedelleenjaniinedelleen...

Suukkoja vaimolle

Kyllähän minä olen huomannut, että ei tämä näin voi jatkua, nuorin poika juokseen Cooperin testissä kyllä saman ajan kuin minä, sen 12 minuuttia, mutta toisaalta juoksee pitemmälle. Kyllä mua nyt hävettää. Eihän nuorin poikani ole edes innostunut urheilusta.

PEILI JA NISKAVILLAT

Kun jo työmaalle kävely alkoi hengästyttää, siis noin 300 metriä, josta puolet luolassa, mutta ei portaita, aloin vähitellen huolestua, ettei tämä homma enää vetele. Nyt pitää tehdä jotain.

Yksi, tavallaan, apu tuli sitten kolmannelta pojaltani. Alkoi heittää haastetta, että olisko parin vuoden päästä puolikkaalle maratonille lähtijöitä, jos hän ja hänen kihlattunsa lähtisivät.
Siitäpä virisi itselleni ajatus, että mikäs ettei. Olis hieman motivaatiota lähteä liikkeelle, kun on tavoite ja jollain toisella samat ajatukset. Ei kehtaisi olla osallistumatta ja sitä kautta myöntää, että on huono kunto.

Aloin heti selailla netistä erilaisia juoksuohjelmia aloittelijoille. Kaivoin kirjahyllystä pölyttyneitä kirjoja kuntoilusta ja liikkujan ruokavaliosta.
Joo-o, olen ennen muinoin kivikaudella harrastanut juoksua, juoksin karkuun lentoliskoja ja dinosauruksia, sekä kävin aika ahkerasti kuntosalillakin useita vuosia, nostelemassa luolassa kivenmurikoita....

Tai ei tuosta kuntoilusta nyt noin kauaa ole, sehän tapahtui ihan tuossa viime vuosituhannella.

Totta puhuakseni olen lukioikäisenä osallistunut Jyväskylässä puolikkaalle Finlandia-maratonille, ja 21 km:n aikani oli tuolloin 1h 54min, jota pidän kyllä ihan kohtuullisena aikana.
Ja tästähän on aikaa vain reilut 30 vuotta.....ja kiloa....

Nyt siis peili esiin ja riuska ote niskavilloista ja liikkeelle!!

Löysinkin aika mukavan ohjelman itselleni, siitä on hyvä lähteä. Ei liian vaikea tai raskas, kun on kyse 105-kiloisesta liikkujasta, kun se liikunta on jäänyt pariin kertaan kuukaudessa.
Se on nimeltään "Sohvaperunan juoksukoulu". Ihan oikeasti!

Aloitin sen viime viikolla. Hyvältä vaikuttaa, vaikka olenkin vasta alussa ja mitään takeita sen jatkumisesta en lupaa. Toivon vaan, että motivaatio pysyy.

Tosin myönnän heti, että en tule noudattamaan sitä ihan kirjaimellisesti. Johtuen juuri siitä syystä, että en ala työjaksoilla tekemään ohjelmaa pilkuntarkasti. Yövuoropäivinä voi olla hankalaa.
Mutta yritän korvata ne väliinjäävät juoksulenkit sitten työpaikalla kuntoiluhuoneessa, minkä saimme juuri tehtyä valmiiksi. Siellä on penkki, monitoimitalja, levypainoja ja käsipainoja sekä kuntopyörä. Aina sitä voi pitkän työvuoron aikana muuataman liikkeen käydä tekemässä niillä välineillä.
Teen sitten juoksuohjelman mukaiset lenkit kotona siinä järjestyksessä, kuin ne listassa on. Ohjelma on 12-viikkoinen, mutta minulla menee tämän takia siinä varmaan 15-18 viikkoa. Mutta mitä sitten, onhan tässä aikaa.

TAVOITTEET

Mitään ihme tavoitteita en ala laittamaan, yritän pysyä realismissa.
Ensimmäinen tavoite on saada tuo ohjelma läpi talven aikana, ja jos sen saan, niin sitten asetan uusia tavoitteita jatkoa varten. Nämä ovat siis välitavoitteita.

Varsinainen tavoite olisi ensi syksynä, ennen eläkkeelle jäämistä, saada Cooperin testissä ikätasollani hyvä, se tarkoittaa 2000-2400 metriä. Jos menee yli 2400m, niin se olisi jo erinomainen. Viime vuonna juoksin vain 1510 metriä, mikä on siis alle 50v sarjassa (hävettävän) huono. Tänä vuonna en ole juossut, enkä juokse. Menisi varmaan vielä huonommin.

Ja jos tuo testi menee hyvin, ja juoksu edelleen maistaa, niin seuraava tavoite olisi sitten se poikani ehdottama puolikas maraton loppukesälle 2016.

Mutta sinne on pitkä matka, monta kilometriä. Niistä on vasta murto-osa liikuttu tällä uudella ohjelmalla.

Ja loppujen lopuksi, eihän sitä kuntoilua tehdä jonkun maratonin takia, vaan sen, että aikuisemmalla iällä olisi myös parempi kunto, jolloin ei ne vanhuuden vaivat ehkä niin helposti yllättäisi.

Jännityksellä jäämme, ainakin minä jään, odottamaan, kuinka kunto palailee pätkittäin.