Mummoni 100v juhlat

SUKUJUHLISSA PETÄJÄVEDELLÄ

Kunnioitettavaan ikään ehtinyt äidin äitini saavutti syyskuun 6. päivänä huikean sadan vuoden iän.
Sitä olimme juhlistamassa Petäjävedellä Taipaleen tilalla lauantaina 5.9.2015.

Mummonihan on vieläkin ihan rautaisessa kunnossa. Näkö on tietysti heikentynyt ja kuulossakin alkaa olemaan ongelmia, kasvotusten pitää puhua rauhallisesti ja ilman ulkoisia hälyääniä. Muisti pelaa tosi hyvin ja jalka nousee kohtuullisesti. Käyhän mummoni äitini kanssa kaupungillakin suunnilleen kerran viikossa ja osallistuu palvelutalon kerhotoimintaan.

Juhlaviikonlopuksi olin varannut ison mökin Petäjävedeltä, koska meitä oli varsin iso omakin porukka. Vaihtoehtona olisi ollut hajamajoittuminen Jyväskylään äitini ja veljeni koteihin. Ja se olisi lisännyt myös logistisia ongelmia. Porukan ainoat autothan oli minulla ja vävyllä. Ja Jyväskylän päässä veljeni auto oli täynnä jo hänen omaa perhettään.

Siispä Lemettilän matkailutilan Ranta-Lemettilä -niminen mökki kelpasi oikein hyvin meidän 10-henkiselle porukalle.
Meitähän oli Kauhajoelta neljä, Vaasasta neljä ja Tampereelta kaksi, siis oma perhe sekä yksi miniä, yksi vävy ja yksi lapsenlapsi.

Mökille majoituimme jo perjantaina alkuillasta. Vaasan porukat kävin hakemassa junalta illalla ja tyttäremme sulhonsa kanssa tulivat vuokra-autolla hieman myöhemmin.

Pojanpokamme Aleksin perässä juoksentelimme pitkin pihaa vuorotellen, grillikodassa valmistimme ruuat, osa porukkaa nautti puusaunan löylyistä, tähtitaivastakin välillä ihailimme, kun valosaastetta oli vähemmän kuin kaupungissa.

Lauantai aamuna valmistauduimme juhliin lähtöön, kukin vuorollaan suihkuun, kunnes viimeisiltä melkein lämmin vesi loppui lämminvesivaraajasta, nipinnapin riitti.
Pakkauduimme autoihin ja suunnistimme Taipaleen tilalla sijaitsevalle juhlapaikalle muutaman kilometrin päähän.
Sää oli pilvipoutainen, mutta kyllä sekaan mahtui muutama sadekuurokin.

Juhlapaikalla olikin jo porukkaa kokoontunut, mutta vielä oli autoja tulossa meidänkin jälkeen. Sukua oli koolla noin 60-70 henkeä.

Aluksi oli ruokailu. Tarjolla oli paljolti maatilan omia tuotteita. Taipaleen tilalla kasvaa angus-lihakarjaa, ja niinpä oli erilaisia liharuokia omasta tuotannosta pöytäänkin katettu.
Ruokailun jälkeen oli hetken hengähdystaukoa, osa porukkaa siirtyi ulos jaloittelemaan ja etsiytymään eri juttuporukoihin, kun oli nähty eri sukulaisia kuka milloinkin viimeksi.

Sateen saattelemana väki siirtyikin kohta sisälle, sopivasti kahvikupposten ääreen. Oli makoisaa täytekakkua ja sen seitsemää sorttia muuta herkkua tarjolla. Joka pöydästä kuului rauhallista puheensorinaa.

Kahvien jälkeen siirryimme talon ulkoportaille ottamaan kuvia eri kokoonpanoista. Oli mummoni ensin itsekseen, sitten omien lastensa kanssa, siihen vielä yksitellen meidän perheet, veljeni perheet ja siskoni perheet, samoin enoni perheet. Otettiinpa harvinainen viiden sukupolven kuvakin.

Ylläolevassa kuvassa istumassa mummoni vasemmalla ja äitini oikealla, äitini vieressä seisoo hänen siskonsa, joka on myös kummitätini sekä reunimmaisena oikealla äitini veli, siis enoni. Muu porukka onkin minun vaimoni ja meidän jälkikasvua, vanhimman poikamme sylissa pojanpoikamme Aleksi.

Ja tässä meidän perhepotretteja vielä.

Pian kuvausten jälkeen osa porukasta alkoikin jo lähteä juhlista paluumatkalle, olihan kauimmaiset tulleet mm. Etelä- sekä Pohjois-Savosta.

Meidän parivuotias Aleksi-pojanpoikakin alkoi jo kyllästyä juhliin, joten aloimme itsekin suunnata jo mökin suuntaan rentoutumaan ja illanviettoon. Aleksilla touhua piisasi pihamaalla, taas saimme vuorotellen aikuiset olla pojan seurana, ettei karkaa esimerkiksi rantaan. Pelasimme palloa, ajoimme autoilla hiekkalaatikolla, leikimme leikkimökissä ja mitä milloinkin. Illalla pojalle uni maistui päivän juoksujen jälkeen.
Taas saunoimme, ja uskaltauduin itse käymään oikein järvessäkin kastautumassa, kylmää oli vesi.

Sunnuntaina hyvin nukutun yön jälkeen nautimme aamupalaa, ja sitten vein osan porukkaa Petäjäveden asemalle Vaasaan menvään junaan. Tyttäremme ja vävymme lähtivät Tampereelle ja me jäimme huolehtimaan mökin luovutuksesta ja vihdoin itsekin kotimatkalle.

Kyllä oli juhlava viikonloppu, saattaa olla, että harvoin enää pääsee 100-vuotisjuhliin, ainakaan lähiaikoina. Liekö omat sitten joskus....siinä tavoitetta!