Taksvärkkipäivä maalla

Tulipa mukava tutustuminen maalaistalon arkeen keväällä ennen kylvökauden alkua.

Pojallani (15v) oli koulussa ns. taksvärkkipäivä, jolloin voi olla pois koulusta ja tehdä jossain töitä, ansaita vähän rahaa, joka sitten viedään koululle ja sillä summalla osallistutaan johonkin hyväntekeväisyyteen.
Tänä vuomma varoja kerätään neljään kohteeseen; Plan-kummilapsiprojektiin El Salvadoriin, WWF Itämeren suojeluun, uuteen lastensairaalaan (Helsinki) ja viidakkokouluun Beniniin.

Perinteisesti lapset ovat tehneet kotitöitä ansaitakseen keräysrahan, tiskausta, siivousta, roskien vientiä.

Nytpä minulle välähti idea mieleen. Minullakin oli ollut aikeita käydä eräällä maatilalla pitkin kevättä ja tarjota apua tilan isännälle. Nyt päätin ottaa yhteyttä ja kysyä, sopisiko meidän molempien tulla käymään.
Ja sopihan se.

Torstai aamuna 24.4. heräsimme klo 06.30 ja haukkasimme hieman aamupalaa. Mukaan varasimme evästä, vaikka tiedossa oli, että ruokaakin on toki tarjolla. Otimme myös sellaisia vaatteita päälle, joiden likaantuminen työssä ei haittaisi.

Hieman klo 7 jälkeen pääsimme matkaan. Aamu - niinkuin koko päivä - oli aurinkoinen. Aamulla oli vielä viileätä, yöllä oli ollut jokunen aste pakkastakin.

Matkaa tuolle maatilalle oli noin 100 km, ja perillä olimme klo 08.15.
Isäntä oli heti vastassa ja pyysi meitä kone-/korjaamohallille. Alkuun vähän järjestelimme paikkoja, samalla kun juttelimme isännän kanssa kuulumisia.

Toisena hommana isätä ajoi traktorin peräkärryineen kauempana olevan konehallin taakse ja alkoi neuvoa poikaani traktorin takana kiinni olevan tukkinosturikouran ohjaamisessa. Pian poikani saikin ruveta opettelemaan nostolaitteen käyttöä.
Isännälle tuli joku toinen mies vierailulle, joten isäntä jätti meidät harjoittelemaan kouran käyttöä.
Kun olimme molemmat harjoitelleet jonkun aikaa, aloimme lajittelemaan lavalla ollutta metallijätettä omiin paikkoihin annetun ohjeen mukaan.

Se homma sujui joutuisasti, niinpä isäntää odotellessa aloimme pojan kanssa kiertää konehallia. Maatalousalaa jonkun verran tuntevana esittelin pojalleni eri koneita ja laitteita, että mitä niillä tehdään.

Pian isäntä tuli sen toisen miehen kanssa, sanoi käyvänsä hänen kanssaan jossain työmaalla ja pyysi meitä menemään kotiinsa, kun vaimonsa oli laittanut meille aamupalaa.
Aamupalalla menikin jonkun aikaa, ja juttelimme samalla emännänkin kanssa.

Isäntä palasi ja pääsimme sitten seuraavaan hommaan. Hän varasi muutaman raivausveitsen ja järeähkön oksaleikkurin ja lähdimme kilometrin päässä olevalle taimikkokohteelle.

Vasemmalla oksaleikkuri, oikealla raivausveitsi.








Poikani meni isännän pakettiauton kyytiin, minä sain ajaa mönkijällä perässä.

Taimikolla menikin sitten tunnin verran, ensin isäntä neuvoi, mitä tehdään, sitten vain aloimme tehdä taimikon hoitotoimenpiteitä, välillä omatoimisesti, välillä taas isännän opastuksella. Lähinnä havupuiden taimien ympäriltä poistettiin muut vesakot antamaan kasvutilaa kuusen- ja männyntaimille
Hikihän siinä meinasi tulla, kun oikeisiin töihin pääsi. Kelikin oli mitä parhain, aurinko paistoi ja mukavan lämmintäkin jo. Kevät vielä niin mukavaa aikaa, kun ei ole hyttysiä eikä paarmoja kiusana.

Vaan koittihan se ruokataukokin. Ajoimme takaisin tilalle ja menimme syömään. Perunoita, lihapullia ja salaattia. Kylläpä maistui.

Kun ennen ruokailun aloittamista vaihdoin paitaa autolla päälleni, isäntä sattui näkemään yhden kesärenkaan autoni takajalkatilassa, hän kysyi, että onko minulla kesärenkaat mukana, että voidaan vaihtaa ne ruuan jälkeen.
Niinpä aloitimme iltapäivän vaihtamalla autooni kesärenkaat. Isäntä etsi työkalut, pulttipistoolin ja tunkin, pojalleni hän veti vesiletkun, että poikani sai heti pestä talvirenkaat painepesurilla. Me siis jatkoimme minun auton kimpussa ja isäntä haki sillä välin kaivuutraktorin siihen lähelle, ja alkoi sitä huoltamaan.
Kun sain renkaat vaihdettua isäntä sanoi, että pese nyt auto samalla, kun se painepesuri on siinä valmiina.

HÖH, isännällehän tässä piti niitä töitä tehdä eikä itselle isännän välineillä. Olipas mukavaa!

Renkaat vaihdettiin ja auto pestiin, sitten minäkin menin auttamaan kaivurin huollossa. Isäntä haki voiteluprässin, ja aloin laittaa vaseliinia etukuormaajan ja takana olevan kaivinkauhan jokaiseen nippaan. Ja niitä nippojahan löytyi useita.

Tämän työn jälkeen isäntä kysyi, haluammeko käydä heidän kesämökillään. Oli aiemmin ollut puhetta, että jos minä tulisin useammaksikin päiväksi tilalle töihin, voisimme koko perhe yöpyä siellä mökillä.
Siitä sitten auton kyytiin, mutta ensin poikkesimme yhdellä pellonraivaustyömaalla. Metsää oli kaadettu ehkä hehtaarin ala ja kaikki puut ja juurakot kaivettu ylös. Isäntä jutteli hetken raivausmiehen kanssa ja sitten jatkoimme sinne mökille.

Mökki oli tietysti järven rannalla, lisäksi siellä oli tosi upea hirsinen savusauna, jossa oli mahtava kivikasa kiukaana ja mustanpuhuvat lauteet korkealla. Mahtaa tulla hyvät löylyt tuossa, tuumin.

Mökki oli ihan mukavan kokoinen, kyllä siellä asuisi muutaman yön. Mökissä oli ennen ollut tavallinen puulämmitteinen sauna, mutta se oli muutettu makuukamariksi, ja sauna rakennettu uudestaan eri rakennukseen, siis se tavallinen sauna. Ja vielä tontilla oli yhdistetty puuliiteri ja puu-cee.
Olisihan siellä mökilläkin kaikenlaista puuhastelua. Haravointia, rantapusikoiden ja muutamien puidenkin kaatoa ja polttopuiksi pilkkomista. Vaikka mökki on kuulemma kolmella eri perheellä käytössä, niin edellisenä kesänä sitä oli käytetty vain juhannuksena. Mökkiin tulee kuitenkin sähkö ja lämmin vesi, vaikka se vessa onkin perinteinen ulkohuussi.
Mutta upea mökki ja iltapäivän/ilta-auringon puolella tontti.

Mökiltä sitten ajoimme takaisin tilalle, kävimme vielä juomassa mehua ja poikakin sai isännältä kympin keräystä varten. Sitten suuntasimme auton kohti kotia. Poikani oli päivän töistä aika väsynyt, ja nukkuikin lähes koko paluumatkan. Ei ole oikein tottunut fyysiseen työhön, kaupunkilaisnuori....

Luokkakokous 30v

Joskus huhtikuulla 2013 tarkistelin vanhaa sähköpostiani, mitä en yleensä enää ole käyttänyt pitkiin aikoihin. Toki tarkistelen sinne tulleita viestejä aika ajoin, kerran kuussa tai jopa harvemmin.
Onneksi tarkistin.

Oli tullut yhteydenotto 1980-luvun alun lukioluokan kaverilta, joka oli päättänyt kutsua porukkaa kokoon pitkän tauon jälkeen. Edellinen ja samalla ensimmäinen luokkakokous oli ollut jo vuonna 2003, mutta silloin en päässyt, koska olin silloisen bändini mukana keikalla Hotelli Pihkurissa, Viitasaarella.
Edellisenä yönä olimme ajaneet Viitasaarelle edellisillan keikalta, Leppävirran Tulenliekistä.

Nyt päätin, että mikään ei estä osallistumista kokoukseen tällä kertaa.

Kevään mittaan tuli viestejä ja kyselyjä, että mitä aktiviteetteja osallistujat haluaisivat. Olihan kokous suunniteltu Keski-Suomen Laukaalla sijaitsevalle Varjolan maatilamatkailutilalle. Tilahan tarjoaa kaikenlaisia elämyksiä matkailijoilleen.

http://www.varjola.com/

Pikkuhiljaa ohjelma alkoi täydentyä, ja pari viikkoa ennen H-hetkeä homma varmistui.

Kokoukseen ei loppujen lopuksi osallistunut kuin reilu kolmasosa lukioluokkamme oppilaista. Se ei tahtia haitannut, kokous päätettiin toteuttaa.

Kokous alkoi Jyväskylän satamasta, mihin noin puolet osallistujista saapui ennen klo 10. Oli tarkoitus matkustaa Suomen Suvi -laivalla Keitele-kanavan suuntaan.
Satamaan alkoi puoli kymmenen jälkeen saapua tutun näköisiä ihmisiä vuosien takaa. Jälleennäkeminen oli hauskaa ja mielenkiintoista.
Puolisoita ei ollut matkassa kuin minulla ja yhdellä toisella luokkakaverillani.

Klo 10 nousimme laivaan ja aloitimme matkan kohti Kuusaan sulkua. Sää oli pilvinen ja melko tyyni, mutta ajoviima sai ilman tuntumaan hieman viileältä. Sitkeästi jaksoin koko matkan shortseissa ja t-paidassa. Tosin Laukaan sataman jälkeen alkoi jo hieman tuntua siltä, että olisiko aika pukea lämmintäkin päälle. En pukenut.

Suomen Suvi matkasi Äijälänsalmen kautta Pohjois-Päijänteelle, sieltä kaarrettiin Vaajakoskelle, läpi Vaajakosken sulun Leppävedelle, sitten Kuhankosken sulun läpi Saraavedelle. Matkalla pysähdyttiin Laukaan satamassa, mistä oli vielä 20 minuutin matka Kuusaan sululle. Kun Kuusaan sulun 5 metrin nousu oli tehty, poistuimme laivasta ja olimme lyhyttä kävelymatkaa vaille perillä.

Oli vajaa tunti aikaa tutustua paikkoihin, ja meidän, jotka aioimme yöpyä, kirjoittautua sisään ja majoittautua.
Kokouksen järjestäjä oli varannut neljän asunnon rivitalon majoittujia varten. Rivitalo oli parin sadan metrin päässä päärakennukselta, rinteen reunalla, mistä oli komea näköala sululle ja koskelle.

Osa luokkalaisista oli tutustumassa tilan käsityömyymälään. Siellä olikin kaikenlaista käden taitoa myynnissä. Vanha rakennus oli sisustettu antiikkisilla huonekaluilla, olisiko ollut barokkityylistä?

Klo 14 kokoonnuimme päärakennuksen perällä olevaan matalaan "talliin", olihan päärakennus ollut aiemmassa elämässään navetta. Nyt oli paikalla jo lähes kaikki osallistujat, muutama oli vielä illalla tulossa.
Ruokailu sujui leppoisasti jutustellessa, juttua riitti, vaikka laivamatkallakin ehti jo kolme tuntia koulumuistoja palautella mieliin.

Ruokailun jälkeen oli hetki aikaa tilan kiertelyyn ja tutustumiseen.
Lopulta kokoonnuimme alapihalle, käsityömyymälän terassille isoon rinkiin ja aloitimme kierroksen kertomalla kukin omasta elämästään lukion jälkeen. Siinä kuluikin aikaa mukavasti, ja oli hauska kuulla, mitä muille kuuluu. Muutamasta poissaolevasta koulukaveristakin aina joku tiesi jotain kertoa.
Samoin oli hauskaa kerrata kaikenlaisia kommelluksia kouluajoilta, muistella eri opettajia, ja miettiä, miksi tuntui siltä, että juuri meillä oli niin omalaatuisia ja persoonallisia opettajia.

Kun kierros oli saatu päätökseen, oli vuorossa koskenlasku. Tosin siihen oli osallistunut vain viisi miestä, minä mukaanluettuna. Opas antoi ohjeita etukäteen. Ei saanut jäädä roikkumaan kumiveneeseen, jos sattuisi putoamaan, ja jos huomaa kaverin olevan putoamassa, niin pitäisi yrittää auttaa...siis ei veteen vaan veneeseen...;o)
Kypärät päähän, liivit päälle, kengät pois ja veneeseen. Kolme kaveria asettuivat etutuhdolle, minä yhden kaverin kanssa keskituhdolle ja opas taakse. Tungin jalkojani etutuhdon alle, jotta en horjahtaisi ihan helpolla. Vene vesille ja melomaan kohti koskea. Kohta ei ollut paluuta. Muut luokkalaiset katselivat laskua sillalta, joka ylitti kosken. Saattoi kuulua kannustushuutojakin.
Loppujen lopuksi koski ei ollut ihan paha, muutama nyökkäys syvemmälle, kunnon roiskeet vettä veneeseen, mutta selvittiin. Pieni suvanto ja toinen koskiosuus, joka tosin oli paljon lepsumpi.
Koskesta päästyämme meloimme sulkuun odottamaan nousua kosken yläosan tasalle, että päästiin takaisin lähtöpaikalle. Vaatteet olivat märkiä, mutta hauskaa oli. (Kuva otettu Varjolan tilan sivulta)

Mökillä kävimme vaihtamassa kuivaa päälle ja odottamaan savusaunaa. Naisten vuoro olikin jo melko lopuillaan, olihan se alkanut jo samaan aikaan kuin koskenlaskukin. Savusaunaan ei kuitenkaan osallistunut kovinkaan moni.
Miesten vuorokin tuli, meitä oli viisi saunojaa. Sauna oli mielestäni aivan liian iso meidän porukalle, mutta tilattu mikä tilattu. Pieni aavistus oli, että onko sauna oikeasti täysin vain savusauna, se jäi arvoitukseksi. Uimassa tuli toki käytyä, vesi oli mukavan vilpoisaa. Sen sijaan saunan terassilla olleessa poreammeessa vesi oli melko, liiankin lämmintä.

Saunan jälkeen väki alkoi kokoontua saunan tuvalle, minne oli tilattu runsas iltapala. Ilta sujui mukavissa ja rennoissa merkeissä kohti yötä. Otimme luokkakuvankin uudestaan, samoilla paikoilla kuin 30 vuotta sitten, vaikka kaikki eivät nyt mukana olletkaan.

Pikkuhiljaa suurin osa luokkalaisista alkoi poistua paikalta. Niinpä majoittujat siirtyivät rivitalolle, kokoonnuimme kokouksen järjestäjän asunnon terassille viettämään selkiytynyttä kesäyötä jutustellen ja punaviiniä nauttien. Pari tuntia meni, mutta uni alkoi voittaa ja siirryimme omiin asuntoihimme nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna oli kesäsää parhaimmillaan. lähes pilvetön ja lämmintä riitti. Lähdin puolisoni kanssa aamupalalle, missä olikin jo yksi luokkalainen aurinkoisella terassilla aamupalalla koiransa kanssa. Liityimme seuraan. Pian saapui kokouksen järjestäjäkin, ja yhdessä nautimme kesän lämmöstä ja aamiaispöydän herkuista.
Kohta saapui toinenkin pariskunta, ja pääsimme vielä muistelemaan meidän kolmen luokkalaisen, "kolmen koplan" konnuuksia lukion ajoilta. Ei me pahoja oltu, kunhan kujeilimme...ja istuimme jälki-istuntoa...

Pian puolta päivää luovutimme asunnot pois ja suuntasimme kohti Jyväskylää.
Uutta kokousta olimme sopineet jo suunnilleen viiden vuoden päähän, ettei enää niin kauaa menisi jälleen näkemiseen. Olisikohan ensi kerralla enepi puolisoitakin mukana, kun nyt kaksi uskalsi ottaa...?
Niin, ja minähän olenkin tuolloin jo eläkkeellä......(...anteeksi....)

Kokous oli päättynyt. Kiitos osallistuneille, oli aivan mahtavaa nähdä teitä, ystävät!