VR - Viihtyvyyttä Raiteilla

Huolimatta ensimmäisestä kuvasta tämä kirjoitus on ylistys junamatkailulle.

Olen ollut autottomana vuoden 2010 syksystä lähtien. Niinpä olen joutunut kulkemaan työmatkani junalla. Työmatkani pituus on n. 250 km maanteitse, koska työskentelen eri paikkakunnalla kuin asun. Työpaikkani on 3 kilometrin päässä lähimmästä junaseisakkeesta, joten ei sinänsä ole paha matka kävellä. Kotini päässä pääsen taas paikallisbussilla kulkemaan kodin ja aseman väliä.

Työpaikkani vieressä on 1980-luvulla rakennettu rivitalo neljälle perheelle työpaikkani työntekijöitä varten. Siinä minulla on soluhuone yhdestä asunnosta kahden muun työkaverini kanssa vuokralla. Asun siinä aina ne muutamat työvuoropätkät, ja sitten matkustan kotiin vapaapäiville.
Työni on epäsäännöllistä vuorotyötä, ja teemme siellä usein 10-12 tunnin vuoroja, siksipä työviikon tunnit tulee varsin nopeasti täyteen ja vapaapäiviäkin tulee siten enemmän.

Voisi ajatella, että junalla matkustaminen on kallista.
Niin onkin, minunkin matkani yhteen suuntaan on vajaat 50 euroa. Samalla rahalla ostaisi meno-paluumatkaan mahdollistavan määrän bensaa autoon, eli karkeasti ottaen autolla luulisi pääsevän puoleen hintaan. Paino sanalla Luulisi.

Jos omistaisin auton, pitäisi siitä maksaa bensan lisäksi muutkin nesteet, öljyt, ikkunanpesuaineet ja vaihteistoöljyt, vakuutusmaksut, ajoneuvoverot, katsastukset, huollot ja varaosat jne. Jos nämäkin hinnat lisätään vain työmatkakulkemisiin, päästään todennäköisesti lähelle samaa summaa kuin junalla matkustaessa.
Todennäköisesti polttoaineen kulutus ei jää sitten työmatkoihin, vaan sitä pitää sitten kaikki risaukset käydä kotipuolessakin autolla, kaupassa, uimassa, marjassa, harrastuksissa, kylässä, ajelulla, ym jne. Bensaa kuluu siis enemmän. Ja nyt puhuttiin vain kustannuksista.

Autolla ajamisen edut junamatkustamiseen verrattuna:
- oma aikataulu
- oma reitinvalinta
- oma rauha
- tavaraa mahtuu enemmän mukaan kuin jaksaa käsissään kantaa

Junalla matkustamisen edut autoiluun verrattuna:
- rentous
- ei tarvitse tuijottaa perävaloja, lumituiskuja ja sadekuuroja, liikennevaloja, poukkoilevia eläimiä tai ihmisiä
- saa levätä
- jos ajoneuvo rikkoutuu, ei ole omasta pussista pois
- voi katsella maisemia
- voi nukkua
- voi tehdä läppärillä töitä tai katsella leffoja
- voi syödä ja juoda tai käydä vessassa ilman pysähdystaukoa (ainakaan tarpeidensa toimittamista en suosittele autolla ajaessa...)

Ehkä junalla matkustaminen ei olekaan niin kallista, jos vertaa yhden ihmisen lipun hintaa yhden ihmisen autokustannuksiin.

Nämä ovat tietysti mielipide- ja mieltymysasioita, ei niistä kannata alkaa kinaamaan, kukin tyylillään.
Minulla junamatkustaminen on ollut helppoa ja vaivatonta, kun autoon ei kerta kaikkaan ole nyt varaa. Toki jos omistaisin auton, niin ajaisin sillä työmatkani, ei käy kiistäminen.

Käytän siis junaa työmatkoillani. Matkaan sisältyy kaksi vaihtoa, junamatka kestää n. 3,5 tuntia, siihen matkat kotini ja työpaikkani päässä yhteensä n. 1,5 tuntia, siis kaikkiaan viitisen tuntia.
Kotoani ensin nousen bussiin ja matkustan rautatieasemalle. Sieltä ensimmäinen junamatka kestää vajaat pari tuntia. Vaihtoasemalla odottelen 15-20 minuuttia, seuraava junamatka kestää tunnin. Lähes välittömästi pääsen jatkamaan viimeisen junamatkan, joka kestää 20 minuuttia. Lopuksi vielä kävelyä pienen kylän ja metsävaltaisen maiseman läpi pientä kylätietä saavun työpaikkani vieressä olevalle rivitalolle. Syksystä kevääseen se on tarkoittanut, että olen joutunut usein kävelemään nuo matkat pimeään aikaan, kun sen kylän jälkeen n. 2 km ei ole katuvaloista tietoakaan. Pakkohan siinä on taskulamppu olla mukana, ettei ihan ojaan kävele.
Kaikenlaisia säitä ja olosuhteita on kävelymatkoihini sisältynyt, vesisadetta, tuulta, lumisadetta, aurinkoa, hellettä, kyykäärmeitä, hyttysiä, paarmoja, jopa hirvikärpäsiäkin. Metsäkauriita ja valkohäntäpeurojakin, yhden hirvenkin olen nähnyt. Isoja petoja en ole tavannut, vaikka olen kuullut, että ainakin jokunen susi sielläpäin liikkuu.
Mutta se keväinen ja kesäinen luonto on niin hienoa, kukkia, puut lehdessä, lintuja vaikka kuinka paljon, on se vaan upeaa!

Näillä kahdella pitemmällä junamatkalla ehdin usein kuunnella musiikkia. Olen ladannut iPodiini Agentsia, Jussi Syren & Groundbreakersia ja Mr. Breathlessiä. Lisäksi matkoja siivittää sudokut. Joskus nukun myös matkoilla. Tosin välillä nolottaa, kun hätkähdän itsekin hereille, kun huomaan kuorsanneeni istualtaan.

Agents & Vesa Haaja  -  Ikäväni
http://www.youtube.com/watch?v=bUbyzCmInOo

Minulla on rituaali.
Töistä kotiinpäin lähtiessä minä olen huomannut, että toistan saman jutun aina.
Koska joudun kävelemään rivitalolta seisakkeelle, tulee minulle usein kuuma, jopa hiki. Niinpä olen ottanut heti alusta lähtien tavaksi lähteä sen verran ajoissa kävelemään, että olen seisakkeella jo 25-30 minuuttia ennen junan tuloa. Näin varmistan sen, että muita ihmisiä ei ole siellä vielä odottamassa junaa.
Minä nimittäin vaihdan aina paidat kuiviin ja puhtaisiin, ehkä joudun jopa hikikosteaa ihoanikin kuivaamaan siinä taivasalla, oli sitten kesä tai talvi.
Kyllähän siitä joskus joku autokin on kulkenut samaan aikaan ohitse, olen silloin yrittänyt piiloutua katoksen suojaan siten, että tieltä ei juuri minua näkisi.
Mahtaisi siinä joku ihmetellä, kun äijä riisuutuu yläkropan paljaaksi -25 asteen pakkasella, kuivaa hikeä ja laittaa kuivan paidan päällensä. Eipä siinä tosin viitsi itsekään paljoa viivytellä, ja laukussa 45 minuuttia ollut paitakaan ei ole ihan heti lämmin...Hrrrr!

Minulle ei ole sattunut mitään ihmeellisempiä kommelluksia matkoilla. Joskus junat ovat olleet myöhässä, mutta se ei minua haittaa, koska olen aina matkalla sen verran ajoissa, että en töistä myöhästy. Yleensä menen työpaikkakunnalle jo edellisenä iltana, kun työt alkaa seuraavana aamuna. Jos työt taas alkaa samana päivänä illalla, niin aamujunalla olen aina ehtinyt mennä, vaikka viivästyksiä aikatauluissa on sattunutkin.

Täytyy sanoa, että olen kyllä nauttinut nämä pari vuotta työmatkoja junalla kulkiessani.