Jouluvalmisteluja 2013 osa 5

Tonttu mikä tonttu. Minä siis.

Perjantai 13. päivä ei varmaan ole niitä suosituimpia päiviä. Tulevaisuus näyttää, onko se sitä minulle.

Edellisenä yönä riehui Seija-myrsky, johon jopa itsekin heräsimme pian aamuviiden jälkeen. Tuuli puhalteli niin, että tuntui ikkunoista tunkevan sisälle.

Jatkoimme vielä nukkumista, ja aamupäivään mennessä pahin oli jo laantunut.

Olimme vähän kahden vaiheilla, lähteäkö kaupungille juuri tullutta tiliä tuhlaamaan vai käydäkö ihan vaan lähimarketissa pikkuostoksilla.

No, aluksi Kodin 1:seen, ostimme kuusenkynttilöitä kaksi settiä (á 16 kpl/setti), kun edellisistä, vuosikymmeniä kestäneistä oli jo niin monta lamppua palanut. Lisäksi joululahjoihin erilaisia papereita tartui mukaan.

CityMarketista kävimme hakemassa kinkut, Atrian harmaasuolattuja luuttomia kinkkuja pari kappaletta.
Aiemmin olimme aina ostaneet yhden ison, yli 8 kg:n kinkun potkalla, mutta se on alkanut maistua puulta jo muutaman päivän jälkeen. Jospa nyt kaksi luutonta kinkkua maistuu tuoreemmalta, kun ne loppuvat ennen kuin alkavat maistua puulta. Ensin paistetaan toinen, ja kun se loppuu, on toisen vuoro. Meille tulee kuitenkin paljon väkeä jouluksi, joten ei ehdi huonoksi mennä, kun jo loppuu. Kinkun hinta tänä vuonna näyttää olevan siinä 5 euroa/kilon molemmin puolin, potkalla tai ilman.

Päätimme sitten kuitenkin lähteä myös kaupungille. Mukaan kaupungilla tuli tyttäremme.
Ensin suuntasimme pääpostiaseman luona olevaan korttikauppaan hakemaan muutamaa joulukorttia, kun teettämistämme ei riittänyt kaikille. Lähetettäväksi lähtee meiltä tänä vuonna 45 joulutervehdystä.
Alla kuva tunnetun suomalaisen joulukorttikuvataiteilijan, Rudolf Koivun, joulutunnelmasta.

Postissa olikin pitkä jono. Tosin ensin piti paketoida anopille lähtevä paketti lähtökuntoon, sitten kirjoittelin puuttuvat 10 joulukorttia, sitten jonottamaan. Kaikkiaan postissa meni aikaa n. 45 min, kun väkeä "jostain syystä" oli liikkeellä. Olihan joulutervehdysten viimeinen lähetyspäivä edullisella 0,65e postimerkkihinnalla.

Postista jatkoimme etsimään sopivaan ruokailupaikkaa. Sellainen lopulta löytyi Koskikeskuksesta. Kun menimme syömään, nuorimmainen poikamme liittyi mukaan, kun pääsi juuri koulusta.

Ruokailun jälkeen lähdimme jo kotimatkalle. Ei siksi, että olisi kaikkia jouluostoksia vielä tehty, mutta oli yksi ostos illalla vielä edessä.

Lähdin tyttäreni kanssa klo 18.20 bussilla kohti läntistä Tamperetta, missä olimmekin jo tunnin päässä. Siellä oli treffit sekä bändini rumpalin että yhden toisen miehen kanssa.

Oli aika alkaa potkia renkaita.

Olin edellisenä iltana sattumalta selaillut nettiauto.com-sivustoa, ja sieltä löytyi mukamas sellainen ajopeli, mikä alkoi kiinnostamaan.
Minullahan ei ole ollut autoa yli kolmeen vuoteen, ja takaraivossa oli ajatus, että autolle saattaisi olla käyttöä lähitulevaisuudessakin....(Mitä lie äijällä mielessä....?)

Niinpä siinä tutkailtiin menopeliä, juteltiin mukavia ja käytiin koeajollakin. Hintaansa ja kuntoonsa nähden vaikutti minulle ihan riittävän hyvältä, joten kaupat tuli.

Olen nyt (onnellinen?) auton omistaja. Sanoinkin tyttärelleni matkalla kotiin, että on hieman kaksijakoinen olotila, toisaalta hyvä, että taas on auto, toisaalta koskaan käytetyn auton ostaja ei voi olla varma, mitä tuli hankittua. Aika näyttää.

Tulimme tyttäreni kanssa kotiimme ja kotona joimme ensin koko perheen kanssa autokahveet. No, iltapala se samalla oli.
Sitten kaadoimme kuohuvaa laseihin ja nostimme automaljat. Nuorimmaisemme toki vain limonadilla.

Jouluvalmisteluja 2013 osa 4

Itsenäisyys tuli ja meni.




Osittain tottakin.





Joulukuun 4:ntenä 1917 Suomen senaatti, eli siis hallitus, antoi itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle. Julistus hyväksyttiin äänin 100-88 juurikin 6.12.1917, joka sitten päätettiin vakiinnuttaa itsenäisyyspäiväksi.

























Toisaalta vuonna 1994 Suomessa järjestettiin kansanäänestys EU:iin liittymisestä. Äänestystulos oli 56,9% - 43,1% liittymisen puolesta, äänestysprosentin ollessa 74,0%.
Jotkut ovat sitä mieltä, että tuolloin itsenäisyys menetettiin.

No, oli miten oli, itse keskityn enempi meidän perheen itsenäisyyspäivän viettoon tässä jutussa. Tai kyseisen viikonlopun tapahtumiin.

Aika lentää siivillä, kun on paljon tekemistä.
Torstaina 5.12. pääsin aamulla pois töistä, ja piti ennättää kotiin, koska illalla piti olla kaverini bändin basistin  tuurauskeikalla.
VR yritti olla eri mieltä kiireestäni. Rantaradan asemalta ei päästy lähtemään vaihdevian takia, joten jatkoyhteys Pasilasta ei odottanut. Vaihdeminuutit tuntui muuttuvan vaihdevuosiksi...
Onneksi Tampereelle tulee junia tunnin välein, ja paikka seuraavaan junaan löytyi.

Illan keikka sujui ihan hyvin, ottaen huomioon, että en ehtinyt treenata heidän kanssaan kuin pari kertaa. Vajaa 50 biisiä meni tuosta vaan Tampereen kaupungin liikuntatoimen väelle. Ja kohtuu ajoissa kotiin nukkumaan.

Meille oli torstaina tullut myös kolmas poikamme kihlattunsa kanssa...joka ei ollut raskaana...luulisin...Eihän poikammekaan tullut Tampereelle verollepanoa varten...Ja majatalosta löytyi tilaa...  Jos vertaus sallitaan...
Kuvassa alla ei ole poikamme eikä miniämme. Eikä heidän muulinsa. Eikä heidän tullessaan näkynyt tähtiä.

Perjantai 6.12., itsenäisyyspäivä, meni tavalliseen tapaan. Mellakoitiin juhlapaikan läheisyydessä ja päädyttiin putkaan...
Siis ei me.
Heräsimme melko myöhään aamupäivällä. Iltapäivän alussa aloimme valmistella juhlaruokailua. Possunpaistia uuniin kypsymään, perunoita sekä kiehumaan että valkosipulisellaisia uuniin possun seuraksi sekä ruskeakastike.
Lisukkeeksi oli kurkkua, tomaattia, salaattia, raejuustoa, porkkanaraastetta ja salaatinkastiketta. Juomaksi tänä vuonna ihan vaan maitoa ja vettä.
Kesken ruuan katselimme ikkunasta ilotulitusta, joka oli järjestetty Ratinan rantaan juhlistamaan päivää.

Tänä vuonnahan, 2013, Tasavallan presidentin itsenäisyysjuhlan vastaanotto tapahtui poikkeuksellisesti Tampereella, Tampere-talossa, koska presidentinlinna on ollut jo lähes vuodenpäivät peusteellisessa remontissa. Ei toki edellisten juhlien jäljiltä....kai...

Ruuan jälkeen katselimme Puolustusvoimien paraatia, joka järjestettiin tänä vuonna Mikkelissä.
Pian sen jälkeen alkoikin jo lähetys Tampere-talosta, kun presidenttipari alkoi kätellä tasaisena virtana saapuvia kutsuvieraita.

Kyllähän sitä kaikenlaisia on tottunut vuosien varrella "linnassa" näkemään, mutta muutama juttu pisti totaalisesti silmään tällä kertaa.

Ensinnäkin eräs toimittaja päätti kertoa katsojille, millaisia tarjottavia tänä vuonna oli loihdittu: "Olen täällä nyt herkkujen keskellä..."
TÄ?! Sinnekö se meni keskelle pöytää seisomaan? Olisiko "äärellä" ollut parempi sanavalinta?

Toisekseen haastateltavaksi oli saatu nuori skeittaaja Kontulasta, Silver Gyninen. On häntä jo riepoteltu eri keskustelupalstoilla verbaalisesta lahjakkuudestaan. Toimittajan kysyessä häneltä, että mitä mieltä hän on veteraaneista ja itsenäisyydestä, vastasi hän luovaan tyyliin:
"...en mä silleen osaa sanoa tohon mitään, en mä tiedä silleen itsenäisyydestä silleen mitään niinku sillee..."
"...no en mä tiiä silleen, se on jo niinku historiaa, ett varmaan kannattaa joltai vanhemmilt kysyy, ett en mä sillee tiiä..."
Taito se on tuokin.

Duudsonitkin olivat kutsuttuina, nämä Etelä-Pohojammaan kepppostelevat velikullat. Kaikilla oli päällä suunniteltu puku, joka myötäili härmäläistä häjy-tyyliä, helavöineen.
Toimittaja-parka totesi, että tuollaisen helavyön kantaminen vaatii hyvää kuntoa.
MITÄ?! Ei se nyt niin painava ole, herran jestas!

Illan uutisissa oli taas kuvaa Tampere-talon ulkopuolelta, kun pieni kansanjoukko oli päättänyt ryhtyä mellakoimaan eliittiä ja elitistisiä juhlia vastaan yrittämällä hyökätä Tampere-taloon. Poliisin joukot olivat kuitenkin varautuneet tilanteeseen, ja saivat erilaiset juhlijat kuriin.
Yksikin kaveri valitti ja kirosi isoon ääneen (vaaleanpunainen eläinhahmohattu korvineen ja häntineen päässään, söpö!!!), että poliisillä on koulutettuja hevosia, yksikin oli kuulemma käynyt päälle, oikein uustikuvissa oli se, ja kaatanut miehen kumoon.
Onko naurettavampaa väittää, että poliisilla on väkivaltaan koulutetut hevoset? Eiköhän nuo hepat olleet hieman paniikissa.
Ja toisaalta. Mitäs läksit?! Kikkelis, kokkelis vaan! Ei nuo nyt niin rauhanomaiset mielenosoitukset olleet.
Hevonen on muuten pako-eläin, jos se joutuu paniikkiin tuollaisessa hälinässä, niin ei sitä poliisi, sen enempää kuin kukaan muukaan saa ohjattua hallitusti täysin kokonaan.
Itse satuin istumaan olohuoneeni sohvalla, niin ei hyökänneet vihamieliset hevoset päälle, eikä joutunut yöksi putkaan.

Juhlat päättyivät ja nukkumisen aikakin koitti. Lauantaina oli taas lähdettävä keikalle, Lehtimäelle, Ravintola Kalossiin.
Keikassa ei sinänsä mitään kommentoitavaa, hyvin meni ja yleisö tykkäsi. Paluumatka sujui hyvin, kotona olin sunnuntai aamuna klo 05 maissa laittamassa päätä tyynyyn.

Sunnuntai aamuna piti herätä kuitenkin ajoissa, koska poikamme ja miniämme olivat lähdössä puolen päivän aikaan lähtevälle junalle.
Samoin iltapäivällä oli tulossa vieraita, ja piti leipoa kakku sitä varten. Onneksi oli pakastimeen jäänyt suklaapiirakan paloja, joten tarjottavat olivat siinä vähällä työllä tällä kertaa.
Vieraat saapuivat iltapäivällä. Nämä olivat muutamia vuosia sitten meidän kilpakumppaneita silloin, kun vielä harrastimme kilpatanssia. Nyt oli heilläkin jäänyt harrastus toistaiseksi, kuten meilläkin.
Mutta tosi mukava oli nähdä muutaman vuoden tauon jälkeen, toivottavasti ei enää tule näin pitkiä taukoja.

No niin, joulun valmistelut eivät hirveästi edenneet, muuten kuin kynttilöiden polttamisella itsenäisyyden ja toisen adventin kunniaksi. Ehdimme toki kirjoittaa nelisenkymmentä joulukorttia. Tänä vuonna teetimme valokuvistamme kuvakortteja, joihin suunnittelimme tekstitkin. Seuraavana perjantaina vain merkit kuoriin ja postiin lähetettäväksi ilostuttamaan sukulaisten ja tuttavien joulun odotusta.

Vielä pari yövuoroja ja pääsen lomalle loppuvuodeksi, niin pääsee jouluvalmistelut paremmin käyntiin.