Jouluvalmisteluja 2013 osa 5

Tonttu mikä tonttu. Minä siis.

Perjantai 13. päivä ei varmaan ole niitä suosituimpia päiviä. Tulevaisuus näyttää, onko se sitä minulle.

Edellisenä yönä riehui Seija-myrsky, johon jopa itsekin heräsimme pian aamuviiden jälkeen. Tuuli puhalteli niin, että tuntui ikkunoista tunkevan sisälle.

Jatkoimme vielä nukkumista, ja aamupäivään mennessä pahin oli jo laantunut.

Olimme vähän kahden vaiheilla, lähteäkö kaupungille juuri tullutta tiliä tuhlaamaan vai käydäkö ihan vaan lähimarketissa pikkuostoksilla.

No, aluksi Kodin 1:seen, ostimme kuusenkynttilöitä kaksi settiä (á 16 kpl/setti), kun edellisistä, vuosikymmeniä kestäneistä oli jo niin monta lamppua palanut. Lisäksi joululahjoihin erilaisia papereita tartui mukaan.

CityMarketista kävimme hakemassa kinkut, Atrian harmaasuolattuja luuttomia kinkkuja pari kappaletta.
Aiemmin olimme aina ostaneet yhden ison, yli 8 kg:n kinkun potkalla, mutta se on alkanut maistua puulta jo muutaman päivän jälkeen. Jospa nyt kaksi luutonta kinkkua maistuu tuoreemmalta, kun ne loppuvat ennen kuin alkavat maistua puulta. Ensin paistetaan toinen, ja kun se loppuu, on toisen vuoro. Meille tulee kuitenkin paljon väkeä jouluksi, joten ei ehdi huonoksi mennä, kun jo loppuu. Kinkun hinta tänä vuonna näyttää olevan siinä 5 euroa/kilon molemmin puolin, potkalla tai ilman.

Päätimme sitten kuitenkin lähteä myös kaupungille. Mukaan kaupungilla tuli tyttäremme.
Ensin suuntasimme pääpostiaseman luona olevaan korttikauppaan hakemaan muutamaa joulukorttia, kun teettämistämme ei riittänyt kaikille. Lähetettäväksi lähtee meiltä tänä vuonna 45 joulutervehdystä.
Alla kuva tunnetun suomalaisen joulukorttikuvataiteilijan, Rudolf Koivun, joulutunnelmasta.

Postissa olikin pitkä jono. Tosin ensin piti paketoida anopille lähtevä paketti lähtökuntoon, sitten kirjoittelin puuttuvat 10 joulukorttia, sitten jonottamaan. Kaikkiaan postissa meni aikaa n. 45 min, kun väkeä "jostain syystä" oli liikkeellä. Olihan joulutervehdysten viimeinen lähetyspäivä edullisella 0,65e postimerkkihinnalla.

Postista jatkoimme etsimään sopivaan ruokailupaikkaa. Sellainen lopulta löytyi Koskikeskuksesta. Kun menimme syömään, nuorimmainen poikamme liittyi mukaan, kun pääsi juuri koulusta.

Ruokailun jälkeen lähdimme jo kotimatkalle. Ei siksi, että olisi kaikkia jouluostoksia vielä tehty, mutta oli yksi ostos illalla vielä edessä.

Lähdin tyttäreni kanssa klo 18.20 bussilla kohti läntistä Tamperetta, missä olimmekin jo tunnin päässä. Siellä oli treffit sekä bändini rumpalin että yhden toisen miehen kanssa.

Oli aika alkaa potkia renkaita.

Olin edellisenä iltana sattumalta selaillut nettiauto.com-sivustoa, ja sieltä löytyi mukamas sellainen ajopeli, mikä alkoi kiinnostamaan.
Minullahan ei ole ollut autoa yli kolmeen vuoteen, ja takaraivossa oli ajatus, että autolle saattaisi olla käyttöä lähitulevaisuudessakin....(Mitä lie äijällä mielessä....?)

Niinpä siinä tutkailtiin menopeliä, juteltiin mukavia ja käytiin koeajollakin. Hintaansa ja kuntoonsa nähden vaikutti minulle ihan riittävän hyvältä, joten kaupat tuli.

Olen nyt (onnellinen?) auton omistaja. Sanoinkin tyttärelleni matkalla kotiin, että on hieman kaksijakoinen olotila, toisaalta hyvä, että taas on auto, toisaalta koskaan käytetyn auton ostaja ei voi olla varma, mitä tuli hankittua. Aika näyttää.

Tulimme tyttäreni kanssa kotiimme ja kotona joimme ensin koko perheen kanssa autokahveet. No, iltapala se samalla oli.
Sitten kaadoimme kuohuvaa laseihin ja nostimme automaljat. Nuorimmaisemme toki vain limonadilla.