Itsenäisyys tuli ja meni.
Osittain tottakin.
Joulukuun 4:ntenä 1917 Suomen senaatti, eli siis hallitus, antoi itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle. Julistus hyväksyttiin äänin 100-88 juurikin 6.12.1917, joka sitten päätettiin vakiinnuttaa itsenäisyyspäiväksi.
Toisaalta vuonna 1994 Suomessa järjestettiin kansanäänestys EU:iin liittymisestä. Äänestystulos oli 56,9% - 43,1% liittymisen puolesta, äänestysprosentin ollessa 74,0%.
Jotkut ovat sitä mieltä, että tuolloin itsenäisyys menetettiin.
No, oli miten oli, itse keskityn enempi meidän perheen itsenäisyyspäivän viettoon tässä jutussa. Tai kyseisen viikonlopun tapahtumiin.
Aika lentää siivillä, kun on paljon tekemistä.
Torstaina 5.12. pääsin aamulla pois töistä, ja piti ennättää kotiin, koska illalla piti olla kaverini bändin basistin tuurauskeikalla.
VR yritti olla eri mieltä kiireestäni. Rantaradan asemalta ei päästy lähtemään vaihdevian takia, joten jatkoyhteys Pasilasta ei odottanut. Vaihdeminuutit tuntui muuttuvan vaihdevuosiksi...
Onneksi Tampereelle tulee junia tunnin välein, ja paikka seuraavaan junaan löytyi.
Illan keikka sujui ihan hyvin, ottaen huomioon, että en ehtinyt treenata heidän kanssaan kuin pari kertaa. Vajaa 50 biisiä meni tuosta vaan Tampereen kaupungin liikuntatoimen väelle. Ja kohtuu ajoissa kotiin nukkumaan.
Meille oli torstaina tullut myös kolmas poikamme kihlattunsa kanssa...joka ei ollut raskaana...luulisin...Eihän poikammekaan tullut Tampereelle verollepanoa varten...Ja majatalosta löytyi tilaa... Jos vertaus sallitaan...
Kuvassa alla ei ole poikamme eikä miniämme. Eikä heidän muulinsa. Eikä heidän tullessaan näkynyt tähtiä.
Perjantai 6.12., itsenäisyyspäivä, meni tavalliseen tapaan. Mellakoitiin juhlapaikan läheisyydessä ja päädyttiin putkaan...
Siis ei me.
Heräsimme melko myöhään aamupäivällä. Iltapäivän alussa aloimme valmistella juhlaruokailua. Possunpaistia uuniin kypsymään, perunoita sekä kiehumaan että valkosipulisellaisia uuniin possun seuraksi sekä ruskeakastike.
Lisukkeeksi oli kurkkua, tomaattia, salaattia, raejuustoa, porkkanaraastetta ja salaatinkastiketta. Juomaksi tänä vuonna ihan vaan maitoa ja vettä.
Kesken ruuan katselimme ikkunasta ilotulitusta, joka oli järjestetty Ratinan rantaan juhlistamaan päivää.
Tänä vuonnahan, 2013, Tasavallan presidentin itsenäisyysjuhlan vastaanotto tapahtui poikkeuksellisesti Tampereella, Tampere-talossa, koska presidentinlinna on ollut jo lähes vuodenpäivät peusteellisessa remontissa. Ei toki edellisten juhlien jäljiltä....kai...
Ruuan jälkeen katselimme Puolustusvoimien paraatia, joka järjestettiin tänä vuonna Mikkelissä.
Pian sen jälkeen alkoikin jo lähetys Tampere-talosta, kun presidenttipari alkoi kätellä tasaisena virtana saapuvia kutsuvieraita.
Kyllähän sitä kaikenlaisia on tottunut vuosien varrella "linnassa" näkemään, mutta muutama juttu pisti totaalisesti silmään tällä kertaa.
Ensinnäkin eräs toimittaja päätti kertoa katsojille, millaisia tarjottavia tänä vuonna oli loihdittu: "Olen täällä nyt herkkujen keskellä..."
TÄ?! Sinnekö se meni keskelle pöytää seisomaan? Olisiko "äärellä" ollut parempi sanavalinta?
Toisekseen haastateltavaksi oli saatu nuori skeittaaja Kontulasta, Silver Gyninen. On häntä jo riepoteltu eri keskustelupalstoilla verbaalisesta lahjakkuudestaan. Toimittajan kysyessä häneltä, että mitä mieltä hän on veteraaneista ja itsenäisyydestä, vastasi hän luovaan tyyliin:
"...en mä silleen osaa sanoa tohon mitään, en mä tiedä silleen itsenäisyydestä silleen mitään niinku sillee..."
"...no en mä tiiä silleen, se on jo niinku historiaa, ett varmaan kannattaa joltai vanhemmilt kysyy, ett en mä sillee tiiä..."
Taito se on tuokin.
Duudsonitkin olivat kutsuttuina, nämä Etelä-Pohojammaan kepppostelevat velikullat. Kaikilla oli päällä suunniteltu puku, joka myötäili härmäläistä häjy-tyyliä, helavöineen.
Toimittaja-parka totesi, että tuollaisen helavyön kantaminen vaatii hyvää kuntoa.
MITÄ?! Ei se nyt niin painava ole, herran jestas!
Illan uutisissa oli taas kuvaa Tampere-talon ulkopuolelta, kun pieni kansanjoukko oli päättänyt ryhtyä mellakoimaan eliittiä ja elitistisiä juhlia vastaan yrittämällä hyökätä Tampere-taloon. Poliisin joukot olivat kuitenkin varautuneet tilanteeseen, ja saivat erilaiset juhlijat kuriin.
Yksikin kaveri valitti ja kirosi isoon ääneen (vaaleanpunainen eläinhahmohattu korvineen ja häntineen päässään, söpö!!!), että poliisillä on koulutettuja hevosia, yksikin oli kuulemma käynyt päälle, oikein uustikuvissa oli se, ja kaatanut miehen kumoon.
Onko naurettavampaa väittää, että poliisilla on väkivaltaan koulutetut hevoset? Eiköhän nuo hepat olleet hieman paniikissa.
Ja toisaalta. Mitäs läksit?! Kikkelis, kokkelis vaan! Ei nuo nyt niin rauhanomaiset mielenosoitukset olleet.
Hevonen on muuten pako-eläin, jos se joutuu paniikkiin tuollaisessa hälinässä, niin ei sitä poliisi, sen enempää kuin kukaan muukaan saa ohjattua hallitusti täysin kokonaan.
Itse satuin istumaan olohuoneeni sohvalla, niin ei hyökänneet vihamieliset hevoset päälle, eikä joutunut yöksi putkaan.
Juhlat päättyivät ja nukkumisen aikakin koitti. Lauantaina oli taas lähdettävä keikalle, Lehtimäelle, Ravintola Kalossiin.
Keikassa ei sinänsä mitään kommentoitavaa, hyvin meni ja yleisö tykkäsi. Paluumatka sujui hyvin, kotona olin sunnuntai aamuna klo 05 maissa laittamassa päätä tyynyyn.
Sunnuntai aamuna piti herätä kuitenkin ajoissa, koska poikamme ja miniämme olivat lähdössä puolen päivän aikaan lähtevälle junalle.
Samoin iltapäivällä oli tulossa vieraita, ja piti leipoa kakku sitä varten. Onneksi oli pakastimeen jäänyt suklaapiirakan paloja, joten tarjottavat olivat siinä vähällä työllä tällä kertaa.
Vieraat saapuivat iltapäivällä. Nämä olivat muutamia vuosia sitten meidän kilpakumppaneita silloin, kun vielä harrastimme kilpatanssia. Nyt oli heilläkin jäänyt harrastus toistaiseksi, kuten meilläkin.
Mutta tosi mukava oli nähdä muutaman vuoden tauon jälkeen, toivottavasti ei enää tule näin pitkiä taukoja.
No niin, joulun valmistelut eivät hirveästi edenneet, muuten kuin kynttilöiden polttamisella itsenäisyyden ja toisen adventin kunniaksi. Ehdimme toki kirjoittaa nelisenkymmentä joulukorttia. Tänä vuonna teetimme valokuvistamme kuvakortteja, joihin suunnittelimme tekstitkin. Seuraavana perjantaina vain merkit kuoriin ja postiin lähetettäväksi ilostuttamaan sukulaisten ja tuttavien joulun odotusta.
Vielä pari yövuoroja ja pääsen lomalle loppuvuodeksi, niin pääsee jouluvalmistelut paremmin käyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti