Jouluvalmisteluja 2013 osa 7

Jokainen ihminen voi rukoilla.

Mutta se, joka laulaa, rukoilee kahdesti.

Vielä voisi sanoa, että se, joka laulaa yhdessä, rukoilee kolmesti.

Kyseinen miete on arkkipiispa Kari Mäkiseltä lainattu ja se lukee Kauneimmat Joululaulut 2013 -vihkosen pääkirjoituksessa.

Tänään olin siis rukoilemassa kolmesti, kun osallistuin Messukylän seurakunnan järjestämään Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen ilta seitsemältä. Väkeä oli kirkon täydeltä ja tunnelma oli jouluinen.

Tämä minulle jo hyvin monena vuonna ollut perinne sai minut taas lähtemään herkkien tunnelmien äärelle.

Toki tähän päivään sisältyi muutakin puuhaa ja touhua.
Edellisenä yönä satanut lumi oli valkaissut maan, ja ennen autolla liikkeellelähtöä sain taas pitkästä aikaa kokea lumenluonnin riemuja, niitä, mistä olin jopa osin vahingoniloisesti muille autoilijoille hymyillyt edellisinä talvina, kun minulla ei autoa ollut. Sain nyt maistaa omaa lääkettäni, heh. Tosin alla oleva kuva on edellisestä autostani ja talvelta 2010, jolloin toki lunta oli hieman enemmän kuin tänä aamuna.

Aamulla oli bändikämpällä mahdollisen uuden kitaristin koesoittotilaisuus. Sujui mukavasti.

Kotiin tultuani aloin leipoa edellisenä iltana valmistamastani piparkakkutaikinasta pipareita. Sain noin puolet tehtyä, kun oli ruokailun vuoro. Meille ruokailemaan saapuivat myös tyttäremme poikaystävänsä kera.
Pienen ruokatauon jälkeen keitimme kahvit ja maistelimme uunituoreita pipareita. Annoimme pienen pakasterasiallisen pipareita heille kotiin vietäväksikin.

Illalla oli sitten kävelyretki kirkkoon ja sieltä sitten kotiin. Kirkossakäynnin aikana oli alkanut sataa vettä, ja luminen maisema alkoi muuttua jälleen loskaiseksi.

Illalla paistoin sitten loput piparit ja teinpä sitten uudistetulla ohjeella puolisolleni gluteenittomia leivonnaisia. Ehkä aavistuksen paremmin onnistui tällä kertaa. Taikina jäi sen verran löysäksi, että piti muffinivuokiin laittaa uuniin. Alla kuva niistä. Maistuikin jo paremmalle.

Päivästä jäi hyvä fiilis, kun paljon asioita saimme taas valmisteltua. Vielä on tekemistä, mutta vielä on aikaakin.

Leipominen on mun juttu.

Jouluvalmisteluja 2013 osa 6

Talviklassikko

Tänään oli se päivä. Nimittäin paikalliset SM-liigan jääkiakkoseurat Tappara ja Ilves asettuivat toisiaan vastaan Ratinan stadionille rakennetulla ulkojäällä.

Jääkiakkohan näyttelee Tampereella melko historiallista osaa sen takia, että juuri Tampereelle valmistui aikanaan maan ensimmäinen tekojäärata, vuonna 1956. Nopeasti sen jälkeen jääkiakkokin alkoi saada yliotetta jääpallosta. Niinpä pian Tampereelle valmistui maan ensimmäinen jäähallikin, vuonna 1965. Ja Tampere sai isännöidä Suomen ensimmäisiä jääkiakon MM-kisojakin samana vuonna.

Itse en ollut seuraamassa tämän illan klassikkoa, ottelu päättyi Tapparan voittoon 1-0.

Niin, ja Tampereella kiekko on kiakko.

Me taas valmistelimme joulua askeleen eteenpäin.
Olimme jo lähdössä kauppaan, kun puolisoni sai tekstiviestin, että tyttäremme hyvä koulukaveri, ystävätär yläasteajoilta olisi avomiehensä kanssa tulossa meillä käymään.
He tulivatkin, ja tarjosimme hieman leivonnaisia ja limonadia, kahvia ei kukaan halunnut. He olivat tulleet Tampereelle viikonlopun viettoon Karstulasta, missä he nyt asuvat. Tämän tyttäremme ystävättären koti taas on Lempäälässä, siksi he poikkesivat samalla myös meillä. Olemme aina vitsailleet, että tämä ystävätär olisi meille hieman kuin toinen tytär.

Pian he jatkoivat matkaa, ja me lähdimme kauppaan ostoksille. Ruokaa piti viikonlopuksi hommata, samalla myös vähän leipomisaineksia.

Puolisoni valmisti itselleen uunilohta pinaattikermakastikkeessa sekä pastaa, minä taas tein pojallemme ja itselleni keittoperunat ja makkarakastikkeen. Vierailun takia ruokailu meni varsin myöhään, mutta eipä tuo haitannut.






Illansuussa laitoin ensin valmiiksi piparkakkutaikinan, sunnuntaina olisi tarkoitus leipoa ja paistaa.






Sitten kokeilin uutta reseptiä, puolisolleni oli tarkoitus leipoa gluteenittomia pikkuleipiä.
Ohjeen mukaan taikina jäi melkoisen murenevaksi, niinpä arvelin, että ei tämä varmaan onnistu.
Eikä onnistunutkaan. Aika kovia niistä tuli, vaikka maku oli kyllä ihan ok.
Mietin, että liikaa jauhoa ja liian vähän kosteutta. Jospa kokeilisi siten, että vähemmän jauhoa ja vaikka kermaa lorauttaa lisäksi. Siinähän oli vain 100g voisulaa ja vaivaiset 2 tl siirappia.
Kokeilemalla oppii. Hyviähän nuo olivat maultaan, mutta siis melko kovia ja rapeita.

Mutta huomenna, sunnuntaina, on siis joulupiparkakkujen leipomisen aika, se on se minun talviklassikko.