Jokainen ihminen voi rukoilla.
Mutta se, joka laulaa, rukoilee kahdesti.
Vielä voisi sanoa, että se, joka laulaa yhdessä, rukoilee kolmesti.
Tänään olin siis rukoilemassa kolmesti, kun osallistuin Messukylän seurakunnan järjestämään Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen ilta seitsemältä. Väkeä oli kirkon täydeltä ja tunnelma oli jouluinen.
Tämä minulle jo hyvin monena vuonna ollut perinne sai minut taas lähtemään herkkien tunnelmien äärelle.
Toki tähän päivään sisältyi muutakin puuhaa ja touhua.
Edellisenä yönä satanut lumi oli valkaissut maan, ja ennen autolla liikkeellelähtöä sain taas pitkästä aikaa kokea lumenluonnin riemuja, niitä, mistä olin jopa osin vahingoniloisesti muille autoilijoille hymyillyt edellisinä talvina, kun minulla ei autoa ollut. Sain nyt maistaa omaa lääkettäni, heh. Tosin alla oleva kuva on edellisestä autostani ja talvelta 2010, jolloin toki lunta oli hieman enemmän kuin tänä aamuna.
Aamulla oli bändikämpällä mahdollisen uuden kitaristin koesoittotilaisuus. Sujui mukavasti.
Kotiin tultuani aloin leipoa edellisenä iltana valmistamastani piparkakkutaikinasta pipareita. Sain noin puolet tehtyä, kun oli ruokailun vuoro. Meille ruokailemaan saapuivat myös tyttäremme poikaystävänsä kera.
Pienen ruokatauon jälkeen keitimme kahvit ja maistelimme uunituoreita pipareita. Annoimme pienen pakasterasiallisen pipareita heille kotiin vietäväksikin.
Illalla oli sitten kävelyretki kirkkoon ja sieltä sitten kotiin. Kirkossakäynnin aikana oli alkanut sataa vettä, ja luminen maisema alkoi muuttua jälleen loskaiseksi.
Illalla paistoin sitten loput piparit ja teinpä sitten uudistetulla ohjeella puolisolleni gluteenittomia leivonnaisia. Ehkä aavistuksen paremmin onnistui tällä kertaa. Taikina jäi sen verran löysäksi, että piti muffinivuokiin laittaa uuniin. Alla kuva niistä. Maistuikin jo paremmalle.
Päivästä jäi hyvä fiilis, kun paljon asioita saimme taas valmisteltua. Vielä on tekemistä, mutta vielä on aikaakin.
Leipominen on mun juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti