Talviklassikko
Tänään oli se päivä. Nimittäin paikalliset SM-liigan jääkiakkoseurat Tappara ja Ilves asettuivat toisiaan vastaan Ratinan stadionille rakennetulla ulkojäällä.
Jääkiakkohan näyttelee Tampereella melko historiallista osaa sen takia, että juuri Tampereelle valmistui aikanaan maan ensimmäinen tekojäärata, vuonna 1956. Nopeasti sen jälkeen jääkiakkokin alkoi saada yliotetta jääpallosta. Niinpä pian Tampereelle valmistui maan ensimmäinen jäähallikin, vuonna 1965. Ja Tampere sai isännöidä Suomen ensimmäisiä jääkiakon MM-kisojakin samana vuonna.
Itse en ollut seuraamassa tämän illan klassikkoa, ottelu päättyi Tapparan voittoon 1-0.
Niin, ja Tampereella kiekko on kiakko.
Me taas valmistelimme joulua askeleen eteenpäin.
Olimme jo lähdössä kauppaan, kun puolisoni sai tekstiviestin, että tyttäremme hyvä koulukaveri, ystävätär yläasteajoilta olisi avomiehensä kanssa tulossa meillä käymään.
He tulivatkin, ja tarjosimme hieman leivonnaisia ja limonadia, kahvia ei kukaan halunnut. He olivat tulleet Tampereelle viikonlopun viettoon Karstulasta, missä he nyt asuvat. Tämän tyttäremme ystävättären koti taas on Lempäälässä, siksi he poikkesivat samalla myös meillä. Olemme aina vitsailleet, että tämä ystävätär olisi meille hieman kuin toinen tytär.
Pian he jatkoivat matkaa, ja me lähdimme kauppaan ostoksille. Ruokaa piti viikonlopuksi hommata, samalla myös vähän leipomisaineksia.
Puolisoni valmisti itselleen uunilohta pinaattikermakastikkeessa sekä pastaa, minä taas tein pojallemme ja itselleni keittoperunat ja makkarakastikkeen. Vierailun takia ruokailu meni varsin myöhään, mutta eipä tuo haitannut.
Illansuussa laitoin ensin valmiiksi piparkakkutaikinan, sunnuntaina olisi tarkoitus leipoa ja paistaa.
Sitten kokeilin uutta reseptiä, puolisolleni oli tarkoitus leipoa gluteenittomia pikkuleipiä.
Ohjeen mukaan taikina jäi melkoisen murenevaksi, niinpä arvelin, että ei tämä varmaan onnistu.
Eikä onnistunutkaan. Aika kovia niistä tuli, vaikka maku oli kyllä ihan ok.
Mietin, että liikaa jauhoa ja liian vähän kosteutta. Jospa kokeilisi siten, että vähemmän jauhoa ja vaikka kermaa lorauttaa lisäksi. Siinähän oli vain 100g voisulaa ja vaivaiset 2 tl siirappia.
Kokeilemalla oppii. Hyviähän nuo olivat maultaan, mutta siis melko kovia ja rapeita.
Mutta huomenna, sunnuntaina, on siis joulupiparkakkujen leipomisen aika, se on se minun talviklassikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti