Utopistinen haave?

Kuten olen omakuvauksessani kertonut, olen kasvanut elämäni ensiaskeleet maaseudulla, välillä varsin askeettisissakin oloissa. On ollut kantovesi sisälle, likasangon vientiä ulos, puuceetä pihan perällä, puulämmitystä ja ruuan valmistusta puuliedellä. Ainoa juokseva vesi on tullut navetan karjakeittiöön, sekin kylmänä, sitten joko liedellä keitetty tiskivesi tai saunan padassa pesuvesiä.
Silti olen hengissä selvinnyt.

Olen aina ihaillut maaseudulla asuvia ihmisisä. Siksi minullakin on mielessäni ajatus, että eläkepäivillä viimeistään muuttaisin maalle asumaan.

Tänään minulla heräsi ajatus, haave. Liekö utopiaa, mutta kerron silti.

Sukuni on äitini puolelta kotoisin Itä-Suomesta. Äitini isän puolen suku osti 1860-luvulla ison saaren eräästä suuresta järvestä, ja rakensi sinne kotinsa ja maatilansa. Perhettä alkoi kertyä, lisäksi siihen aikaan isoilla tilallisilla oli apunaan maatiloilla palkattua väkeä, piikoja ja muonamiehiä. Vaikka asuttiin saaressa, muutamien kilometrien päässä mantereelta, elämä sujui. Ei ollut sähköä, ei vesijohtoja, ei koneita, kaikki tehtiin itse ja käsin. Apuna maatilan töissä oli ihmisten lisäksi vain hevosia. Kotieläiminä lisäksi muutama lehmä, ehkä possu, kanoja ja lampaita.

Tämä kyseinen saaritila oli äidinäitini siskon ja miehensä, ja nykyään heidän kolmen tyttärensä omistuksessa. Vakituisia sukuni asukkaita tuossa saaressa on ollut siis 1860-luvulta lähtien aina 2000-luvun alkupuolelle.
Sen jälkeen paikka on ollut vain kesänviettopaikkana.

Olen ollut tietoinen, että saaren ja tilan nykyisillä omistajilla on ollut ja on edelleen huoli, siitä, että tila ja talo alkaa pikku hiljaa olla asumattoman näköinen ja että paikka kaipaisi kaikenlaista huolenpitoa ja pikku korjauksia, ettei paikka ränsisty ja tuhoudu täysin.

Tästä sain villin idean, todellisen utopian. Onkohan edes toteuttamiskelpoinen?

OK, tiedän, että paikka on askeettinen. Ei nykypäivänäkään sähköä eikä juoksevaa vettä. Lähimmät palvelut yli 5 km venematkan päässä.

Haluan eläkepäivilläni tuonne asumaan!
Mitä hullua??!!

Totta toinen puoli. Tuumasin, että ehkä minusta ei ole siellä asumaan koko vuotta, mutta olisihan se kova juttu saada asua tuolla edes sulan veden aikaan, puolisen vuotta keväästä syksyyn.

Haluaisin ehdottaa saaren omistajille, siis sukulaisilleni, että voisinko saada olla tavallaan avuksi tuon mahtavan kohteen ja sukuni pitkäaikaisen asuinpaikan kunnostamisessa ja ylläpitämisessä.
Sehän on selvää, että talo alkaa ränsistyä, jos sitä ei asumalla ja paikkoja kunnostamalla hoideta. Talo on kylmillään suurimman osan vuotta, jolloin siitä ei  hyvä seuraa. Tosin en tiedä, auttaako talossa asuminen vain puolen vuoden ajan, jos se kuitenkin on talvikaudet kylmillään.

Haluaisin kokeilla, miltä tuntuu asua kuin isoisoisäni ja isoisäni aikoinaan, millaista elämä olisi tuollaisessa ympäristössä ilman mukavuuksia. Samalla, kun pitäisin paikkoja kunnossa, voin samalla olla paikan vahtikoirana. Toki, kun omistajat haluavat lomailla omine sukuineen ja perheineen siellä, voisin itse olla muualla sen aikaa, että saavat olla rauhassa. Silti saaressa ololle jäisi riittävästi aikaa, vaikka vain puolen vuotta siellä olisinkin vuodesta.

Kuvitteellinen elämäni voisi olla seuraavanlaista. Vaivun uneen...

Huhtikuulla, kun vedet aukeavat, asetun saareen asumaan. Ensimmäisiä töitä varmaankin polttopuiden tekoa ja kasvimaalle tarkoitettujen juuresten ja vihannesten taimien alkuun laittamista, tupaan itämään.






Verkkoa tai katiskaa pitäisi alkaa katsella kuntoon ja laskea vesille, jotta ruokaa alkaa saada.








 
Koska saaressa ei ole sähköä, ei ole jääkaappiakaan, pakastimesta puhumattakaan. Ruoka-asiat pitää harkita ja suunnitella tarkkaan, kuinka mikäkin säilyy. Kellari siellä sentään on.
Niinpä kauppareissutkin on suunniteltava huolella, kun ei yhden unohtuneen tavaran takia viisti heti uutta reissua lähteä. Pari kertaa viikossa varmaankin hyvä määrä käydä asioilla kylillä.

Toukokuulla alkaa istutukset ja viljelykset. Perunaa, porkkanaa, muita juureksia, salaatteja, sipulia, yrttejä ja muita sellaisia pitää istuttaa ja laittaa kasvamaan peltoon. Sen verran, mitä arvelee kesän ja syksyn aikan tarvitsevan. Kotieläimiä en aio sinne viedä, siis kesäpossua tai kanoja, esimerkiksi.





 Keväällä on mahtavaa seurata kevään kulkua ja kesän tuloa. Täysin luonnon helmassa ja järven keskellä. Muuttolinnut palaavat ja alkavat soitimensa ja perheen perustamisen.

Kukat ja muut kasvit heräävät värittämään hangen alta paljastuvaa harmaata maata. Kaikenlainen elämä kukoistaa joka puolella.
Päivät alkavat pidentyä ja illat ovat vaaleita ja kuulaita.

Kesäkuulla askareet lisääntyvät, kun kasvimaata pitää huoltaa. Samoin nyt on aikaa laitella pihapiiriä ja rakennuksia kuntoon, kun päivillä riittää valoa, pituutta ja lämpöä.
Työntäyteisen päivän jälkeen on ilo kantaa saunan pataan vettä ja alkaa lämmittää saunaa kylpemistä varten. Illalla on hienoa istua saunan kuistilla ja katsella järvelle ja kuunnella lintujen elämöintiä.

Heinäkuulla alkaa saada jo ensimmäisiä satoja omalta kasvimaalta. Samoin loppupuolella heinäkuuta pääsee jo mustikkaa poimimaan. Kalastusreissut ovat toki viikottaisia, jopa parikin kertaa viikossa. Kala on hyvää ja terveellistä, lisäksi saaren asukas saa kalaa ilmaiseksi lähivesiltä.

 Heinäkuulla jatkuu niinikään talon kunnossapito.

Toki nyt kesäajalla saaren omistajatkin haluavat käydä lomailemassa, joten otan itsekin "lomaa" eläkepäivistäni ja poistun kohteliaasti muualle siksi aikaa, että omistajat saavat rauhassa viettää omia lomiaan ja perhejuhliaan saaressa.

Elokuulla lomakausi alkaa olemaan jo lopuillaan, joten pääsen taas "talonmieheksi" saareen. Mustikkakausi jatkuu ja sienikausi alkaa, pian jo puolukkakin kypsyy. Satoa omasta pellosta saa vielä riittämiin, se olisi tarkoitus.

Päivät sujuvat mukavasti. Saa herätä ihan omaan tahtiin, ajoittaa ruokailut, kuten haluaa ja rytmittää työt ja levon haluamallaan tavalla. Varmaan siitä syntyy kuitenkin ihan oma tasainen rytminsä.
Aamulla on laitettava hellaan tulet ja alettava aamupalan tekoon. Kahvi ja puuro valmistuvat hellalla samalla kun laittelee muut ruuat valmiiksi.
Aamupalan jälkeen voisi käydä verkoilla tai katiskalla katsomassa päivän saaliin. Jos sitä tulee, on tietysti hetikin hommia kalojen perkaamisessa. Siitähän sitten määrän mukaan saa päivän ateriaan tarpeet. Kalaruokaa tulee varmaankin syötyä usein tuollaisessa paikassa. Liharuokia vähemmän, kun kesäaikaan kaupasta tuominen ei kannata pilaantumisen takia. Pitkä matka ei mahdollista kylmäketjun ylläpitoa.
Lounaan jälkeen voi taas puuhastella remontoinnin ja kunnossapidon merkeissä. Välillä voi käydä välipalalla. Illalla taas saunan lämmitykseen.

Pari kertaa viikossa tulee käytyä kauppa- ja asiointireissulla. Moottorivenettä tarvitaan.

Vapaa-ajan ongelmia tuskin tulee, vaikka mukavuudet puuttuukun. Ei tuolla tarvitse TV:tä, tietokonetta tai kännykkää. Toki siellä kännykkä kuuluu ja nettiinkin varmaan joku yhtiö tarjoaa langatonta yhteyttä, mutta sähkön puutteen vuoksi olisi hankala olla jatkuvasti tavoitettavissa. Saaressa on kyllä aggregaatti, joten sähköä sieltä kyllä saa, mutta ei ole tarkoituksenmukaista ajaa konetta koko ajan vain saadakseen jatkuvan nettiyhteyden. Aggregaatti hommattiin saareen aikoinaan lähinnä lypsykonetta varten.
Voihan siellä pitää ns. "nettipäivän", jolloin yhtenä päivänä ajaa konetta sen verran, että saa akut laitteisiin ladattua, että voi ottaa silloin tällöin yhteyttä "ulkomaailmaan". Radio vie sen verran vähän sähköä, että sellainen siellä pitää kyllä olla. Vaikka sitten paristoilla.
Jos vielä on ongelmia vapaa-ajan kanssa, lisätään listaan kirjat, joita kyllä voi lukea, kun vaan valoa riittää. Samoin käsitöiden tekeminen kiinnostaa. Voisin hyvin tehdä pajutöitä, tai ihan vaikka käsitöitä, kutomista ja virkkaamista. Kaiken maailman kuivakukka-asetelmia, kransseja ja sellaisia. Harrastaa valokuvaamista tai taulujen maalaamista. Kyllä sitä eläkepäiville tekemistä riittää yllin kyllin, kun vaan ottaa asiakseen.

Syyskuulla alkaa vedet viilenemään, samoin ilmat. Sato pitää kerätä pois ennen hallaöitä. Puolukka-aika on parhaimmillaan, samoin sieniä saa. Metsästyskausikin on alkanut, joten vesilintuja saattaa saada jo elokuun lopulta lähtien. Samoin jänistä syyskuulta eteenpäin. Tosin ilman koiraa se voi olla vaikeaa. Ja kyllähän koira on hyvä vesilinnustuksessakin. Mutta koiran hankkiminen pitää harkita tarkkaan, siinä on oma vastuunsa ja sitoutumisensa.
Syksyllä alkaa jo lintujen poismuutto, ja siinäkin saa seurata luonnon kulkua. Päivät lyhenevät ja illat hämärtyvät aikaisemmin. On aika alkaa laittaa taloa pikku hiljaa talvikuntoon. Polttopuita on syytä laittaa valmiiksi varastoon kuivumaan. Samoin kasvimaa pitää muokata talvea ja seuraavaa kevättä varten.

Lokakuulla alkaa olla jo käsillä aika lähteä pois saaresta ja jättää sukuni tila sijoilleen talven viettoon. Jos elämä on sujunut hyvin, on varmaan haikeaa jättää talo tyhjilleen. Mutta aikansa kutakin.

Yksi haave minulla on tämänkin lisäksi. Joulun vietto tuossa talossa.

Toiveena olisi, että mahdollisimman moni omasta perheestäni saapuisi sinne viettämään hieman erilaista joulua. Voisi viettää oikein suvun juhlaa suurella porukalla.

Olisi varsin erikoista viettää joulua, kun ei ole sähköä, sähkökynttelikköjä, sähkövaloja. Ruokien valmistus puuliedellä ja leivinuunissa. Illan viettoa kynttilöiden ja lyhtyjen valossa, kuusessakin oikeat kynttilät. Ei sähköisiä "vempaimia" häiritsemässä. Laulettaisiin yhdessä lauluja, leikittäisiin ja pelattaisiin, vietettäisiin yhdessä laatuaikaa. Saunottaisiin rantasaunassa lyhtyjen valossa, kuljettaisiin takaisin talolle lumi- ja jäälyhtyjen reunustaessa pihapolkua, kirkkaan tähtitaivaan alla, pois katuvalojen ulottumattomissa.

Tämä kaikki se olisi elämää. Sitten varmaan heräisin unestani......