Merkillistä mainontaa ja katumuksia kesken kauppareissun

MERKILLISTÄ MAINONTAA

Oletteko kiinnittäneet huomiota television mainontaan?
Olen itse kategorioinut ne suunnilleen kolmeen luokkaan, hauskoihin ja toimiviin, neutraaleihin ja mitäänsanomattomiin sekä ärsyttäviin ja järjettömiin.

Sinänsähän mainokset ovat turhia minulle, en todellakaan tee ostospäätöksiä niiden mukaan. Jos katsomani ohjelma on talletettuna, kelaan mainokset aina ohi, kuka niitä katsoo?
Suoraan katsottaessa niitä mainoksia on sitten pakko tuijottaa, ellei joka kerta halua käydä jääkaapilla/vessassa/jotain muuta.

En nyt tässä blogissa puutu hyviin taikka varsinkaan mitäänsanomattomiin mainoksiin, vaan ennemminkin juuri niihin ärsyttäviin ja käsittämättömän hölmöihin mainoksiin.

Bafucin - imeskelytabletti suun ja nielun desinfiointiin
Mainoksessa valkoiseen kostyymiin pukeutunut nainen soittaa toisella kädellä flyygeliä ja toisella kädellä rahistelee Bafucin-rasiaa kuin rytmimunaa. OK.
Mutta mitä ihmettä se jalkapallo tekee mainoksessa? Nainen pompottelee sitä päällään, tosin trikkihän se on, tuskin pystyisi siihen oikeasti, vaikka naiset kuulemma montaakin asiaa pystyvät samanaikaisesti tekemään.
Ymmärtäisin, jos mainostettaisiin päänsärkylääkettä, mutta miten jalkapallo liittyy suun desinfiointiin?

Lotus-Embo - ihonhoitotuote
Mainoksessa kerrotaan, että olet saanut syntymälahjaksi ihon. Ahaa. Ja se liittyy WC-paperiin miten?
Siten, että mainoksessa sanotaan, että Lotus Soft Embon avulla voit pitää hyvää huolta ihostasi. Just.
Täytyy nyt ihan pyytää anteeksi nokialaiselta Oy SCA Hygiene Products Ab:lta, kun olen tähän asti käyttänyt tätä ihonhoitotuotetta vain pyllyni pyyhkimiseen. Olen vissiin ymmärtänyt jutun jotenkin väärin. No, ihoahan sielläkin on, vaikkakin prosentuaalisesti aika vähän, ainakin minun tapauksessa.

Dettol No-Touch käsisaippualaite
Mainoksessa näytetään ja sanotaan, kuinka hygienisesti saippualaite annostelee saippuan käteesi ilman, että tarvitsee koskea mihinkään pumppusysteemeihin. Niistä kun tulee käsiin bakteereita, hyi!
Käydäänpäs nyt läpi tuo käsienpesuprosessi.
Avaat hanan, likaisilla käsillä tietysti.
Kastelet kädet.
Otat saippuaa pumppupullosta, jolloin bakteereja siirtyy pumppulaitteeseen. Kamalaa, jos käytät edelleen palasaippuaa, hyihyi!!
Peset kädet saippualla puhtaaksi.
Huuhtelet juoksevalla vedellä.
Laitat hanan kiinni, ja saat ne avatessa siirtyneet bakteerit takaisin käteesi.
Juu, ei toimi. Bakteerit leviää, tauteja tulee ja kansakunta kuolee sukupuuttoon.

Otetaan Dettol No-Touch ja tehdään sama.
No, muuten sama, mutta et siirrä käsistäsi bakteereja kuin ainoastaan hanaan, ja lopuksi hanasta takaisin puhtaisiin käsiin.

Tietysti voit tuhlata paperia ja kuivata kädet ensin ja sulkea hana sillä paperilla koskematta hanaan käsin. Tai tehdä kuivaus käsipyyhkeellä. Mutta nämä toimenpiteet voi tehdä ilman Dettoliakin.

Mitenkäs ympäristöasiat?
Dettol No-Touch tarvitsee kolme AA-paristoa toimiakseen. Onko se nyt hyvä juttu, jos käytännössä ihan samalla hygieniatasolla voit pestä kätesi ilman joka paikkaan tarvittavia paristojakin?
Onko idioottimaisempaa menetelmää tehty?

Vanish Pink pyykinpesuaine
Useassa mainoksessa kerrotaan, että vain mitallinen pesuainetta riittää. Mutta jos tarkkaan katsoo, niin huomaa, että se henkilö laittaa sen mitallisen ainetta pesukoneen lokeroon, joka on jo lähes täynnä sitä ainetta. Että miten se annostelu menikään?

KATUMUSHARJOITUKSIA KAUPASSA

Monesti kauppakierroksella ollessani olen törmännyt siihen, että tuotteita on väärillä hyllyillä.
Aloin kiinnittämään siihen huomiota, sittemmin olen alkanut kuvaamaan niitä väärissä paikoissa olevia tuotteita.
Ihmiset ovat selkeästi kesken kauppareissun tulleet toisiin ajatuksiin joidenkin tuotteiden kanssa, mutta eivät ole jaksaneet viedä niitä takaisin oikeille paikoilleen.
Tässä nyt muutamia kohtaamiani katumuksen kohteita.

Proteiinit menevät liukkaammin öljyn kera.

Energialakuja

Energiaa laatikoiden kantamiseen

Energiaa monessa muodossa

Hammastahnaa muffinien koristeluun

Tomaatit vaihtuivat Mentosiin

Tämä on sitä kuuluisaa juustomakkaraa, kuuluu juustohyllyyn.

Kalanmaksamuroja

Karamellit kasariin

Ei-pakastettua karpaloa

Ketsuppia 1 kg sekä 1,25 kg, outo hinnoittelu

Ketsupin hinnat, kuka ostaa kilon purkin?

Eksynyt kolapullo

Kuivattuja Pirkka-hedelmiä

Kuorellisia hedelmiä, luonnonkuori ja peltikuori.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Lämmittäviä tuotteita

Maraboun mauste

L'Orealin hiusmauste

Magic'in rinnalla, ehkäisymenetelmä tämäkin, Mehukatti jäi ostamatta, hampaat säilyi.

Rapeutta laatikoissa - ja pussissa.

Olutsuppia ja kolatsuppia.

Persikat permannolla

Tuccimiehen voimaeväät

Nopea katuminen - heti punnituksen jälkeen jäi siihen.

Kaikki sisältää vettä

Soodalla pasta saadaan kohoamaan.

Namisäilyke

Mummot ovat COOL, tuumaa sämpylät.

"Oi jalapenot, kaatukaa päälle, tulee tulinen tortilla!"

Kuuma peli tuo sähly, vaatii jäähdytystä.

Muista mausteet- ja Sana Sol!

Välillä näin päin, öljyä tonnikalassa.

Että näin.

Kuntoillen kohti eläkettä?

SYY SE ON TEKOSYYKIN...

Meidän firmassa, "Suomen suurimmassa kuntokoulussa", työskennellessäni olen vähitellen huomannut, että eipä se oma kunto ole juuri parantunut, pikemminkin päinvastoin.
Laskenut kuin se kuuluisa lehmän häntä.

Lehmä laskevine häntineen

Syitähän minä poika keksin vaikka kuinka, mutta peiliin en uskalla katsoa.

Se on nähkääs niin, että kun olen viimeiset kuusi vuotta kulkenut reissun päällä työpaikkakunnalla, ja asunut siellä työvuorojen välit, niin ei siellä tule kuntoiltua. Se asunto on keskellä metsää, ja siellä on susia ja karhuja ja hirviä ja mörköjä....

Vaarallinen hirvielukka

Vaarallinen vain liikaa nautittuna

Kamala mörköläinen

Sudennälkäinen petolauma

Ja vuorot on niiiiiiin pitkiä, että välit menee lepäämiseen ja nukkumiseen. EEeeei pysty, liian hapokasta...

Ja sitten, kun tulen kotiin, niin on olevinaan niiiiin paljon muuta ristuksen tärkeää, ettei ehdi puolta tuntia kävelylle...
On kaupassakäyntiä, vaimon halaamista, bänditreeniä, vaimon suukottelua, leipomista, vaimon hyvänä pitämistä, janiinedelleenjaniinedelleen...

Suukkoja vaimolle

Kyllähän minä olen huomannut, että ei tämä näin voi jatkua, nuorin poika juokseen Cooperin testissä kyllä saman ajan kuin minä, sen 12 minuuttia, mutta toisaalta juoksee pitemmälle. Kyllä mua nyt hävettää. Eihän nuorin poikani ole edes innostunut urheilusta.

PEILI JA NISKAVILLAT

Kun jo työmaalle kävely alkoi hengästyttää, siis noin 300 metriä, josta puolet luolassa, mutta ei portaita, aloin vähitellen huolestua, ettei tämä homma enää vetele. Nyt pitää tehdä jotain.

Yksi, tavallaan, apu tuli sitten kolmannelta pojaltani. Alkoi heittää haastetta, että olisko parin vuoden päästä puolikkaalle maratonille lähtijöitä, jos hän ja hänen kihlattunsa lähtisivät.
Siitäpä virisi itselleni ajatus, että mikäs ettei. Olis hieman motivaatiota lähteä liikkeelle, kun on tavoite ja jollain toisella samat ajatukset. Ei kehtaisi olla osallistumatta ja sitä kautta myöntää, että on huono kunto.

Aloin heti selailla netistä erilaisia juoksuohjelmia aloittelijoille. Kaivoin kirjahyllystä pölyttyneitä kirjoja kuntoilusta ja liikkujan ruokavaliosta.
Joo-o, olen ennen muinoin kivikaudella harrastanut juoksua, juoksin karkuun lentoliskoja ja dinosauruksia, sekä kävin aika ahkerasti kuntosalillakin useita vuosia, nostelemassa luolassa kivenmurikoita....

Tai ei tuosta kuntoilusta nyt noin kauaa ole, sehän tapahtui ihan tuossa viime vuosituhannella.

Totta puhuakseni olen lukioikäisenä osallistunut Jyväskylässä puolikkaalle Finlandia-maratonille, ja 21 km:n aikani oli tuolloin 1h 54min, jota pidän kyllä ihan kohtuullisena aikana.
Ja tästähän on aikaa vain reilut 30 vuotta.....ja kiloa....

Nyt siis peili esiin ja riuska ote niskavilloista ja liikkeelle!!

Löysinkin aika mukavan ohjelman itselleni, siitä on hyvä lähteä. Ei liian vaikea tai raskas, kun on kyse 105-kiloisesta liikkujasta, kun se liikunta on jäänyt pariin kertaan kuukaudessa.
Se on nimeltään "Sohvaperunan juoksukoulu". Ihan oikeasti!

Aloitin sen viime viikolla. Hyvältä vaikuttaa, vaikka olenkin vasta alussa ja mitään takeita sen jatkumisesta en lupaa. Toivon vaan, että motivaatio pysyy.

Tosin myönnän heti, että en tule noudattamaan sitä ihan kirjaimellisesti. Johtuen juuri siitä syystä, että en ala työjaksoilla tekemään ohjelmaa pilkuntarkasti. Yövuoropäivinä voi olla hankalaa.
Mutta yritän korvata ne väliinjäävät juoksulenkit sitten työpaikalla kuntoiluhuoneessa, minkä saimme juuri tehtyä valmiiksi. Siellä on penkki, monitoimitalja, levypainoja ja käsipainoja sekä kuntopyörä. Aina sitä voi pitkän työvuoron aikana muuataman liikkeen käydä tekemässä niillä välineillä.
Teen sitten juoksuohjelman mukaiset lenkit kotona siinä järjestyksessä, kuin ne listassa on. Ohjelma on 12-viikkoinen, mutta minulla menee tämän takia siinä varmaan 15-18 viikkoa. Mutta mitä sitten, onhan tässä aikaa.

TAVOITTEET

Mitään ihme tavoitteita en ala laittamaan, yritän pysyä realismissa.
Ensimmäinen tavoite on saada tuo ohjelma läpi talven aikana, ja jos sen saan, niin sitten asetan uusia tavoitteita jatkoa varten. Nämä ovat siis välitavoitteita.

Varsinainen tavoite olisi ensi syksynä, ennen eläkkeelle jäämistä, saada Cooperin testissä ikätasollani hyvä, se tarkoittaa 2000-2400 metriä. Jos menee yli 2400m, niin se olisi jo erinomainen. Viime vuonna juoksin vain 1510 metriä, mikä on siis alle 50v sarjassa (hävettävän) huono. Tänä vuonna en ole juossut, enkä juokse. Menisi varmaan vielä huonommin.

Ja jos tuo testi menee hyvin, ja juoksu edelleen maistaa, niin seuraava tavoite olisi sitten se poikani ehdottama puolikas maraton loppukesälle 2016.

Mutta sinne on pitkä matka, monta kilometriä. Niistä on vasta murto-osa liikuttu tällä uudella ohjelmalla.

Ja loppujen lopuksi, eihän sitä kuntoilua tehdä jonkun maratonin takia, vaan sen, että aikuisemmalla iällä olisi myös parempi kunto, jolloin ei ne vanhuuden vaivat ehkä niin helposti yllättäisi.

Jännityksellä jäämme, ainakin minä jään, odottamaan, kuinka kunto palailee pätkittäin.

Kesä 2014

Tervehdys ystävät, pitkästä aikaa.

Olipas kesä!!
Kaikenlaisia muistoja jäi mieleen ja kameran muistikortille.
Monenlaisia perhetapahtumia ja menoja oli kesä pullollaan.
Mistähän alkaisin....?

No jos kaikenlaiset poikkeavat tapahtumat kerron, niin niihin kuuluu Hyvä terveys -lehden tekemä haastattelu toukokuun puolivälissä. Minua ja vaimoani haastateltiin lehteen pitkään jatkuneen, jo teini-iässä alkaneen, parisuhteen johdosta ja siihen liittyvistä asioista. Kyseltiin pitkän suhteen salaisuutta ja mitä sen eteen olemme tehneet. Vaikeahan tuohon oli juuri mitään valaisevaa sanoa, yhteen toimivat kemiat varmaankin. Rakkaus ja huomioiminen. Pienet suukottelut ja halimiset silloin tällöin, esimerkiksi.
Lehti ilmestyi sitten heinäkuun alkupuolella, ja tokihan sen muutamat huomasivat ilman, että sitä isommin edes mainostimme.

Hyvä terveys -lehdessä ollut kuva

Kaikenlaista muutakin huomiota on tullut myös kesän aikana. Keväällä Viestikilta myönsi minulle viestiristin Ilmavoimien viestialalla tehdystä ansiokkaasta työstä.
Sen lisäksi Puolustuvoimain lippujuhlapäivänä 4.6. minulle myönnettiin sotilasansiomitali.
Ja syyskuulla tuli sitten se ensimmäinen puolivuosisata täyteen.

Sotilasansiomitali

Viestiristi

Bändien kanssa keikkakesä oli kohtalaisen hyvä, erilaisia keikkoja oli mukavasti pitkin kesää,

Pukkilansaari, Isokyrö 5.7.2014

Mäkihallin lava, Lehtimäki 2.8.2014

Alkukesästä kävin työporukan kanssa miniristeilyllä Turusta Tukholmaan ja takaisin, hyvä reissu.


Sitten alkoikin toisen poikamme häiden valmistelut. Tai olihan niitä jo suunniteltu pitkin kevättä, mutta nyt asiat alkoivat konkretisoitua.
Häät olivat lauantaina 28.6. Jalasjärvellä, mutta ajoimme Vaasaan vanhimman poikamme perheen luo jo keskiviikkona.
Perjantaina ajoimme Seinäjoelle, haimme häävieraiden ruokatarvikkeet ja suunnistimme Jalasjärvelle, Luopajärven Nuorisoseuralle valmistelemaan juhlia.
Olimme varanneet lomamökin Peräseinäjoen puolelta perjantaista maanantaille saakka. Se oli sopivalla etäisyydellä juhlapaikasta, että pystyimme hoitamaan valmistelut ja järjestelyt hyvin.
Lauantai sujui hyvin, poika saatiin naimisiin ja juhlat sujuivat hyvin sekä juhlapaikalla että sitten jatkoilla mökillä.
Jos nyt kommellukseksi voi sanoa, niin lippua tankoon nostaessa lippu irtosi ylhäällä kiinnikkeestään ja koko naru lippuineen tuli alas, niinpä ei sitten liputettu.
Tuon viikonlopun jälkeen olimme aika väsyneitä. Mutta hienot juhlat.

Kaarikuja alttarille

Häätanssi

Juhlasali

Heinäkuun puolivälissä teimme rengasmatkan. Ajoimme lauantaina ensin enoni 60-vuotissynttäreille Petäjävedelle. Siellä oli mukavat puutarhajuhlat, vieraita oli sopivasti, sukulaisiakin ihan kivasti. Enpä ollut useitakaan nähnyt piiiiitkäääään aikaan. Kummitätiänikään, äitini siskoa, en vissiiin kymmeneen vuoteen. Äitini äitikin oli juhlissa mukana, varsin virkeänä, vaikka nyt syyskuussa tuli ikää jo kunnioitettavat 99 vuotta. Mummollani alkaa olla näön ja kuulon kanssa ongelmia, mutta pää ja varsinkin muisti pelaa todella hyvin.
Petäjävedeltä jatkoimme illalla Jyväskylään minun äidilleni, missä olimme yötä.
Sunnuntaina jatkoimme aamupäivästä matkaa Kouvolan suuntaan. Menimme ensin Anjalankoskelle kurssikaverini ja tyttäremme kummien kotiin. Illalla kävimme katsomassa Korvenkylän kesäteatterissa Topi Sorsakoskesta kertovan musiikkinäytelmän Kaksi kitaraa. Olipa hieno esitys. The Secrets -bändi oli soittamassa musiikin esityksen lauluihin.
Anjalankoskelta sitten ajoimme iltaa myöten takaisin Tampereelle.
Sää oli koko viikonlopun lähes helteinen, mutta ei liian tukala. Hieno reissu.

Kesäpäivä Petäjävedellä

Korvenkylän kesäteatteri

The Secrets

Heinäkuun lopulla ajoimme puolisoni veljen luo Kangasniemelle. Olimme siellä muutaman hellepäivän, saunoimme ja grillasimme.
Viikonlopuksi ajoimme taas Jyväskylään. Perjantaina vietimme, meidän perhe, äitini ja veljeni lapsineen, lämmintä kesäpäivää Jyväskylän seurakunnan omistamassa ja ylläpitämässä Lehtisaaressa saunoen, uiden ja lopuksi picnicillä eväitä syöden. Hieno paikka avoinna kaikille kävijoille Tuomiojärvessä.
Lauantaina 26.7. oli edesmenneen appiukkoni leskipuolison 80-vuotissynttärijuhlat Halssilan Kivistön työväentalolla. Mukana oli tuolloin myös äitini äiti, ja tulikin pitkästä aikaa juteltua hänen kanssaan sukumme eri vaiheista. Tai siis minähän tässä olin kuunteluoppilaana, kuuntelin mielelläni tarinoita vuosikymmenten takaa, pitkältä ajalta ennen syntymääni.

Kesäinen Lehtisaari Jyväskylän Tuomiojärvessä

Sunnuntaina oli veljenpoikani rippijuhlat, missä poikkesimme myös. Ja tuolla tarinat mummoni kanssa vain jatkuivat.
Rippijuhlien jälkeen lähdimme sitten ajamaan kohti Saarijärveä. Olimme keväällä hakeneet perhetukilomaa, joka meille myönnettiin. Se oli Päällystön Naisten Liiton kautta saatu perheloma Saarijärven Summassaaren kylpylässä, sunnuntaista perjantaille täyshoidolla. Sitä syömisen määrää......

Näkymä mökkimme terassilta Summasjärvelle

No tulihan siellä puuhailtuakin järjestettyjä aktiviteetteja, ulkopelejä, uintia järvessä ja uima-altaalla, sählyä, yhteislauluiltaa, karaokea, tanssia, valokuvasuunnistusta.
Säät olivat kohdallaan, hellettä piisasi, kuten koko loppukesän aikana, seassa oli joinakin päivinä rajuja ukkosia, se oli hienoa!!
Saarijärveltä palauduimme vähitellen kotiin ja loma loppui ja työt alkoivat.

Elokuun lopulta mainittakoon Kangasalan Mobiliassa järjestetty Rautalankaa ja jenkkiautoja -tapahtuma, jossa soitimme toisen bändini, Kingbones'in kanssa pari settiä ennen illan pääesiintyjää, Vesa Snygg ja Satelliitti-yhtyettä. Komeita autoja!






















Tässäpä niitä kesätapahtumia riitti. Jatkoa tapahtumille on tulossa, kun järjestämme minun ja vaimoni yhteiset 50-vuotisjuhlat lokakuun lopulla. Vähän toisenlaiset...
Olemme suunnitelleet, että juhlissa esiintyy neljä sellaista bändiä, missä olen soittanut tai soitan edelleen. Mutta niistä sitten juhlien jälkeen oma raportointi.

Ja onhan tässä välissä vielä kahden lapsen valmistuminen ammatteihin. Tytär ammattikoulusta ja kolmas poika ammattikorkeakoulusta. Että juhlia piisaa! Hienoa!!

Hyvää alkanutta syksyä!!

Taksvärkkipäivä maalla

Tulipa mukava tutustuminen maalaistalon arkeen keväällä ennen kylvökauden alkua.

Pojallani (15v) oli koulussa ns. taksvärkkipäivä, jolloin voi olla pois koulusta ja tehdä jossain töitä, ansaita vähän rahaa, joka sitten viedään koululle ja sillä summalla osallistutaan johonkin hyväntekeväisyyteen.
Tänä vuomma varoja kerätään neljään kohteeseen; Plan-kummilapsiprojektiin El Salvadoriin, WWF Itämeren suojeluun, uuteen lastensairaalaan (Helsinki) ja viidakkokouluun Beniniin.

Perinteisesti lapset ovat tehneet kotitöitä ansaitakseen keräysrahan, tiskausta, siivousta, roskien vientiä.

Nytpä minulle välähti idea mieleen. Minullakin oli ollut aikeita käydä eräällä maatilalla pitkin kevättä ja tarjota apua tilan isännälle. Nyt päätin ottaa yhteyttä ja kysyä, sopisiko meidän molempien tulla käymään.
Ja sopihan se.

Torstai aamuna 24.4. heräsimme klo 06.30 ja haukkasimme hieman aamupalaa. Mukaan varasimme evästä, vaikka tiedossa oli, että ruokaakin on toki tarjolla. Otimme myös sellaisia vaatteita päälle, joiden likaantuminen työssä ei haittaisi.

Hieman klo 7 jälkeen pääsimme matkaan. Aamu - niinkuin koko päivä - oli aurinkoinen. Aamulla oli vielä viileätä, yöllä oli ollut jokunen aste pakkastakin.

Matkaa tuolle maatilalle oli noin 100 km, ja perillä olimme klo 08.15.
Isäntä oli heti vastassa ja pyysi meitä kone-/korjaamohallille. Alkuun vähän järjestelimme paikkoja, samalla kun juttelimme isännän kanssa kuulumisia.

Toisena hommana isätä ajoi traktorin peräkärryineen kauempana olevan konehallin taakse ja alkoi neuvoa poikaani traktorin takana kiinni olevan tukkinosturikouran ohjaamisessa. Pian poikani saikin ruveta opettelemaan nostolaitteen käyttöä.
Isännälle tuli joku toinen mies vierailulle, joten isäntä jätti meidät harjoittelemaan kouran käyttöä.
Kun olimme molemmat harjoitelleet jonkun aikaa, aloimme lajittelemaan lavalla ollutta metallijätettä omiin paikkoihin annetun ohjeen mukaan.

Se homma sujui joutuisasti, niinpä isäntää odotellessa aloimme pojan kanssa kiertää konehallia. Maatalousalaa jonkun verran tuntevana esittelin pojalleni eri koneita ja laitteita, että mitä niillä tehdään.

Pian isäntä tuli sen toisen miehen kanssa, sanoi käyvänsä hänen kanssaan jossain työmaalla ja pyysi meitä menemään kotiinsa, kun vaimonsa oli laittanut meille aamupalaa.
Aamupalalla menikin jonkun aikaa, ja juttelimme samalla emännänkin kanssa.

Isäntä palasi ja pääsimme sitten seuraavaan hommaan. Hän varasi muutaman raivausveitsen ja järeähkön oksaleikkurin ja lähdimme kilometrin päässä olevalle taimikkokohteelle.

Vasemmalla oksaleikkuri, oikealla raivausveitsi.








Poikani meni isännän pakettiauton kyytiin, minä sain ajaa mönkijällä perässä.

Taimikolla menikin sitten tunnin verran, ensin isäntä neuvoi, mitä tehdään, sitten vain aloimme tehdä taimikon hoitotoimenpiteitä, välillä omatoimisesti, välillä taas isännän opastuksella. Lähinnä havupuiden taimien ympäriltä poistettiin muut vesakot antamaan kasvutilaa kuusen- ja männyntaimille
Hikihän siinä meinasi tulla, kun oikeisiin töihin pääsi. Kelikin oli mitä parhain, aurinko paistoi ja mukavan lämmintäkin jo. Kevät vielä niin mukavaa aikaa, kun ei ole hyttysiä eikä paarmoja kiusana.

Vaan koittihan se ruokataukokin. Ajoimme takaisin tilalle ja menimme syömään. Perunoita, lihapullia ja salaattia. Kylläpä maistui.

Kun ennen ruokailun aloittamista vaihdoin paitaa autolla päälleni, isäntä sattui näkemään yhden kesärenkaan autoni takajalkatilassa, hän kysyi, että onko minulla kesärenkaat mukana, että voidaan vaihtaa ne ruuan jälkeen.
Niinpä aloitimme iltapäivän vaihtamalla autooni kesärenkaat. Isäntä etsi työkalut, pulttipistoolin ja tunkin, pojalleni hän veti vesiletkun, että poikani sai heti pestä talvirenkaat painepesurilla. Me siis jatkoimme minun auton kimpussa ja isäntä haki sillä välin kaivuutraktorin siihen lähelle, ja alkoi sitä huoltamaan.
Kun sain renkaat vaihdettua isäntä sanoi, että pese nyt auto samalla, kun se painepesuri on siinä valmiina.

HÖH, isännällehän tässä piti niitä töitä tehdä eikä itselle isännän välineillä. Olipas mukavaa!

Renkaat vaihdettiin ja auto pestiin, sitten minäkin menin auttamaan kaivurin huollossa. Isäntä haki voiteluprässin, ja aloin laittaa vaseliinia etukuormaajan ja takana olevan kaivinkauhan jokaiseen nippaan. Ja niitä nippojahan löytyi useita.

Tämän työn jälkeen isäntä kysyi, haluammeko käydä heidän kesämökillään. Oli aiemmin ollut puhetta, että jos minä tulisin useammaksikin päiväksi tilalle töihin, voisimme koko perhe yöpyä siellä mökillä.
Siitä sitten auton kyytiin, mutta ensin poikkesimme yhdellä pellonraivaustyömaalla. Metsää oli kaadettu ehkä hehtaarin ala ja kaikki puut ja juurakot kaivettu ylös. Isäntä jutteli hetken raivausmiehen kanssa ja sitten jatkoimme sinne mökille.

Mökki oli tietysti järven rannalla, lisäksi siellä oli tosi upea hirsinen savusauna, jossa oli mahtava kivikasa kiukaana ja mustanpuhuvat lauteet korkealla. Mahtaa tulla hyvät löylyt tuossa, tuumin.

Mökki oli ihan mukavan kokoinen, kyllä siellä asuisi muutaman yön. Mökissä oli ennen ollut tavallinen puulämmitteinen sauna, mutta se oli muutettu makuukamariksi, ja sauna rakennettu uudestaan eri rakennukseen, siis se tavallinen sauna. Ja vielä tontilla oli yhdistetty puuliiteri ja puu-cee.
Olisihan siellä mökilläkin kaikenlaista puuhastelua. Haravointia, rantapusikoiden ja muutamien puidenkin kaatoa ja polttopuiksi pilkkomista. Vaikka mökki on kuulemma kolmella eri perheellä käytössä, niin edellisenä kesänä sitä oli käytetty vain juhannuksena. Mökkiin tulee kuitenkin sähkö ja lämmin vesi, vaikka se vessa onkin perinteinen ulkohuussi.
Mutta upea mökki ja iltapäivän/ilta-auringon puolella tontti.

Mökiltä sitten ajoimme takaisin tilalle, kävimme vielä juomassa mehua ja poikakin sai isännältä kympin keräystä varten. Sitten suuntasimme auton kohti kotia. Poikani oli päivän töistä aika väsynyt, ja nukkuikin lähes koko paluumatkan. Ei ole oikein tottunut fyysiseen työhön, kaupunkilaisnuori....

Kohti unelmaa

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2014, arvoisat lukijani!


Toiseksi viimeinen vuosi nykyisessä työssäni, ammatissani ja virassani on alkanut.

No, otsikko ja tämänkertainen blogini eivät liity siihen ollenkaan.

Kirjoitin taannoin, itse asiassa 25.5.2013, utopistisesta haaveestani päästä asumaan kuten isovanhempani ovat ennen muinoin asuneet. Maalle.

Nyt hieman näyttää siltä, että tuo haave on jollain tavalla tulossa mahdolliseksi.

Kävimme joulun alla tutustumassa hieman kauempana maaseudulla yhteen maalaistaloon, joka oli ilmoitettu vuokrattavaksi maa- ja metsätöistä kiinnostuneelle perheelle, ja toiveena oli vielä kiinteistön kunnossapitotaitoja.
Laitoin sähköpostia, ja se johti tutustumiskäyntiin kohteessa.

Sähköpostitietojen perusteella paikka oli jo lupaava, vanha maalaistalo, isot huoneet, joita riittävästi, puulämmitys, puuhella keittiössä.

Ajelimme joulun alla sunnuntaina reilun tunnin päähän Tampereelta. Kyseinen paikka on pienellä kylällä, kokolailla kylän perukoilla tien lähes viimeisenä talona.

Mutta kun sinne pihaan ajoi, niin odotukset kohosivat entisestään.
Iso, keltaiseksi maalattu maalaistalo seisoi jykevästi keskellä pihaa. Vastapäätä pihalla oli navetta, mistä löytyi myös hevostallin puoli pilttuineen.
Talon portailta katsottuna vasemmalla puolella oli kaksikerroksinen aittarakennus, jonka katolla oli vellikello.

Isäntä oli tullut paikalle jo aiemmin, ja tulikin meitä vastaan sisältä. Kierros talossa alkoi.
Talossa on kaksi sisäänkäyntiä etupuolella, joista oikeanpuoleinen oli käytössä. Ensin kylmä umpinainen kuisti, eli porstua, mistä sisäänkäynti suoraan isoon pirttiin.
Pirtti oli ehkä kolmannes koko asunnon pinta-alasta. Pirtissä oli vanhanaikainen kaksikerroksinen sänky, iso pirtinpöytä, ja tietenkin avotakka sekä leivinuuni. Katossa oli hirret reikäleipien kuivattamiseen ja säilyttämiseen.

Pirtistä oli käynti talon keittiöön, joka oli etupihan puolella. Keittiö oli jokunen vuosi sitten uusittu, uudet keittiökalusteet näyttivät nykyaikaisilta, mutta silti taloon istuvilta. Kalusteisiin kuului kiertoilmauuni ja keraaminen liesi, samoin astianpesukone. Keittiössä oli myös puuhella.











Keittiön takana oli ns. sali, siis niinkuin olohuone. Pirtistä johti keittiöön johtavan oven vierestä ovi myös tähän olohuoneeseen. Olohuoneen takana oli yksi makuuhuone.
Keittiöstä johti käytävä asunnon toiseen päähän, missä oli iso makuuhuone, talon eteläpäädyssä, ikkunat etelään ja länteen.
Käytävältä erkani myös käynti toiselle kuistille, missä siis se toinen sisäänkäynti. Siihen kuistille voisi laittaa vaikka rottinkikalusteet, ja siinä voi nauttia kesäaamuisin aamupalat auringon paistaessa pihan ylitse.
Samoin tuolta sisäänkäynnin puolelta oli kulku kodinhoitohuoneeseen, missä siis pesukone, kaapistot, suihkukoppi sekä puilla lämpiävä sauna.
Niin ikään tuosta oli ovi vintille, missä oli iso aulatila ja kaksi huonetta, jotka olivat enempi varastona tai kesähuoneina.
Pirtin takana oli lämmityshuone. Iso, siis ISO puukattila ja 5000 lirtan glykolisäiliö. Sitä sitten talvisin lämmitettiin ja glykoli kiersi talon pattereissa antamassa lämpöä. Nollakeleillä riitti lämmitys 2-3 päivän välein, mutta kovilla pakkasilla pitää pitää tulta pesässä koko ajan, siis tehdä puiden täydennys aamuin illoin.

Pihatie jatkui asunnon ja aitan välistä peltoalueelle, noin 600 metrin päässä oli talolle kuuluva oma ranta ja siellä pieni rantasauna. Rantaan oli tuotu hiekkaa ja se oli siksi lapsiystävällinen.

Tila sijaitsee kokonaisuudessaan erään niemen alueella, tilaa siis kiertää järvialueet lännestä pohjoisen kautta lähes itäpuolelle. Tämä rantasauna-alue näkyy pihasta, joten talolla on järvinäköala.


Eikä tässä vielä kaikki, kuten eräskin tv-mainos aina mainosti.

Isännällä on iso maatila itsellään, peltoa ja metsää jonkunkin verran.
Taka-ajatus hänellä on tässä ollut, että saisi asukkaasta itselleen aputyömiestä metsä- ja peltotöihin aina silloin tällöin. Olisi siis haluamaani maataloustyötäkin tarjolla, Wau!!
Samoin omaan käyttöön saisi aitan takaa isännän peltomaata sen verran, kun tarvitsee esimerkiksi perunaa ja muita puutarhakasviksia varten. Ohhoh!!

Tämähän on kuin nenä päähän!

Kun sitten lopuksi kävimme isännän kotona kahveella ja keskustelemassa, niin palaset ikäänkuin asettuivat siihen asentoon, että alamme vain odotella niiden loksahtamista paikoilleen.

Alkuvuodesta tuli viestiä, että isäntä on päättänyt ensin kunnostaa vanhaa taloa, koska ajatteli, että minun hankalien työvuorojen takia en sitä pystyisi kovin nopealla aikataululla itse tekemään. Hän on palkannut perinnemestarin kunnostustöihin, laitattaa hänellä kuntoon sisällä avotakan ja leivinuunin, koska ovat hieman rapistuneet, sitten kunnostaa vintin aulan lattian sekä vielä kodinhoitohuoneen.
Ulkona hommista tehdään talon salaojitus, koska kellariin (keittiön alla) menee hieman vettä, ja se pitää saada pois. Lisäksi peltikatto uusitaan.
Salaojituksen yhteydessä isäntä aikoo rakennuttaa pihaan laatoista pation puutarhakalusteille ja grillille.
Samoin pihavalaistus on tarkoitus uusia.

Tällainen kokonaisuus meille nyt olisi tarjolla. Nyt vain pitää odotella, että milloin homma valmistuu sen verran, että pääsee asumaan.
Vaikka ei heti kesällä pääsisi, niin isäntä lupaili kuitenkin töitä, ja majoitukseksi tarjosi omaa rantamökkiään sellaislle ajankohdille, kun minua tarvitsee kesätöihin. Mökillä olisi kuulemma tilaa jopa 10:lle henkilölle.

Näinköhän minusta tulee (taas) MaalaisJussi? Jäämme odottamaan....
Jos ja kun toteutuu, niin ilman muuta palaan sitten asiaan uudestaan.