LYHTYKIRKKO
Olen pari kertaa aikasemmin osallistunut joulun alla järjestettävään lyhtykävelyyn, joka päättyi Messukylän Vanhaan Kirkkoon ja siellä pidettävään aamuiseen jouluhartauteen.
Minun ensimmäisellä kerralla lyhtykulkue lähti liikkeelle viereiseltä ostoskeskuksen parkkipaikalta, kävelyä oli alle kilometri. Toisella kertaa lyhtykävely alkoi toisaalta, mutta minä kävelin kotoa suoraan kirkkoon ilman osallistumista lyhtykulkueeseen.
Itse hartaus oli molemmilla kerroilla tunnelmallinen. Muutama tuttu joululaulu, muutama rukous ja saarna. Tilaisuus oli lyhyt jo senkin vuoksi, että kirkossa ei ollut mitään lämmitystä, olihan kyseessä vanha, keskiaikainen kivikirkko, joka on rakennettu jo 1400-luvulla, samalla myös Tampereen vanhin rakennus.
Kuva alla otettu jouluaattona 2013.
Tänä vuonna lyhtykävely oli päätetty järjesstää Sastamalassa, Vammalan keskustasta Tyrvään Pyhän Olavin kirkolle, sunnuntaina 22.12.2013.
Kuva yllä on otettu Sastamalan seurakunnan sivulta.
Kyseessähän on noin vuoden 1510 paikkeilla valmistunut, keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Rautaveden rannalla ja kansallismaisemassa, Kallialan kylässä.
21. syyskuuta 1997 kirkko paloi tuhopoltossa.
Sastamalan väki näytti yhteisöllisyyden voimansa, ja alkoivat rakentaa kirkkoa uudestaan alkuperäisen malliseksi pääosin talkoovoimin. Uusi kirkko otettiin rakenteellisesti valmiina käyttöön vuonna 2003, mutta taideteosten tekeminen aloitettiin vasta 2005, ja maalauksiaan myöten valmis kirkko vihittiin käyttöön 15.8.2009. Taideteokset olivat tehneet Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala.
Alla olevassa kuvassa on Osmo Rauhalan maalaamat alttarikuvat.
Alla olevassa kuvassa on Kuutti Lavosen maalaamat taideteokset parven kaiteessa.
Lyhtykävely jouluaamun hartauteen oli siis tänä vuonna tuohon kirkkoon.
Herätys minulla oli klo 4 aamulla. Puin päälle ja otin jugurttia aamupalaksi. Ulkovaatteet päälle ja kävelemään Messukylän kirkon luona olevalle bussipysäkille, lyhtykin oli mukana. Kyyti oli järjestetty Kangasalta Tampereen ja Nokian kautta Sastamalaan, ja keräsi väkeä siis matkan varrelta.
Klo 4.45 bussi tuli ja noukki minun lisäksi kolme muuta aikaista aamun virkkua. Matka jatkui Kalevan ja Tammelan kautta keskustorille, sieltä Pispalan ja Epilän kautta vanhaa Nokian tietä, Kalkun kautta Nokialle, ja sieltä viimeisetkin olivat tulleet mukaan. Matkalla lauloimme joitakin jouluisia lauluja tunnelman kohottamiseksi.
Melko lailla klo 6 olimme Sastamalassa, Tyrvään kirkolla, jota myös kahden ristin kirkoksikin on sanottu, johtuen kahdesta tornista, joissa on ristit. Siitä sitten nousimme bussista ja sytytimme lyhtyihin tulet ja lähdimme kävelemään lyhdyin reunustettua tietä kohti Pyhän Olavin kirkkoa. Matkaa sinne kertyisi 3 kilometriä. Alla Tyrvään kirkko Sastamalan keskustassa, Vammalassa.
Sää oli pilvinen, lämpötila muutaman asteen plussan puolella eikä lunta missään, siis täysin lumeton Etelä-Suomi. Meitä oli bussissa nelisenkymmentä, ja kulkueessa oli lisäksi myös sastamalalaisia tai muitakin muualta tulleita, jotka halusivat osallistua hieman erilaiseen joulun ajan hartauteen.
Matka sujui joutuisasti, tuntui, että väki vaan matkalla lisääntyi, vaikka bussin väki kulkueessa osaltaan venyi osan kävellessä nopeammin ja osan hitaammin.
Viimein kirkkokin tuli näkyviin. Aamupimeässä näkyi mahtavasti, kun ihmiset kävelivät kulkueessa lyhdyt käsissään ja muodostivat tunnelmallisia valojonoja viimeisen vajaan kilometrin matkalle, joka näkyi maantielle.
Kävely peltotietä Kallialan kylälle, sieltä vielä oma tiensä Rautaveden rantaa mukaillen kirkon pihaan.
Siellä ihmiset jättivät lyhtyjään palamaan kiviaidan kupeelle ja alkoivat siirtyä sisätiloihin.
Kirkossa oli hämärää, kun valaistusta ei oltu heti saatu päälle.
Sähköähän siellä ei ollut, mutta ilmeisesti sähköä oli jostain saatu tuotua, että jonkunlainen valaistus saatiin ennen tilaisuuden alkua kirkkoon. Sekin oli tosin melko himmeä, koska osa väkeä joutui taskulamppujen valossa lukemaan laulujen sanoja, jos eivät sattuneet muistamaan niitä ulkoa.
Minä istuin kirkon takaosaan, parven alle, missä oli tosi hämärää, ja siksi mukavan tunnelmallista. Väkeä oli lopulta niin paljon, että viimeiset tulijat eivät mahtuneet istumaan. Ehkä sen puolituntisen jaksaa seistäkin.
Tilaisuus alkoi, laulettiin tuttuja jouluisia virsiä, Enkeli taivaan ja Maa on niin kaunis. Saarnan ohella pappi kertoi kuulutuksiakin, mutta ne olivat peräisin jostain 1700-luvulta ja osa sen verran huonolla käsialalla tai kulunut pois, että ihan kaikesta ei selvää saanut. Kuulutuksista sai kuitenkin selville, mitä elämä siihen aikaan oli seurakunnassa ollut.
Tilaisuuden jälkeen oli pihalla Sastamalan maahanmuuttajien tarjoama kaakaotarjoilu, ja siitä matka jatkui bussille. Bussilla siirryimme paikallisen retkeily-yhdistyksen järjestämään ja tarjoamaan aamukahvitilaisuuteen paikallisella leipomolla.
Vaikka paluumatkallakin lauloimme joululauluja, niin meinasi väkisin uni painaa silmiä kiinni.
Jaksoin kuitenkin olla hereillä matkan, ja lopulta olin kotona noin klo 10.
Oli mahtavaa päästä rauhoittumaan tunnelmalliseen kirkkoon joulun alla, ja toisaalta nähdä samalla kertaa upean voimannäytön tulos, Pyhän Olavin kirkko uudessa kuosissaan.
Yhtä erittäin mahtavaa kokemusta rikkaampana rauhoituin joulun viettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti