Kesä 2014

Tervehdys ystävät, pitkästä aikaa.

Olipas kesä!!
Kaikenlaisia muistoja jäi mieleen ja kameran muistikortille.
Monenlaisia perhetapahtumia ja menoja oli kesä pullollaan.
Mistähän alkaisin....?

No jos kaikenlaiset poikkeavat tapahtumat kerron, niin niihin kuuluu Hyvä terveys -lehden tekemä haastattelu toukokuun puolivälissä. Minua ja vaimoani haastateltiin lehteen pitkään jatkuneen, jo teini-iässä alkaneen, parisuhteen johdosta ja siihen liittyvistä asioista. Kyseltiin pitkän suhteen salaisuutta ja mitä sen eteen olemme tehneet. Vaikeahan tuohon oli juuri mitään valaisevaa sanoa, yhteen toimivat kemiat varmaankin. Rakkaus ja huomioiminen. Pienet suukottelut ja halimiset silloin tällöin, esimerkiksi.
Lehti ilmestyi sitten heinäkuun alkupuolella, ja tokihan sen muutamat huomasivat ilman, että sitä isommin edes mainostimme.

Hyvä terveys -lehdessä ollut kuva

Kaikenlaista muutakin huomiota on tullut myös kesän aikana. Keväällä Viestikilta myönsi minulle viestiristin Ilmavoimien viestialalla tehdystä ansiokkaasta työstä.
Sen lisäksi Puolustuvoimain lippujuhlapäivänä 4.6. minulle myönnettiin sotilasansiomitali.
Ja syyskuulla tuli sitten se ensimmäinen puolivuosisata täyteen.

Sotilasansiomitali

Viestiristi

Bändien kanssa keikkakesä oli kohtalaisen hyvä, erilaisia keikkoja oli mukavasti pitkin kesää,

Pukkilansaari, Isokyrö 5.7.2014

Mäkihallin lava, Lehtimäki 2.8.2014

Alkukesästä kävin työporukan kanssa miniristeilyllä Turusta Tukholmaan ja takaisin, hyvä reissu.


Sitten alkoikin toisen poikamme häiden valmistelut. Tai olihan niitä jo suunniteltu pitkin kevättä, mutta nyt asiat alkoivat konkretisoitua.
Häät olivat lauantaina 28.6. Jalasjärvellä, mutta ajoimme Vaasaan vanhimman poikamme perheen luo jo keskiviikkona.
Perjantaina ajoimme Seinäjoelle, haimme häävieraiden ruokatarvikkeet ja suunnistimme Jalasjärvelle, Luopajärven Nuorisoseuralle valmistelemaan juhlia.
Olimme varanneet lomamökin Peräseinäjoen puolelta perjantaista maanantaille saakka. Se oli sopivalla etäisyydellä juhlapaikasta, että pystyimme hoitamaan valmistelut ja järjestelyt hyvin.
Lauantai sujui hyvin, poika saatiin naimisiin ja juhlat sujuivat hyvin sekä juhlapaikalla että sitten jatkoilla mökillä.
Jos nyt kommellukseksi voi sanoa, niin lippua tankoon nostaessa lippu irtosi ylhäällä kiinnikkeestään ja koko naru lippuineen tuli alas, niinpä ei sitten liputettu.
Tuon viikonlopun jälkeen olimme aika väsyneitä. Mutta hienot juhlat.

Kaarikuja alttarille

Häätanssi

Juhlasali

Heinäkuun puolivälissä teimme rengasmatkan. Ajoimme lauantaina ensin enoni 60-vuotissynttäreille Petäjävedelle. Siellä oli mukavat puutarhajuhlat, vieraita oli sopivasti, sukulaisiakin ihan kivasti. Enpä ollut useitakaan nähnyt piiiiitkäääään aikaan. Kummitätiänikään, äitini siskoa, en vissiiin kymmeneen vuoteen. Äitini äitikin oli juhlissa mukana, varsin virkeänä, vaikka nyt syyskuussa tuli ikää jo kunnioitettavat 99 vuotta. Mummollani alkaa olla näön ja kuulon kanssa ongelmia, mutta pää ja varsinkin muisti pelaa todella hyvin.
Petäjävedeltä jatkoimme illalla Jyväskylään minun äidilleni, missä olimme yötä.
Sunnuntaina jatkoimme aamupäivästä matkaa Kouvolan suuntaan. Menimme ensin Anjalankoskelle kurssikaverini ja tyttäremme kummien kotiin. Illalla kävimme katsomassa Korvenkylän kesäteatterissa Topi Sorsakoskesta kertovan musiikkinäytelmän Kaksi kitaraa. Olipa hieno esitys. The Secrets -bändi oli soittamassa musiikin esityksen lauluihin.
Anjalankoskelta sitten ajoimme iltaa myöten takaisin Tampereelle.
Sää oli koko viikonlopun lähes helteinen, mutta ei liian tukala. Hieno reissu.

Kesäpäivä Petäjävedellä

Korvenkylän kesäteatteri

The Secrets

Heinäkuun lopulla ajoimme puolisoni veljen luo Kangasniemelle. Olimme siellä muutaman hellepäivän, saunoimme ja grillasimme.
Viikonlopuksi ajoimme taas Jyväskylään. Perjantaina vietimme, meidän perhe, äitini ja veljeni lapsineen, lämmintä kesäpäivää Jyväskylän seurakunnan omistamassa ja ylläpitämässä Lehtisaaressa saunoen, uiden ja lopuksi picnicillä eväitä syöden. Hieno paikka avoinna kaikille kävijoille Tuomiojärvessä.
Lauantaina 26.7. oli edesmenneen appiukkoni leskipuolison 80-vuotissynttärijuhlat Halssilan Kivistön työväentalolla. Mukana oli tuolloin myös äitini äiti, ja tulikin pitkästä aikaa juteltua hänen kanssaan sukumme eri vaiheista. Tai siis minähän tässä olin kuunteluoppilaana, kuuntelin mielelläni tarinoita vuosikymmenten takaa, pitkältä ajalta ennen syntymääni.

Kesäinen Lehtisaari Jyväskylän Tuomiojärvessä

Sunnuntaina oli veljenpoikani rippijuhlat, missä poikkesimme myös. Ja tuolla tarinat mummoni kanssa vain jatkuivat.
Rippijuhlien jälkeen lähdimme sitten ajamaan kohti Saarijärveä. Olimme keväällä hakeneet perhetukilomaa, joka meille myönnettiin. Se oli Päällystön Naisten Liiton kautta saatu perheloma Saarijärven Summassaaren kylpylässä, sunnuntaista perjantaille täyshoidolla. Sitä syömisen määrää......

Näkymä mökkimme terassilta Summasjärvelle

No tulihan siellä puuhailtuakin järjestettyjä aktiviteetteja, ulkopelejä, uintia järvessä ja uima-altaalla, sählyä, yhteislauluiltaa, karaokea, tanssia, valokuvasuunnistusta.
Säät olivat kohdallaan, hellettä piisasi, kuten koko loppukesän aikana, seassa oli joinakin päivinä rajuja ukkosia, se oli hienoa!!
Saarijärveltä palauduimme vähitellen kotiin ja loma loppui ja työt alkoivat.

Elokuun lopulta mainittakoon Kangasalan Mobiliassa järjestetty Rautalankaa ja jenkkiautoja -tapahtuma, jossa soitimme toisen bändini, Kingbones'in kanssa pari settiä ennen illan pääesiintyjää, Vesa Snygg ja Satelliitti-yhtyettä. Komeita autoja!






















Tässäpä niitä kesätapahtumia riitti. Jatkoa tapahtumille on tulossa, kun järjestämme minun ja vaimoni yhteiset 50-vuotisjuhlat lokakuun lopulla. Vähän toisenlaiset...
Olemme suunnitelleet, että juhlissa esiintyy neljä sellaista bändiä, missä olen soittanut tai soitan edelleen. Mutta niistä sitten juhlien jälkeen oma raportointi.

Ja onhan tässä välissä vielä kahden lapsen valmistuminen ammatteihin. Tytär ammattikoulusta ja kolmas poika ammattikorkeakoulusta. Että juhlia piisaa! Hienoa!!

Hyvää alkanutta syksyä!!

Taksvärkkipäivä maalla

Tulipa mukava tutustuminen maalaistalon arkeen keväällä ennen kylvökauden alkua.

Pojallani (15v) oli koulussa ns. taksvärkkipäivä, jolloin voi olla pois koulusta ja tehdä jossain töitä, ansaita vähän rahaa, joka sitten viedään koululle ja sillä summalla osallistutaan johonkin hyväntekeväisyyteen.
Tänä vuomma varoja kerätään neljään kohteeseen; Plan-kummilapsiprojektiin El Salvadoriin, WWF Itämeren suojeluun, uuteen lastensairaalaan (Helsinki) ja viidakkokouluun Beniniin.

Perinteisesti lapset ovat tehneet kotitöitä ansaitakseen keräysrahan, tiskausta, siivousta, roskien vientiä.

Nytpä minulle välähti idea mieleen. Minullakin oli ollut aikeita käydä eräällä maatilalla pitkin kevättä ja tarjota apua tilan isännälle. Nyt päätin ottaa yhteyttä ja kysyä, sopisiko meidän molempien tulla käymään.
Ja sopihan se.

Torstai aamuna 24.4. heräsimme klo 06.30 ja haukkasimme hieman aamupalaa. Mukaan varasimme evästä, vaikka tiedossa oli, että ruokaakin on toki tarjolla. Otimme myös sellaisia vaatteita päälle, joiden likaantuminen työssä ei haittaisi.

Hieman klo 7 jälkeen pääsimme matkaan. Aamu - niinkuin koko päivä - oli aurinkoinen. Aamulla oli vielä viileätä, yöllä oli ollut jokunen aste pakkastakin.

Matkaa tuolle maatilalle oli noin 100 km, ja perillä olimme klo 08.15.
Isäntä oli heti vastassa ja pyysi meitä kone-/korjaamohallille. Alkuun vähän järjestelimme paikkoja, samalla kun juttelimme isännän kanssa kuulumisia.

Toisena hommana isätä ajoi traktorin peräkärryineen kauempana olevan konehallin taakse ja alkoi neuvoa poikaani traktorin takana kiinni olevan tukkinosturikouran ohjaamisessa. Pian poikani saikin ruveta opettelemaan nostolaitteen käyttöä.
Isännälle tuli joku toinen mies vierailulle, joten isäntä jätti meidät harjoittelemaan kouran käyttöä.
Kun olimme molemmat harjoitelleet jonkun aikaa, aloimme lajittelemaan lavalla ollutta metallijätettä omiin paikkoihin annetun ohjeen mukaan.

Se homma sujui joutuisasti, niinpä isäntää odotellessa aloimme pojan kanssa kiertää konehallia. Maatalousalaa jonkun verran tuntevana esittelin pojalleni eri koneita ja laitteita, että mitä niillä tehdään.

Pian isäntä tuli sen toisen miehen kanssa, sanoi käyvänsä hänen kanssaan jossain työmaalla ja pyysi meitä menemään kotiinsa, kun vaimonsa oli laittanut meille aamupalaa.
Aamupalalla menikin jonkun aikaa, ja juttelimme samalla emännänkin kanssa.

Isäntä palasi ja pääsimme sitten seuraavaan hommaan. Hän varasi muutaman raivausveitsen ja järeähkön oksaleikkurin ja lähdimme kilometrin päässä olevalle taimikkokohteelle.

Vasemmalla oksaleikkuri, oikealla raivausveitsi.








Poikani meni isännän pakettiauton kyytiin, minä sain ajaa mönkijällä perässä.

Taimikolla menikin sitten tunnin verran, ensin isäntä neuvoi, mitä tehdään, sitten vain aloimme tehdä taimikon hoitotoimenpiteitä, välillä omatoimisesti, välillä taas isännän opastuksella. Lähinnä havupuiden taimien ympäriltä poistettiin muut vesakot antamaan kasvutilaa kuusen- ja männyntaimille
Hikihän siinä meinasi tulla, kun oikeisiin töihin pääsi. Kelikin oli mitä parhain, aurinko paistoi ja mukavan lämmintäkin jo. Kevät vielä niin mukavaa aikaa, kun ei ole hyttysiä eikä paarmoja kiusana.

Vaan koittihan se ruokataukokin. Ajoimme takaisin tilalle ja menimme syömään. Perunoita, lihapullia ja salaattia. Kylläpä maistui.

Kun ennen ruokailun aloittamista vaihdoin paitaa autolla päälleni, isäntä sattui näkemään yhden kesärenkaan autoni takajalkatilassa, hän kysyi, että onko minulla kesärenkaat mukana, että voidaan vaihtaa ne ruuan jälkeen.
Niinpä aloitimme iltapäivän vaihtamalla autooni kesärenkaat. Isäntä etsi työkalut, pulttipistoolin ja tunkin, pojalleni hän veti vesiletkun, että poikani sai heti pestä talvirenkaat painepesurilla. Me siis jatkoimme minun auton kimpussa ja isäntä haki sillä välin kaivuutraktorin siihen lähelle, ja alkoi sitä huoltamaan.
Kun sain renkaat vaihdettua isäntä sanoi, että pese nyt auto samalla, kun se painepesuri on siinä valmiina.

HÖH, isännällehän tässä piti niitä töitä tehdä eikä itselle isännän välineillä. Olipas mukavaa!

Renkaat vaihdettiin ja auto pestiin, sitten minäkin menin auttamaan kaivurin huollossa. Isäntä haki voiteluprässin, ja aloin laittaa vaseliinia etukuormaajan ja takana olevan kaivinkauhan jokaiseen nippaan. Ja niitä nippojahan löytyi useita.

Tämän työn jälkeen isäntä kysyi, haluammeko käydä heidän kesämökillään. Oli aiemmin ollut puhetta, että jos minä tulisin useammaksikin päiväksi tilalle töihin, voisimme koko perhe yöpyä siellä mökillä.
Siitä sitten auton kyytiin, mutta ensin poikkesimme yhdellä pellonraivaustyömaalla. Metsää oli kaadettu ehkä hehtaarin ala ja kaikki puut ja juurakot kaivettu ylös. Isäntä jutteli hetken raivausmiehen kanssa ja sitten jatkoimme sinne mökille.

Mökki oli tietysti järven rannalla, lisäksi siellä oli tosi upea hirsinen savusauna, jossa oli mahtava kivikasa kiukaana ja mustanpuhuvat lauteet korkealla. Mahtaa tulla hyvät löylyt tuossa, tuumin.

Mökki oli ihan mukavan kokoinen, kyllä siellä asuisi muutaman yön. Mökissä oli ennen ollut tavallinen puulämmitteinen sauna, mutta se oli muutettu makuukamariksi, ja sauna rakennettu uudestaan eri rakennukseen, siis se tavallinen sauna. Ja vielä tontilla oli yhdistetty puuliiteri ja puu-cee.
Olisihan siellä mökilläkin kaikenlaista puuhastelua. Haravointia, rantapusikoiden ja muutamien puidenkin kaatoa ja polttopuiksi pilkkomista. Vaikka mökki on kuulemma kolmella eri perheellä käytössä, niin edellisenä kesänä sitä oli käytetty vain juhannuksena. Mökkiin tulee kuitenkin sähkö ja lämmin vesi, vaikka se vessa onkin perinteinen ulkohuussi.
Mutta upea mökki ja iltapäivän/ilta-auringon puolella tontti.

Mökiltä sitten ajoimme takaisin tilalle, kävimme vielä juomassa mehua ja poikakin sai isännältä kympin keräystä varten. Sitten suuntasimme auton kohti kotia. Poikani oli päivän töistä aika väsynyt, ja nukkuikin lähes koko paluumatkan. Ei ole oikein tottunut fyysiseen työhön, kaupunkilaisnuori....

Kohti unelmaa

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2014, arvoisat lukijani!


Toiseksi viimeinen vuosi nykyisessä työssäni, ammatissani ja virassani on alkanut.

No, otsikko ja tämänkertainen blogini eivät liity siihen ollenkaan.

Kirjoitin taannoin, itse asiassa 25.5.2013, utopistisesta haaveestani päästä asumaan kuten isovanhempani ovat ennen muinoin asuneet. Maalle.

Nyt hieman näyttää siltä, että tuo haave on jollain tavalla tulossa mahdolliseksi.

Kävimme joulun alla tutustumassa hieman kauempana maaseudulla yhteen maalaistaloon, joka oli ilmoitettu vuokrattavaksi maa- ja metsätöistä kiinnostuneelle perheelle, ja toiveena oli vielä kiinteistön kunnossapitotaitoja.
Laitoin sähköpostia, ja se johti tutustumiskäyntiin kohteessa.

Sähköpostitietojen perusteella paikka oli jo lupaava, vanha maalaistalo, isot huoneet, joita riittävästi, puulämmitys, puuhella keittiössä.

Ajelimme joulun alla sunnuntaina reilun tunnin päähän Tampereelta. Kyseinen paikka on pienellä kylällä, kokolailla kylän perukoilla tien lähes viimeisenä talona.

Mutta kun sinne pihaan ajoi, niin odotukset kohosivat entisestään.
Iso, keltaiseksi maalattu maalaistalo seisoi jykevästi keskellä pihaa. Vastapäätä pihalla oli navetta, mistä löytyi myös hevostallin puoli pilttuineen.
Talon portailta katsottuna vasemmalla puolella oli kaksikerroksinen aittarakennus, jonka katolla oli vellikello.

Isäntä oli tullut paikalle jo aiemmin, ja tulikin meitä vastaan sisältä. Kierros talossa alkoi.
Talossa on kaksi sisäänkäyntiä etupuolella, joista oikeanpuoleinen oli käytössä. Ensin kylmä umpinainen kuisti, eli porstua, mistä sisäänkäynti suoraan isoon pirttiin.
Pirtti oli ehkä kolmannes koko asunnon pinta-alasta. Pirtissä oli vanhanaikainen kaksikerroksinen sänky, iso pirtinpöytä, ja tietenkin avotakka sekä leivinuuni. Katossa oli hirret reikäleipien kuivattamiseen ja säilyttämiseen.

Pirtistä oli käynti talon keittiöön, joka oli etupihan puolella. Keittiö oli jokunen vuosi sitten uusittu, uudet keittiökalusteet näyttivät nykyaikaisilta, mutta silti taloon istuvilta. Kalusteisiin kuului kiertoilmauuni ja keraaminen liesi, samoin astianpesukone. Keittiössä oli myös puuhella.











Keittiön takana oli ns. sali, siis niinkuin olohuone. Pirtistä johti keittiöön johtavan oven vierestä ovi myös tähän olohuoneeseen. Olohuoneen takana oli yksi makuuhuone.
Keittiöstä johti käytävä asunnon toiseen päähän, missä oli iso makuuhuone, talon eteläpäädyssä, ikkunat etelään ja länteen.
Käytävältä erkani myös käynti toiselle kuistille, missä siis se toinen sisäänkäynti. Siihen kuistille voisi laittaa vaikka rottinkikalusteet, ja siinä voi nauttia kesäaamuisin aamupalat auringon paistaessa pihan ylitse.
Samoin tuolta sisäänkäynnin puolelta oli kulku kodinhoitohuoneeseen, missä siis pesukone, kaapistot, suihkukoppi sekä puilla lämpiävä sauna.
Niin ikään tuosta oli ovi vintille, missä oli iso aulatila ja kaksi huonetta, jotka olivat enempi varastona tai kesähuoneina.
Pirtin takana oli lämmityshuone. Iso, siis ISO puukattila ja 5000 lirtan glykolisäiliö. Sitä sitten talvisin lämmitettiin ja glykoli kiersi talon pattereissa antamassa lämpöä. Nollakeleillä riitti lämmitys 2-3 päivän välein, mutta kovilla pakkasilla pitää pitää tulta pesässä koko ajan, siis tehdä puiden täydennys aamuin illoin.

Pihatie jatkui asunnon ja aitan välistä peltoalueelle, noin 600 metrin päässä oli talolle kuuluva oma ranta ja siellä pieni rantasauna. Rantaan oli tuotu hiekkaa ja se oli siksi lapsiystävällinen.

Tila sijaitsee kokonaisuudessaan erään niemen alueella, tilaa siis kiertää järvialueet lännestä pohjoisen kautta lähes itäpuolelle. Tämä rantasauna-alue näkyy pihasta, joten talolla on järvinäköala.


Eikä tässä vielä kaikki, kuten eräskin tv-mainos aina mainosti.

Isännällä on iso maatila itsellään, peltoa ja metsää jonkunkin verran.
Taka-ajatus hänellä on tässä ollut, että saisi asukkaasta itselleen aputyömiestä metsä- ja peltotöihin aina silloin tällöin. Olisi siis haluamaani maataloustyötäkin tarjolla, Wau!!
Samoin omaan käyttöön saisi aitan takaa isännän peltomaata sen verran, kun tarvitsee esimerkiksi perunaa ja muita puutarhakasviksia varten. Ohhoh!!

Tämähän on kuin nenä päähän!

Kun sitten lopuksi kävimme isännän kotona kahveella ja keskustelemassa, niin palaset ikäänkuin asettuivat siihen asentoon, että alamme vain odotella niiden loksahtamista paikoilleen.

Alkuvuodesta tuli viestiä, että isäntä on päättänyt ensin kunnostaa vanhaa taloa, koska ajatteli, että minun hankalien työvuorojen takia en sitä pystyisi kovin nopealla aikataululla itse tekemään. Hän on palkannut perinnemestarin kunnostustöihin, laitattaa hänellä kuntoon sisällä avotakan ja leivinuunin, koska ovat hieman rapistuneet, sitten kunnostaa vintin aulan lattian sekä vielä kodinhoitohuoneen.
Ulkona hommista tehdään talon salaojitus, koska kellariin (keittiön alla) menee hieman vettä, ja se pitää saada pois. Lisäksi peltikatto uusitaan.
Salaojituksen yhteydessä isäntä aikoo rakennuttaa pihaan laatoista pation puutarhakalusteille ja grillille.
Samoin pihavalaistus on tarkoitus uusia.

Tällainen kokonaisuus meille nyt olisi tarjolla. Nyt vain pitää odotella, että milloin homma valmistuu sen verran, että pääsee asumaan.
Vaikka ei heti kesällä pääsisi, niin isäntä lupaili kuitenkin töitä, ja majoitukseksi tarjosi omaa rantamökkiään sellaislle ajankohdille, kun minua tarvitsee kesätöihin. Mökillä olisi kuulemma tilaa jopa 10:lle henkilölle.

Näinköhän minusta tulee (taas) MaalaisJussi? Jäämme odottamaan....
Jos ja kun toteutuu, niin ilman muuta palaan sitten asiaan uudestaan.

Jouluvalmisteluja 2013 osa 8

LYHTYKIRKKO 

Olen pari kertaa aikasemmin osallistunut joulun alla järjestettävään lyhtykävelyyn, joka päättyi Messukylän Vanhaan Kirkkoon ja siellä pidettävään aamuiseen jouluhartauteen.

Minun ensimmäisellä kerralla lyhtykulkue lähti liikkeelle viereiseltä ostoskeskuksen parkkipaikalta, kävelyä oli alle kilometri. Toisella kertaa lyhtykävely alkoi toisaalta, mutta minä kävelin kotoa suoraan kirkkoon ilman osallistumista lyhtykulkueeseen.

Itse hartaus oli molemmilla kerroilla tunnelmallinen. Muutama tuttu joululaulu, muutama rukous ja saarna. Tilaisuus oli lyhyt jo senkin vuoksi, että kirkossa ei ollut mitään lämmitystä, olihan kyseessä vanha, keskiaikainen kivikirkko, joka on  rakennettu jo 1400-luvulla, samalla myös Tampereen vanhin rakennus.

Kuva alla otettu jouluaattona 2013.

Tänä vuonna lyhtykävely oli päätetty järjesstää Sastamalassa, Vammalan keskustasta Tyrvään Pyhän Olavin kirkolle, sunnuntaina 22.12.2013.

http://www.pyhaolavi.fi/index.shtml 

Kuva yllä on otettu Sastamalan seurakunnan sivulta.

Kyseessähän on noin vuoden 1510 paikkeilla valmistunut, keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Rautaveden rannalla ja kansallismaisemassa, Kallialan kylässä.

21. syyskuuta 1997 kirkko paloi tuhopoltossa.

Sastamalan väki näytti yhteisöllisyyden voimansa, ja alkoivat rakentaa kirkkoa uudestaan alkuperäisen malliseksi pääosin talkoovoimin. Uusi kirkko otettiin rakenteellisesti valmiina käyttöön vuonna 2003, mutta taideteosten tekeminen aloitettiin vasta 2005, ja maalauksiaan myöten valmis kirkko vihittiin käyttöön 15.8.2009. Taideteokset olivat tehneet Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala.

Alla olevassa kuvassa on Osmo Rauhalan maalaamat alttarikuvat.

Alla olevassa kuvassa on Kuutti Lavosen maalaamat taideteokset parven kaiteessa.

Lyhtykävely jouluaamun hartauteen oli siis tänä vuonna tuohon kirkkoon.

Herätys minulla oli klo 4 aamulla. Puin päälle ja otin jugurttia aamupalaksi. Ulkovaatteet päälle ja kävelemään Messukylän kirkon luona olevalle bussipysäkille, lyhtykin oli mukana. Kyyti oli järjestetty Kangasalta Tampereen ja Nokian kautta Sastamalaan, ja keräsi väkeä siis matkan varrelta.

Klo 4.45 bussi tuli ja noukki minun lisäksi kolme muuta aikaista aamun virkkua. Matka jatkui Kalevan ja Tammelan kautta keskustorille, sieltä Pispalan ja Epilän kautta vanhaa Nokian tietä, Kalkun kautta Nokialle, ja sieltä viimeisetkin olivat tulleet mukaan. Matkalla lauloimme joitakin jouluisia lauluja tunnelman kohottamiseksi.

Melko lailla klo 6 olimme Sastamalassa, Tyrvään kirkolla, jota myös kahden ristin kirkoksikin on sanottu, johtuen kahdesta tornista, joissa on ristit. Siitä sitten nousimme bussista ja sytytimme lyhtyihin tulet ja lähdimme kävelemään lyhdyin reunustettua tietä kohti Pyhän Olavin kirkkoa. Matkaa sinne kertyisi 3 kilometriä. Alla Tyrvään kirkko Sastamalan keskustassa, Vammalassa.

Sää oli pilvinen, lämpötila muutaman asteen plussan puolella eikä lunta missään, siis täysin lumeton Etelä-Suomi. Meitä oli bussissa nelisenkymmentä, ja kulkueessa oli lisäksi myös sastamalalaisia tai muitakin muualta tulleita, jotka halusivat osallistua hieman erilaiseen joulun ajan hartauteen.

Matka sujui joutuisasti, tuntui, että väki vaan matkalla lisääntyi, vaikka bussin väki kulkueessa osaltaan venyi osan kävellessä nopeammin ja osan hitaammin.

Viimein kirkkokin tuli näkyviin. Aamupimeässä näkyi mahtavasti, kun ihmiset kävelivät kulkueessa lyhdyt käsissään ja muodostivat tunnelmallisia valojonoja viimeisen vajaan kilometrin matkalle, joka näkyi maantielle.

Kävely peltotietä Kallialan kylälle, sieltä vielä oma tiensä Rautaveden rantaa mukaillen kirkon pihaan.

Siellä ihmiset jättivät lyhtyjään palamaan kiviaidan kupeelle ja alkoivat siirtyä sisätiloihin.

Kirkossa oli hämärää, kun valaistusta ei oltu heti saatu päälle.

Sähköähän siellä ei ollut, mutta ilmeisesti sähköä oli jostain saatu tuotua, että jonkunlainen valaistus saatiin ennen tilaisuuden alkua kirkkoon. Sekin oli tosin melko himmeä, koska osa väkeä joutui taskulamppujen valossa lukemaan laulujen sanoja, jos eivät sattuneet muistamaan niitä ulkoa.

Minä istuin kirkon takaosaan, parven alle, missä oli tosi hämärää, ja siksi mukavan tunnelmallista. Väkeä oli lopulta niin paljon, että viimeiset tulijat eivät mahtuneet istumaan. Ehkä sen puolituntisen jaksaa seistäkin.

Tilaisuus alkoi, laulettiin tuttuja jouluisia virsiä, Enkeli taivaan ja Maa on niin kaunis. Saarnan ohella pappi kertoi kuulutuksiakin, mutta ne olivat peräisin jostain 1700-luvulta ja osa sen verran huonolla käsialalla tai kulunut pois, että ihan kaikesta ei selvää saanut. Kuulutuksista sai kuitenkin selville, mitä elämä siihen aikaan oli seurakunnassa ollut.

Tilaisuuden jälkeen oli pihalla Sastamalan maahanmuuttajien tarjoama kaakaotarjoilu, ja siitä matka jatkui bussille. Bussilla siirryimme paikallisen retkeily-yhdistyksen järjestämään ja tarjoamaan aamukahvitilaisuuteen paikallisella leipomolla.

Vaikka paluumatkallakin lauloimme joululauluja, niin meinasi väkisin uni painaa silmiä kiinni.

Jaksoin kuitenkin  olla hereillä matkan, ja lopulta olin kotona noin klo 10.

Oli mahtavaa päästä rauhoittumaan tunnelmalliseen kirkkoon joulun alla, ja toisaalta nähdä samalla kertaa upean voimannäytön tulos, Pyhän Olavin kirkko uudessa kuosissaan.

Yhtä erittäin mahtavaa kokemusta rikkaampana rauhoituin joulun viettoon.

Jouluvalmisteluja 2013 osa 7

Jokainen ihminen voi rukoilla.

Mutta se, joka laulaa, rukoilee kahdesti.

Vielä voisi sanoa, että se, joka laulaa yhdessä, rukoilee kolmesti.

Kyseinen miete on arkkipiispa Kari Mäkiseltä lainattu ja se lukee Kauneimmat Joululaulut 2013 -vihkosen pääkirjoituksessa.

Tänään olin siis rukoilemassa kolmesti, kun osallistuin Messukylän seurakunnan järjestämään Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen ilta seitsemältä. Väkeä oli kirkon täydeltä ja tunnelma oli jouluinen.

Tämä minulle jo hyvin monena vuonna ollut perinne sai minut taas lähtemään herkkien tunnelmien äärelle.

Toki tähän päivään sisältyi muutakin puuhaa ja touhua.
Edellisenä yönä satanut lumi oli valkaissut maan, ja ennen autolla liikkeellelähtöä sain taas pitkästä aikaa kokea lumenluonnin riemuja, niitä, mistä olin jopa osin vahingoniloisesti muille autoilijoille hymyillyt edellisinä talvina, kun minulla ei autoa ollut. Sain nyt maistaa omaa lääkettäni, heh. Tosin alla oleva kuva on edellisestä autostani ja talvelta 2010, jolloin toki lunta oli hieman enemmän kuin tänä aamuna.

Aamulla oli bändikämpällä mahdollisen uuden kitaristin koesoittotilaisuus. Sujui mukavasti.

Kotiin tultuani aloin leipoa edellisenä iltana valmistamastani piparkakkutaikinasta pipareita. Sain noin puolet tehtyä, kun oli ruokailun vuoro. Meille ruokailemaan saapuivat myös tyttäremme poikaystävänsä kera.
Pienen ruokatauon jälkeen keitimme kahvit ja maistelimme uunituoreita pipareita. Annoimme pienen pakasterasiallisen pipareita heille kotiin vietäväksikin.

Illalla oli sitten kävelyretki kirkkoon ja sieltä sitten kotiin. Kirkossakäynnin aikana oli alkanut sataa vettä, ja luminen maisema alkoi muuttua jälleen loskaiseksi.

Illalla paistoin sitten loput piparit ja teinpä sitten uudistetulla ohjeella puolisolleni gluteenittomia leivonnaisia. Ehkä aavistuksen paremmin onnistui tällä kertaa. Taikina jäi sen verran löysäksi, että piti muffinivuokiin laittaa uuniin. Alla kuva niistä. Maistuikin jo paremmalle.

Päivästä jäi hyvä fiilis, kun paljon asioita saimme taas valmisteltua. Vielä on tekemistä, mutta vielä on aikaakin.

Leipominen on mun juttu.